Tekstit

silittämättä epäsiistit.

Kuva
Ompelin eilen illalla ensimmäiset rivit leijuvia neliöitä esittävään tilkkupintaani, mutta en päässyt niin pitkälle, että olisin silittänyt lopputulokseni. Siksi aikaansaannokseni näyttää huolettomalta. Töölön tilkkupajan Soile kommentoi minulle aiemmin tekstarilla, että mustanpuhuvat kulmat näyttivät hänestä liian tummilta. Pidin sitä hyvänä huomiona, mietin asiaa ja päädyin käyttämään mustia nurkkatilkkuja vain kaikkein värikylläisimpiin neliöihin. Haaleampiin neliöihin löysin haaleamman, mutta silti väritilkkuihin verrattuna tumman kankaan: Lähdin erittäin varovaisesti kokoamaan tilkkupintaani ja huomasinkin ajoissa, etteivät toisen kerroksen saumat menneetkään tasan ensimmäisen kerroksen kanssa. Jouduin kaventamaan isoimpia suorakaiteita 0,75cm. Mikä luku! Tästä mallista ei tule ohjeita kenellekään muulle – hyvä jos itse saan tämän kunnialla kyhätyksi kokoon! No mutta ihan ok:lta näyttää. Tai siis ei näytä ok:lta vaan silittämättömältä ja siis epäsiistiltä, mut

tilkut (melkein) paikoillaan.

Kuva
Leikkasin pari puuttuvaa punaista suorakaidetta rakenteilla olevaan "leijuvat neliöt" -tilkkupeittooni ja sommittelin tilkkupinnan selkärangan uudelleen. Tässä melkein lopullinen järjestys: Päädyin sittenkin järjestelemään tummimmat tilkut ”alareunaan” ja vaaleimmat ”yläreunaan,” mutta keskikohdilla palat eivät ole täysin vaaleusjärjestyksessä, lähinnä sen takia, että värivalikoimassa on mukana myös vihreitä tilkkupaloja. Seuraavaksi tutustun kaavaan, jonka piirsin läppärini toimistotyökalulla ja alan koota pintaa. En usko käyttäväni pikatekniikoita, vaan kokoan tilkkupinnan todennäköisesti suorakaiteista ja neliöistä vähän kuin väritystehtävää tekisin. Välttelen näin ajatus- ja ompeluvirheitä. Saa nähdä, miten minun käy!

kaksi tilkkusommitelmaa.

Kuva
Olen leikellyt suorakaiteita leijuvat neliöt –tyyppiseen tilkkutyöhön kirjaimellisesti hiki päässä! Työskentelytilassani on kesähelteillä kuuma! Laskin tarvitsevani yhteensä 35 isoa suorakaidetta, ehkäpä kaikki eri kuosia, ja pienet suorakaiteet päälle. Paloja on nyt 30 eri kankaasta ja olen päässyt sommittelemaan tilkkupintaa. En tutustunut luonnoksiini, vaan ladoin paloja vierekkäin ja päällekkäin. Ajattelin, että sommitteluidea hypähtäisi mieleen katsellessani koepintaa. Ainoa ajatus tätä katsellessani oli, ettei tule mitään, vaan kummalliselta näyttää. Ei mitään ideaa! Sitten katsoin ääriviivapiirrostani, jonka perusteella laskelmoin palamenekkiä ja eri palojen asemointia. Neliöt leijuvat toisiinsa nähden limittäin, joten palatkin kannattaa järjestää limittäin. Nyt sommitelma alkoi näyttää joltakin. Minulla oli vain muutama tuokio aikaa levitellä kankaita sommittelulattialle, joten asettelu vaatii yhä virittelyä. Näen ottamistani kuvista tositilannetta helpommin, m

tilkkutyöt ja jakamaton huomioni.

Kuva
Hahhah! Jakamaton huomioni muka! Tämänhetkisistä keskeneräisistä tilkkutöistäni mikään ei saa jakamatonta huomiotani, vaan edistän välillä yhtä, välillä toista ja välillä kolmatta. Eilen oli lauteilla punainen palapelipeitto, mutta tänään olen ommellut viimeiset mielenkiintoiset tilkkublokit erästä, jonka leikkasin itselleni valmiiksi reilu viikko sitten.   Olin leikannut neliöitä myös isokuvioisesta, vaaleapohjaisesta kankaasta ja yllätyin, miten tummalta se näytti sopivasti kolmioiksi leikattuna. Onneksi yhdistelin sen riittävän tummiin kontrastikankaisiin. Ohhoh! Nyt vasta huomaan, että olen ommellut ainakin kahteen blokkiin viimeiset kolmio-neliöpalat väärin. Jopas nyt jotakin! Niissä on sama ”vaalea” kangas eli tämä isokuvioinen, mutta eri tumma kangas. Ompelin blokkeja liukuhihnatekniikalla, joka tällä kertaa petti minut. Blokit on jo välitasoitettu ja silitetty – en lähde niitä korjaamaan! Saavat olla väärin! Tällainen on 48 mielenkiintoisen tilkkublokin pino:

yllätyin.

