Tilkunviilaaja

Kiitos eiliseen postaukseen laittamistanne kommenteista! On aina kiva, kun joku kirjoitukseni herättää ajatuksia. Imartelisin itseäni, jos laskisin töppäykseni sen lukuun, että teen paria erilaista tilkkublokkia yhtaikaa, niin kuin Hieno tar taisi arvella. Minulle sattuu kaikenlaista silloinkin, kun teen yhtä ja samaa. Ehkä ajatukset karkaavat johonkin muualle; joskus huomaan, etten muista, mitä olin ajatellut tehdessäni jotain aiempaa jonka otan esiin; teen liian helposti luottaen enkä tarkista; ja niin edelleen. Eilen ompelin valmiiksi kolme traktorinjälkiblokkia lisää. Yksi uusista on kuvassa alimman rivin toinen vasemmalta. Minun piti tehdä blokista tuollainen valko-harmaa-värikäs variaatio, mutta tartuin samaan melkein-mustaan ja niin siitä tuli tuollainen. Se on toistaiseksi ainoa blokki, jossa on nuo peruskaitalevärit. Ladoin kaikki blokit taas lattialle melko satunnaiseen järjestykseen. Säädyllisen kokoiseen tilkkupeittoon vaaditaan vielä toinen mokoma blokk

Katselin edellistä postaustani, jossa esittelin neljää viimeisintä mielenkiintoista tilkkublokkia. En yhtään ihmettele, etten ollut saanut yhtään kommenttia! Mitä siitäkin kuvasta voisi sanoa? ”Ihan hirveä yhdistelmä. Mitä ajattelit?” ”Oletko tosissasi?” ”Ai että hohtaisi vielä? Tämähän on kamala.” Mutta tilkkuväki on yleisesti ottaen niin ystävällismielistä, ettei ikäviä tai pilkkaavia kommentteja laiteta toiselle, vaikka ehkä joku nasevuus tulisikin mieleen. Korjaan kuitenkin tilanteen. Jos edellisen postauksen neljä tilkkublokkia eivät sopineetkaan yhteen, niin useamman blokin kanssa ne lakkaavat olemasta epäsopivia – vai mitä mieltä olette? Siellä ovat kaikki neljä jossain tilkkupinnassa. Yhtään eivät enää näytä kamalilta. Näytän tilkkupinnan vielä toiseltakin puolelta kuvattuna: Yhtä hohtavan hienolta näyttää, vaikka itse sanonkin. Ja sentään aika kamalia tilkkublokkeja tähänkin olen tullut ommelleeksi. Tilkkublokkeja on melkoinen pino – kuvan pinnassa ei ol

Mielenkiintoisista tilkkublokeista kokoamani pinta oli Töölön Tilkkupajan Soilen mielestä kuin jalokivi! Tein jalokivipeittooni eilen neljä uutta blokkia. Hohtavatko nämä? Eivät taida ihan hohtaa pelkältään. Pienessä kuvassa tämä neljän mielenkiintoisen tilkkublokin yhdistelmä näytti yllättävän hempeältä! Ensin ajattelin käyttää rusehtavansinisen, merkillisen perhoskuviokankaan vaaleana, mutta se näytti armottoman tummalta varsinkin verrattuna tähän valkopohjaiseen kankaaseen. Se päätyi siis tilkkublokin tummaksi kankaaksi. Tekniikassa on se hyvä puoli, että tilkkublokkeja syntyy yhdellä kertaa aina kaksi! Kun käsittelin kahta kangasneliöparia kerralla, sain melkein yhden blokin vaivalla valmiiksi neljä erillistä tilkkublokkia.

Tilkunviilaajalla on jo jonkin aikaa ollut muutama nuppineulataulu Pinterestissä. Huomasin, että voin kerätä yhdelle taululle kuvia töistä ja muista jutuista, joita voisin tai haluaisin joskus itsekin kokeilla. Aiemmin keräsin kuvia (ja vastaavat linkit) erilliseen Word-tiedostoon, mutta se ei ollut hyvä systeemi. Pinterest toimii minusta tähän tarkoitukseen hyvin. Ideataulullani on ideoita niin paljon, etten elinaikanani ehtisi kaikkia toteuttaa, vaikka eläisin 200-vuotiaaksi. (Juuri nyt siellä näyttää olevan 437 nuppineulattua kuvaa.) Jokunen idea sentään joskus siirtyy sieltä toteutukseen. Leijuvat neliöt –tilkkutyö on yksi esimerkki näistä. Eilen totisesti yllätyin selaillessani Pinterestin ideatauluani! Olen jo jonkin aikaa sitten poiminut kuvan tästä samaisesta traktorinjälkipeitosta, joka American Patchwork and Quilting –lehdessä innosti minut ompelemaan. Lehtijuttua katsellessani kuva ei tuntunut entuudestaan tutulta, mutta siellä tuo kuva kuitenkin oli, Pinterestin id

