Tilkunviilaaja

Saanko esitellä tilkkupussukkaserkukset: Iloinen serkku oikealla, Onnellinen serkku keskellä ja Toivo-serkku vasemmalla. Inspiroiduin Tilkkulehden jutusta, missä Pirjo teki quilt-as-you-go-tilkkupussukoita. Hän mainitsi ommelleensa tilkkuja pitkiksi pötköiksi ja niistä koonneensa pintaa. Minäkin ajattelin ensin, että tekisin tosi pitkän pötkön, mutta tilkkuni olivat mikä minkäkin levyisiä ja muotoisia, joten ompelin vain sen verran pitkää pätkää, että sain sen riittämään pussukkavanun laidasta toiseen. Käsillä oli luonnollisesti vihreitä ja sinisiä tilkkuja – Matka maailman ympäri -tilkkupeiton ompelemisen jäljiltä. Vihreistä paloista ompelin vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Iloinen serkku / Cousin Joy: Serkkuja nämä ovat, koska nämä muistuttavat toisiaan. Sukulaisiahan heidän on pakko olla. Leikkasin Iloinen serkku –pussukan vuorikappaleen silkkipainajan suttukangaspalasta. Ei uskoisi, että tämä on suttukangasta: Toinenkin vuorikappale on nätti, mutta omp

Ompelin kolme toukokuun viikkoa valtavan innostuksen vallassa erilaisia sinisiä tiimalasiblokkeja. Tosi vaaleita, keskivärisiä, erittäin tummia. Taisin käyttää melkein 70 erilaista sinistä kangasta blokkeihini. Osa kankaista kului tähän kokonaan tai lähes kokonaan, mutta jäännöspalojen kasassa on tietenkin silti vaikka kuinka paljon sinisiä tilkkuja. Sommittelulattia tuli taas aivan täyteen blokkeja. Hyvin vaikea oli sommitella, kun ei pystynyt siirtämään paloja paikasta toiseen tallomatta blokkien päälle. Lopulta sain sommitelmani valmiiksi ja pääsin ompelemaan blokkeja riveiksi. Tulevan tilkkupeiton "yläreunassa" on turkoosimpia sinisiä blokkeja, keskiosa on vaalea ja alareunassa on violettiin vivahtavia sinisiä. Tämä kuva on otettu eri suunnasta ja selvästi eri valossa. Osa turkoosista on melkein jo vihreää. Sommittelin ensin ja tasoitin blokit sen jälkeen. Käytin poikkeuksellisesti tuumaviivainta – yleensähän leikkaan senttimitoilla kaiken. Blokkini olivat h

Oli aivan pakko saada rinkulapeitto valmiiksi, vaikka l entävistä hanhista ompelemani tosi kirjava peitto saapui Töölön Tilkkupajasta Soilen tikkauksesta ensin. Kävin läpi kaikki, siis kaikki kankaani etsiessäni sopivaa reunakanttauskangasta. Lopulta päädyin lähes näkymättömään, pellavanväriseen ja yksiväriseen kankaaseen. Omistan ehkä kolme eri yksiväristä kangasta. Oli ihmeellistä, että minulla oli tällainen. Hyvin se peittooni sopii. Olin taitellut peiton illalla ja nostanut sen sängylle päiväksi. Vein sen iltapäivällä ulos kuvaussessiota varten. Ensin otin taitellusta peitosta kuvan sellaisenaan – tikkauskuviot näkyivät niin mukavasti. Seuraavaksi leväytin peiton auki ja jouduin pitämään pesutauon. Kissa oli nimittäin päivän aikana käynyt kakomassa peitolle karvapallon. Olin lähinnä huvittunut, en harmissani, sillä olen ajatellut pitää peiton itse. Tykkään tästä niin paljon. Yksi karvapallon jälki sinne tai tänne ei haittaa minua. Oli kyllä työlästä saada kaikki kar

