Tilkunviilaaja

Traktorinjälkiä muistuttavista tilkkublokeista ompelemani tilkkupinta saa taustakappaleeseensa vähän samoja kankaita kuin etupuolellakin on ja niiden lisäksi kukka-perhoskuvioisen kankaan. (Kuvasta huomaankin, että olen taas tosi hyvin silittänyt paloja ennen valokuvan ottamista. Siis en.) Olen leikannut kalakuvioisesta batiikista epämääräisen kokoisia paloja ja kehystänyt ne tilkkupinnassa esiintyneillä neutraalinvärisillä kaitaleilla. Kokosin myös merkillisen raidallisen palan kaitaleista, joita oli jäänyt yli ommellessani etupuolen tilkkupintaa. Mallasin raitapalaa batiikki-kehyspalojen jatkeeksi, mutta siihen se ei sopinut. Voi olla, että leikkaan palan vielä pitkittäin kahteen osaan ja ompelen ne pötköksi, jonka sijoitan taustakappaleen vaakasuoraksi linjaksi. Mutta aika näyttää. Katsotaan, millaisia kangaspaloja minulla on käytössäni, kun tästä vielä hiukan kehittelen.

Ompelukoneeni pystyy tuottamaan noin tsiljardia erilaista koristetikkiä, mutta minä käytin taas vain suoraa tikkausta. Sain uusimmat pussukkapinnat nopeasti tikattua, kun minun ei tarvinnut keksiä tikkauskuvioita! Laskettelin ees-sun-taas ja tikkasin vähän reilun paininjalan etäisyyksille viivasuorat tikkaukset. Tykkään tilkkupinnoista todella paljon! Minun on myönnettävä, että suorat reunat ja suorat ompeleet miellyttävät silmääni luonnostaan. Seuraavaksi pitäisi leikata tilkkupussukkaan vuorikappaleet ja sisätasku, joka sekin täytyy vielä ommella. Ääh, vaatii ajatustyötä päättää vuorin kuosista, ja sopivien taskupalojen löytäminen on usein hankalaa. Taidanpa sommitella välillä traktorinjälkitilkkupinnalle taustakappaletta – ellen sitten tasoittele plus-kuvioisia tilkkublokkejani…

Traktorinjälkikuvioinen tilkkupinta kaipaa taakseen taustakappaletta ja plus-kuvioiset tilkkublokit pitäisi nyt ommella yhteen tilkkupinnaksi, mutta en voinut mitään. Keräsin ompelupöydälle röykkiöityneistä jäännöspalaläjistä turkooseja ja vaaleanpuna-pinkkejä erikseen ja leikkasin ja ompelin. Otin katseenvangitsijaksi vaaleanpunasävyistä koirakangasta ja kokosin saman tien tilkkupinnat pussukkaan, tai melkein: Toista puolta piti vielä vähän jatkaa, ja sitten pinnat olivatkin valmiit: Turkoosi vetoketju saa sopia näihin. Todennäköisesti ompelen kummankin pinnan toiseen reunaan vielä pystykaitaleen, jotta saan kappaleista vielä vähän leveämmät. Silloin voin ommella vetoketjun päihin kangaskappaleet ja ne jäävät valmiissa pussukassa vielä näkyviinkin. Katseenvangitsijana vaihteeksi koira: Mitä rotua nämä hauvat mahtaa olla? Tuon pitkäraajaisemman pilkut tuovat mieleen dalmatialaisen, mutta väri ei täsmää. Oikeastaan rupesin ompelemaan tätä tilkkutyötä, koska minua

Näin monta plus-kuvioista tilkkublokkia eivät voi olla muuta kuin tosi positiiviset! Eikö tämä tilkkupinta olekin hämmentävän hillitty väritykseltään ollakseen Tilkunviilaajan tuotantoa? Olen täällä suu auki ja ihmettelen. Missä ovat kaikki värit? No hahhah, tästä pitikin tietysti tulla hillitty, jotta tämä korostaa sängynpäädyn yläpuolelle ripustettua kitara-aiheista seinävaatetta. Olin iloinen siitä, että nuottikuvioiset palat sattuivat yhdessä välisommitelmassani juuri pinnan alareunaan niin, että tajusin niiden muistuttavan ruokoja. Kun asetin kaikki nuottikuvioisia neliöitä sisältäneet blokit tilkkupinnan alareunaan, mihin ruo'ot luonnollisesti kuuluvat, tilkkupinnan muu sommitteleminen sujui kuin itsestään. Ehdin jo tasoittaa alimman rivin plus-kuvioiset tilkkublokit lopulliseen mittaan 29cm x 29cm ja ommella ne pötköksi. Seuraavat rivit seuraavaksi! Haluan tilkkupinnasta päiväpeiton kokoisen, joten joudun ompelemaan tälle vielä kehyksiä, mutta se on sen

