Tilkunviilaaja

Vähiin käy ennen kuin loppuu, mutta valmistumassa kuitenkin on tämä palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni. Huomaan aloittaneeni sen vuonna 2013 ja yhdessäkin blogipostauksessa kirjoittaneeni tämän olevan ”slow quilt”. Hidasta minulla on tämän kanssa ollutkin. Kuvassa ovat joka tapauksessa vihoviimeiset työhön tarvittavat nirkkokappaleet: Nyttemmin olen saanut kaikki ommelluksi paperipalaansa, joten ne ovat vain kiinnittämistä vailla valmiit. Hohhoijaa, seuraavaksi saankin taas etsiskellä sopivia taustakappaleita! Ompelin aika monta pitkää suoraa ”saumaa” tänään: Siis siksakkasin verkkokauppa PeeKaasta ostamani kankaat vihdoinkin, jotta ne ovat valmiit pestäviksi ennen käyttöä. (Kuvassa ne odottavat, että nakkaan ne seuraavaksi pesukoneeseen.) Vähän kuin olisin tehnyt oikein ompelutyötä pitkästä aikaa. Käsinompelu ei tunnu ihan samanlaiselta tilkkutyöltä kuin jos ompelen koneella. Eilen ja tänään vietetään Raumalla Tilkkupäiviä. Olen kovin laiska lähtemään kotoa, jo

Voisin sanoa, että palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni on nyt MPNVV eli muutamaa palapelipalan nirkkoa vailla valmis. (Kylläpä on jotenkin iltahämyä tulviva kuva, vaikkei tässä ole muuta näkyvissä kuin tilkkutyö.) Olen leikannut ja ommellut työhön reunakaitaleet. En erityisesti tykkää ommella näin pitkiä saumoja! Mutta pakkohan se on, että saa palapelin näyttämään keskeneräiseltä. Palapelipalojen nirkotkin olen leikannut, mutta en applikoinut vielä. Osa on paikoillaan nuppineuloin kiinnitettyinä. Valokuvassa saattaa näyttää, kuin nirkot olisi jo ommeltu, mutta esimerkiksi oikealla alhaalla näkyvät nirkot ovat kuin ovatkin kiinni vain nuppineuloilla. Kiitos positiivisista ja kehuvista kommenteistanne! Nyt vähän himmailen ja sanon, ettei tämä työ ole ihan yhtä hienon näköinen elävänä kuin kuvissa. Jostain syystä musta-punainen-yhdistelmä on kuvissa poikkeuksellisen edukseen (kun taas joitain värejä ei millään saa näyttämään kuvissa miltään)! Neljän reunakaitaleen

Punainen palapelini alkaa valmistua. Palapelipeitto on ollut tekeillä niin kauan, että ehdin käyttää mustan kankaan toiseen työhön. Ei auttanut muu kuin etsiä lähinnä sopivin tai edes jotenkuten sopiva toinen kangas tähän kehyksiksi (tai oikeastaan palapelin taustaksi). Päädyin käyttämään erikoista, mustanpuhuvaa kangasta, josta tuimat silmät tuijottavat. Väriero alkuperäiseen mustaan on huomattava, mutta ei voi mitään. Ehkä väriero tasoittuu, kun työtä katsoo kauempaa. Tässä kuvassa näkyy kohta, josta puuttuu palapelin nirkko. Kuvan keskellä on epämääräisen kukallinen, aika viininpunasävyinen, todella kirjavan näköinen palapelinpala, heti mutkittelevaraitaisen palan alapuolella. Tuon ja sen vasemmalla puolella olevan palan välistä puuttuu nirkko. Olisin voinut leikata nirkkopalan isokuvioisesta kankaasta, mutta kuvioiden sovitteleminen tuntui työläältä. Etsiskelin siis ainakin puolen tuntia tuota toista kangasta. Hain kaikki paikat ja useat paikat kahteen kertaan,

Hyvää naistenpäivää ja terveisiä etelämmästä! Tällaisessa paikassa olin viime viikolla: Nyt olen taas kotona! Käsityörintama on kärsinyt matkastani: jouduin siellä keskittymään aivan muihin puuhiin, ja ennen matkaa tein kaikenlaisia valmisteluja. Palattuani tein ensimmäiseksi edelleen jotain aivan muuta, vaikka sekin käsityötä. Lyhensin ystävälle hänen mekkonsa. Kuvaa varten ei todellakaan ole lavastettu, kuten ehkä huomaattekin. Mallinukke seisoo keskellä lattiaa – törs – ja takana on petivaatteiden vaihto meneillään. Halusin kuitenkin näyttää, että näin sitä taas ommellaan. Seuraavaksi olisin voinut tarttua tilkkutöihin, mutta voi voi, vielä oli matkavelvollisuuksia tekemättä:   Lesoilen vähän: onnistuin mahduttamaan tähän pieneen lentolaukkuun kolme paria kenkiä ja kolme eri vaatekertaa plus muutaman muun tarpeellisen tavaran. Tavarat täytyi kuitenkin purkaa, että laukun sai pois sommittelulattialta, jota tarvitaan seuraavaan palapelipeiton vaiheeseen. Palape