Tytär ihastui Instagramissa näkemäänsä, Saijan tekemään Väre-tilkkupeittoon niin, että pyysi minua tekemään hänelle samanlaisen. Olin jo omatoimisesti ihastellut samaa työtä ja lisännyt sen ”ehkä jonakin päivänä” –luettelooni, mutta tuo jokin päivä saapui arveltua nopeammin. Ensin minusta tuntui puoliksi haljulta lähteä kopioimaan toisen tekemää työtä, mutta lopetin tuollaiset ajatukset alkuunsa. Kaikki mallit ja väriyhdistelmät on varmasti nähty ja kokeiltu tilkkuilun historiassa. Kysyin silti vielä Tyttäreltä, voisiko joku muu väri toimia, mutta ei, työn pitää olla juuri sininen. Onneksi minulla on jokusia sinisiä(kin) kankaita kokoelmissani. Etualalla on kaksi koeblokkia, jotka kiiruhdin tekemään. Näin, että tilkkutyöhön käytetään tiimalasiblokkeja ja järkeilin, että sellaisia voi ommella pikatekniikalla kahdesta kolmio-neliöstä. Koeblokit todistivat nopeasti järkeilyni oikeaksi. Järkeilin myös tarvitsevani työhön blokkeja, joissa ei olisi paljon kontrastia. Aloitin ompe

Tämäkin tilkkutyö on ollut kauan hylättynä kasana niin sanotusti ”työn alla”. Työn aloittamiseen liittyy sellainen tarina, että Töölön Tilkkupajan Soile ehdotti, josko me tekisimme saman tilkkutyön ja katsoisimme, miten erilaiset niistä tulee. Hän myös määritteli, että voisimme tehdä työn vaikkapa Capitola Quilterin Tassels-tilkkupeiton mallilla. Joskus minäkin tartun haasteeseen. En tiedä, miksi tilkkublokkien väritykseksi valikoitui juuri ruskea ja pinkki! Todennäköisimmin sen takia, että ne olivat ensimmäiset värit/kankaat, joihin katse osui. Leikkelin paloja ja kokeilin, miten blokki kannattaa ommella – onnistuinkin keksimään ihan sujuvan menetelmän. Tietenkin ompelin muutaman kerran ihan väärin. Mutta syntyi niitä oikeanlaisiakin blokkeja. Tämän verran niitä syntyi: Sitten on täytynyt tapahtua jotain, koska näitä ei ole enempää, vaikka minulla oli jopa valmiiksi leikattuja suorakaiteita ja kolmiopaloja. Ehkä kyllästyin. Tein lyhyen tutkimustyön blogini syövereihin ja n

Hieno ympyräkuvioinen ”January Quilt” –tilkkupintani (jonka ompelin Lady Harvatinen kaavalla ) on ollut valmis jo jonkin aikaa, mutta siitä on puuttunut taustakappale. Taustakappale – tuo ainainen murheenkryyni! Nyttemmin olen sentään ostellut pitkän pätkän useampaakin kangasta varta vasten tilkkupeiton taustakappaleeksi, mutta tälläkään kertaa minulla ei ollut mitään sopivan väristä. Tyydyin siis ompelemaan taustakappaleen taas paloista kokoamalla. Tässä kuvassa kokeilen, onko suunnittelemani ja ompelemani taustakappale varmasti tarpeeksi suuri. Oli se. Tällä kertaa tausta on melko tylsän värinen. Ajattelen toiveikkaasti, että tikkauskuvio näkyy tällaisella pinnalla hauskemmin. Käytin taustakappaleeseen kaiken syntymäpäiväkankaan, jonka sain useampi vuosi sitten ystävältä syntymäpäivälahjaksi. Kankaalla kissat viettävät kekkereitä. Olin ajatellut käyttää kankaan johonkin mielenkiintoisempaan projektiin, mutta luovutin. Tähän se sopii hyvin. Lisäksi taustakappaleella o