Kuva
Luulin, että punainen palapelipeittoni olisi jäänyt paljon enemmän keskeneräiseksi, mutta minäpä olinkin tehnyt ja applikoinut tosi monta palapelinirkkoa. Esimerkiksi Amerikan lippuun sopivia paloja, kukallisia ja pilkullisia: Sekä huikean isokukallisia sekä kirkkaanpunaisia: Ja myös ihan vaaleita punaisia, kukallisia sun muita kuviollisia: Kohta olen ommellut sen verran mitä tässä vaiheessa kannattaa ja pääsen yhdistämään osia yhteen. Sitten seuraa lisää applikointia. Miten tässä nyt näin kävi? Miten tämä punainen työ pääsi lauteille, vaikka sinisävyistä jalokiviväristä pintaa olin tekemässä, leijuvista neliöistä puhumattakaan?! Ihmeelliset ovat aivoitukseni.   Vihdoinkin!  Palkitsin uusiseelantilaisen Karenin Made with My Two Hands –blogista, koska hän oli 80. seuraajani. Sain vihdoinkin viikko sitten hänen palkintopakettinsa matkaan (vain pari, kolme kuukautta myöhässä), ja yllätyin tänään kuultuani, että se oli saapunut jo perille. Toivoin, että paketissa

näenkö punaista?

Kuva
Näen oikeasti punaista, kun katson palapelipeittoani. Sehän on punainen. Joltain reunalta se näyttää olevan tällainen vaaleanpunasävyinen: Toisessa reunassa punainen on tummempaa ja kirkkaampaa: Tähän reunaan olenkin jo applikoinut monta palapelinirkkoa. Harmi, etteivät palat erotu toisistaan tuon selvemmin. Olisi pitänyt huolehtia kankaiden kontrastista paremmin, mutta sommittelin pinnan niin, että värit liukuisivat vaaleasta tummempaan – en niin, että palat olisivat vuorotellen vaaleita ja tummia. Ja voi aih, kyllä ovat silittämättömän näköisiä palaset tässä sommitelmassa: Auts. Näyttävät silittämättömiltä koska ovat silittämättömiä. Nyt huomaan myös, että minun olisi pitänyt leikata punakukalliset pienemmät palat toiseen suuntaan. Kuviot kulkevat niissä eri tavalla kuin isommassa palassa. Jaa-a, leikkaisinko uudet palat? Aprikoin yhä, miten ommella ”blokit” niin, että saan parhaan mahdollisen sommitelman. (Tähän kuvioon on varmasti joku nokkela kikka, jota en v

menin pidemmälle.

Kuva
Olen päässyt mielenkiintoisten tilkkublokkien ompelemisessa taas vähän pidemmälle. Te kommentoijat, kiitos teille kommenteista! Niitä on aina kiva lukea! Ymmärsin, että aika monen mielestä olen valinnut esimerkiksi tähän tilkkupintaan aika vinhan värisiä ja kuvioisia kankaita. Tai valinnut ja valinnut. Kävin pinoja läpi ja nostin käytettäväksi aina tummat, ehkä sinisävyiset tai muuten minua miellyttäneet ja toisaalta vaaleat, kenties sinisävyiset. Tilkkupinnasta onkin näköjään tulossa sinisävyinen, tai ainakin toistaiseksi näyttää siltä. Voihan olla, että seuraavalla noukkimiskierroksella otankin esiin vaikka vaaleanpunasävyisiä kankaita. Puhuttiinkohan kommenteissa, että "yhdistelen rohkeasti"? (Lue: ei katso YHTÄÄN, sopivatko kankaat toisiinsa.) Tosiaan, aika vinhat värit ja kuviot rohkeasti tässä: Vasemman alakulman blokissa on Miehen entistä paitakangasta. Hän oli siirtänyt paidan hylättyjen pinoon, josta otin sen omaan käyttööni. Leikkasin siitä muistaaksen