Juhannusviikonloppuna säät suosivat ompelupuuhia, joten traktorinjälkiä muistuttavia tilkkublokkeja on syntynyt monta lisää. Järjestelin blokit erittäin satunnaiseen järjestykseen sommittelulattialleni. Kangastuksia kyseli, miten blokit oli järjestetty American Patchwork and Quilting –lehden mallissa ja vastaus on: melko satunnaisesti. Tilkkublokeissa on vaaleat ja harmaat kaikissa samaa kangasta ja värikaitaleet ovat muutamaa eri väriä, kaikki yksivärisiä. Jossain blokkirivissä oli tummat viivat vuoroin alhaalla, vuoroin vasemmassa reunassa, mutta sitten oli joku blokki eri tavalla. Ohjeessakin kehotetaan näin: ”lay out blocks in eight horizontal rows, rotating blocks as desired”. Samat blokit toiselta puolelta kuvattuna: (Aika samanlaiselta näyttää, mutta laitan silti tähän.) Ikkunasta oli tarjolla liian vähän valoa, joten räväytin kaikki valot täbölle kuvauksen ajaksi. Värisävyt ovatkin sitten mitä sattuu. Irma oli jättänyt ihanan kommentin, jossa hän sanoi tätä ”p

Leikkasin värillisiä kaitaleita traktorin renkaanjälkiä muistuttaviin tilkkublokkeihini (jotka tunnettiin aiemmin kalanruotoblokkeina) ja laskeskelin, että kolmesta koko kankaan levyisestä kaitaleesta saisin kaksi blokkia. Tarkistin vielä mitat ja olin asiasta hyvin varma. Ompelin kerralla vielä kolmannenkin blokin, ja ne kaikki poseeraavat kuvassa aiemmin valmistuneen tilkkublokin kanssa: Siinähän nuo kaksi samanlaista tilkkublokkia ovat – mihin näppäryyteen olen mahtanut sortua? Mokasin neliöksi tasoittamisessa. Tein suoristusleikkauksen kaksi senttiä liian ylös, jolloin blokin toiseen kulmaan jäi vajausta. Auts. Tähän täytyy ommella paikka. Toinen moka: laskelmieni ja todellisuuden välillä oli klappia tai sitten leikkasin palat väärällä strategialla. Joka tapauksessa kaksi 8cm leveää kaksoiskaitaletta jäi uupumaan leikattuani muut palat. Toisen palan tein niin, että yhdistin saumalla kaksi lyhyempää kaksoiskaitaleen pätkää. Tarvitsin vielä toisen kaksoiskaital

Kesti pari päivää, että sain kalanruototyötä varten ostamani Tallinnan-kankaat pestyiksi ja kuiviksi, mutta eilen leikkasin parit kaitaleet ja pääsin tilkkutyön syrjään kiinni. Ahersin koko illan ja sain valmiiksi neljä tilkkublokkia. Tilkkutyön kauneus syntyy toden teolla vasta toistosta, ja siksi tykkään latoa valmiita blokkeja vierekkäin ja katsella niitä. Joskus pystyn kuvittelemaan, että tilkkupinnasta tulee lopulta kiva, toisinaan en. Näiden tilkkublokkien kanssa olen vielä kahden vaiheilla. Olen tietysti valinnut tähän lievästi sanottuna ärtsyn värisen oranssin kankaan, eikä toinenkaan oranssi kangas ole kauneimmillaan juuri tuon harmaan kaverina. Silmällä katseltuna värivalintani näyttävät erityisen kummallisilta – taas kerran – mutta kuvatiedoston thumbnail-kuvassa blokit näkyvät paljon pienempinä ja siinä tilkkupinta näyttää oikeinkin hauskalta. Yllätyin. Mies katsahti sommitelmaa ja näki siinä traktorin renkaan jäljet. Tilkkupeittoni työnimeksi tuleekin varmaan jok