Taas ompelin tilkkupussukan! Soilekin kysyi torstaina tavatessamme, mihin minä näitä oikein teen. En tiedä! On vain niin kivaa ommella tilkuista jotain hyödyllistä. (Tässä tapauksessa lähinnä hyödytöntä!) Keväiseltä näyttävä pussukkani sai siis nimen Nupullaan. Palat ovat olleet valmiina vaikka kuinka kauan ja syyttävänä katselleet minua ompelukoneen kannen päältä. Minulla oli vuorikappaleetkin katsotttuina! Otin tilkkupinnat tikattaviksi, kun näytti uhkaavasti siltä, että joutuisin ryhtymään tilkkupeiton taustakappaleen ompeluun. Nepä valmistuivat sitten joutuisasti. Valmiiksi katsomani vuorikappaleet olivatkin vähän liian matalat, ja jatkoin niitä parilla edellisistä tilkkutöistä jääneillä paloilla. Ompelin jämäpaloista myös sisätaskun. Pussukka on niin iso, että se kyllä tarvitsi sisätaskun. Yllätyin iloisesti, kun taskupalan kuviot sattuivat sopimaan vuorikappaleen kuvioihin: Sitten Nupullaan-pussukan valmistujaiskuvia. Olipa muuten hyvä, että tämä valmistui pe

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa. Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa. Uusimman pussukkani nimi on Merenneito. Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista: Ja tällaisista: Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen

Pari kuukautta sitten näin Instagramissa ihanan tilkkupeiton, jonka joku oli tikannut pallomaisin kuvioin. Pieni tutkimustyö tuotti tuloksen ja löysin Lady Harvatinen tekemän tilkkublokin kaavan. Kaava maksoi neljä dollaria, mutta maksoin sen ilomielin! (Oikeastaan Mies maksoi sen, koska hänellä on PayPal-tili. Toivottavasti hän saa nyt paljon kohdennettua mainontaa tilkkutöihin liittyen! Ja huom, maksoin hänelle takaisin.) Eikä kulunut kauankaan, kun minulla oli ensimmäinen January-tilkkublokki valmiina. Olin l entävät hanhet –työssäni kaihtanut vihreää, joten päätin ottaa vihreän erittäin vahvasti mukaan tähän uuteen tilkkupintaan. Lisäksi turkoosia ja sinistä sekä taustakankaiksi beigen sävyjä. Innostuin blokista! Pääsin käyttämään juoponpolkuja tehdessä oppimaani kaarevien saumojen tekniikkaa. Ompelin näitä aina niin monta kuin olin sattunut leikkaamaan osia valmiiksi. Joka välissä silitin. Leikkaaminen oli aika työlästä, vaikka hauskaa sekin! Kaavat olivat kummall

Ommellessani valtavan määrän lentävät hanhet –tilkkublokkia kävin jäännöspalalaatikkoni läpi useaan kertaan ja tartuin myös pitkiin kankaisiin. Lopulta hanhia oli niin monta, että arvelin pystyväni kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan. Hanhien sommitteleminen yksi kerrallaan isoksi pinnaksi vaatii useammanlaista kestävyyttä. Koska sommittelen lattialla, minun on oltava valmis kyykkimään pitkiä aikoja. Palan siirtäminen alareunasta yläreunaan vaatii kyykkyasennosta ponnahtamista ja myös loikkimista ja kurottamista. Eniten se yksi kerrallaan sommitteleminen kuitenkin vaati kärsivällisyyttä, jota huomasin itseltäni puuttuvan ainakin tällaisessa asiassa. Eikä Mies oikein tykännyt, kun makuuhuoneessa kävellessä sukanpohjaan tarttui aina hanhiblokki tai pari. Minäkään en tykännyt siitä. Keksin sitten ommella aina neljä hanhiblokkia yhteen tällaiseksi M-kirjaimeksi. Tein eri värisiä. Näidenkään sommitteleminen ei ollut maailman nopeinta, mutta joka tapauksessa olenn