Tartuin keväällä 2014 tilkkuyhdistyksen tarjoamaan mahdollisuuteen ja osallistuin brittiläis-suomalaiseen kangasvaihtotyöprojektiin. Sain vaihdossa todella kauniin valikoiman kankaita, mutta tilkkutyön omituinen pystypitkulainen koko jäädytti luovuuteni moneksi viikoksi. Tyypillisesti ryhdyin työhön lähes viime tingassa ja keksin mielestäni kivan idean tehdä lehdenmuotoisia minitilkkublokkeja paper piecing –tekniikalla. Itse asiassa sain lehti-idean, kun sekoitin "kevät puutarhassa" -aiheen ja tämän. Ajatukset pyörivät puutarhateemassa. Piirsin itse keksimäni lehtien kaavat kuitukangaslakanalle ja aloin surrutella. Ompelin yhden lehtiblokin aina kahdesta kolmionmuotoisesta palasta. Palat eivät olleet järin monimutkaisia, mutta niitä oli aika monta per lehdenpuolikas. Kymmenkunta lehteä ommeltuani otin aikaa ja huomasin, että yhden lehtiblokin ompelemiseen kului 40 minuuttia. Voih, olisinpa keksinyt ideani hieman aikaisemmin! Ajanpuutteen takia jouduin keske

Traktorinjälkiä muistuttavista tilkkublokeista kokoamalleni tilkkupinnalle oli vaikea kuvitella täydellinen taustakappale. Jos voisin valita minkä tahansa kankaan, luultavasti tähän valikoituisi raidallinen tai ruudullinen kuosi. Sellaisia vain ei ole varastoissani! Valitsin siis jotain aivan muuta: (Taustakappaleeseen tulevat kankaat ovat pinossa, joka näkyy kuvan oikeassa alakulmassa. Myönnän, se erottuu kirjavasta taustastaan aika huonosti.) Suurin osa taustakappaleesta tulee harmaapohjaisesta, kukallisesta kankaasta. Ylempänä näkyvästä kalabatiikista leikkaan muutamia kookkaahkoja neliöitä/suorakaiteita, jotka kehystän tilkkupinnassakin esiintyvillä kaitaleilla (ylimpänä kuvan pinossa). Ehkä lisään jonnekin vielä paloja, jotka olen koonnut traktorinjälkiblokkien ylijäämistä. Vaikken voinut valita työhöni täydellisesti sopivaa taustakappalekangasta - ja kuka tietää, olisiko sellaista edes olemassa? - oli huojentavaa huomata, että kaapissani oli sentään jonkunlaisia taustak

Siivoilin (lue: siirsin paikasta toiseen) vaatekaapin kangaskasoja ja esiin putkahti epäonnistunut tilkkutaideteos, jonka kyhäsin Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenilleen järjestämällä luovan konekirjonnan kurssilla vuonna 2009. Itse Maija Brummer opetti meille, miten tilkuista voi tehdä näyttävän taideteoksen, ja minä toteutin sitten tällaisen: Tarkoituksenani oli loihtia kankaanpaloista pioni ja täyttää sen tausta vihreillä pioninlehdillä ja –varsilla. Uskoni loppui kesken, ja rääpäisyni on virunut kasoissa kurssista asti. Pionini näyttää kuvassa huomattavasti paremmalta kuin livenä. Ei kannata lohdutella, että ihan hyvähän tämä on, kehyksiin vain! Oikeasti tämä ei kelpaa kehyksiin eikä tällaisenaan mihinkään. Tein toisesta vastaavasta tekniikkakokeilustani Tilkkusirkus-tilkkupussukan, josta tuli oikein kivakin. Nostin tämän pionin-päkäleeni esiin, jotta leikkelisin myös siitä pussukkapaloja. Ettei tarvitse edes epäonnistunutta kokeilua heittää pois! Pääsen varmaan ko