kahdessadas.
Vaikka sain tänään valmiiksi blogihistoriani 200. tilkkupussukan, annoin sille nimeksi – en Kahdessadas, vaan – Vesimeloniviboja. Nimi olikin helppo keksiä, sillä sain Instagram-päivitykseeni kommentin, jossa kirjoittaja kertoi saavansa tilkkupinnastani vesimeloniviboja (watermelon vibes). Tein päivityksiä tikattavana olevista tilkkupinnoista. Valitsin melko huolellisesti pinkkejä ja vaaleanvihreitä kankaita tulevaan työhöni ja olin lopulta melko pettynyt siihen, millaisen pinnan sain aikaiseksi. Olisin halunnut neliöpalasiin enemmän kontrastia. Onneksi tilkkupinnassa on kontrastia neliörivien välillä, vaikka neliöt itse ovat aika tasaväriset. Suunnitelmallisuus ja tietynlaisen lopputuloksen tavoitteleminen ei taida olla minun juttuni, vaan minun pitää tyytyä improvisoimaan. Tikkaamisen jälkeen pinta ei näyttänyt enää niin suurelta pettymykseltä. Ja kun olin ommellut tilkkupinnat pussukaksi, pettymys on vaihtunut tyytyväisyydeksi. Lähinnä sen takia, että sain pu