Toisen roska voi olla toisen aarre, niinpä! Minulta ei tietysti jää roskia, koskapa en pysty heittämään oikein mitään pois, mutta pystyn sujuvasti ihastelemaan toisten roskia. Töölön Tilkkupajan Soile ei esimerkiksi tarvitse pieniä vanupaloja, ja mihin hän niitä tarvitsisikaan, kun hän ei pysty tekemään pienempää tilkkupintaa kuin 2,5 m x 2,5 m tai niillä main! Satuin onnekseni olemaan paikalla, kun hän setvi hyllyään ja hänelle epäkäytännöllisen kokoiset vanupalat ovat minulle perin sopivia, kun rakentelen Tilkunviilaaja-pussukoita. Sain vielä kankaankin kaupan päälle! Jos joudun tekemään lisää violettisävyisiä tilkkublokkeja, leikkaan takuulla tästä ensimmäiset palat!  Äkkiseltään arvioin, että näistä vanuista saan topakkuudet ainakin viiteen tilkkupussukkaan. Ehkä useampaankin. Mikä säästö minulle! Jotenkin tuntuu myös järkevämmältä leikata tilkkupussukan vanut pienehköistä paloista eikä pakkakokoisesta vanupalasta. Roskien kierrättäminen hienoiksi lopputuloksiksi on

Mitä ompeluhuoneessa on tehty, kun keskeneräiset tilkkutyön osat löytyvät suunnittelulattialta tällaisessa järjestyksessä? Siis oikeina ryppymyttyinä?! Ihana lellik lemmikkimme Kissa oli leikkinyt tilkkutyöni myttyyn. Näin sen kelmin itse teossa, syöksähtämässä tassut ojossa kohti tilkkupintaa. Minulle se esitti, että ”tätä pahvinpalaa minä leikitän, katso nyt,” mutta en mennyt retkuun. Myttyäminen oli sen tavoitteena ja pahvinpalalelu oli tekosyy. Leikin päätyttyä asettelin keskeneräisyystyötäni suoremmaksi lattialle: Muistanette, että viimeksi edistin tätä tilkkutyötä kesällä mökkiloman aikana. Vielä puuttuu muutama palapelin nirkko – esimerkiksi yhdestä ”puuttuvasta palasesta” yksi nirkko. Miksikö otin työn esiin juuri nyt? Rupesin kyllä tekemään punaisia tilkkublokkeja jäännöspaloistani, mutta sitten tuli mieleen, että enhän vain ompele mitään palapelityön kangasta lopppuun! Oli pakko ottaa työ esille ja tarkistaa. Tilanne oli melko hyvä, mutta katsoin silt

Viisi vuotta sitten onnistuin kirjoittamaan helmikuussa vain seitsemän blogikirjoitusta. 25. päivän tienoilta lähin postaukseni oli maaliskuun ensimmäiseltä, ja myös mainitsen kirjoituksessani, että olen tuolloin elänyt bloggaamisen kannalta katastrofaalista aikaa. Kokosin yhä tilkkuseinävaatetta, jota tarjosin lopulta FinnQuiltille kansainväliseen näyttelyyn lähetettäväksi. Esittelin samassa postauksessani myös paria kangasostosta. Tukholmasta ostamastani kankaasta en osannut sanoa, oliko se hieno vai ruma. Päättäkää itse! Ja "jakkukangas" odottaa edelleen jakkuuntumista. Mahtaako kangasta enää edes olla tarpeeksi, sillä taivuin ompelemaan siitä hameen (jonka vuori on hivenen liian pitkä ja odottaa edelleen lyhentämistä, jotta hametta voisi käyttää). Vuonna 2011 en varmaan ollut saanut oikein mitään valmiiksi helmikuun lopulla. Näihin aikoihin esittelin matkustavaa Tilkkupantteri-vetoketjupussukkaa ja tätä edellinen postaukseni oli 20. päivältä. (Tuon kirjoi