Tilkunviilaaja

Ellei vihreä-musta tilkkupussukkani muuten ole täysin keväinen, sireenit tekevät ainakin valmistujaiskuvasta keväisen! Tässä vihreä puoli Madison-tilkkupussukasta: Musta-harmaa puoli Madison-tilkkupussukasta näyttää tällaiselta: Suosin suomenkielisiä nimiä, mutta tälle suvaitsin englannilta kalskahtavan nimen. Syy: katseenvangitsijakankaan hahmot tuovat mieleen Mad Men –televisiosarjan, joka kertoo Madison Avenuen mainostoimistoelämästä silloin joskus. Valmis pussukka on kiitettävän suorareunainen, vaikka ompelin siihen kunnollisen pohjan. Pääsin hyvään tulokseen, kun muistin ommella tarpeeksi leveän tilkkupinnan, jotta pussukkakappaleihin jää varaa leventää niitä vetoketjun leveydestä pohjaa kohti. Varmemmaksi vakuudeksi keväisyydestä kuvasin Madison-tilkkupussukan myös riippumassa kukkivan omenapuun oksasta, näin: Ja vihreä puoli edellä, näin: Tilkkupussukan vuori on myös tilkkutyötä. Kerroin tässä postauksessani koonneeni vuorikappaleet leveähköistä jäännöska

Vihreäsävyinen ja toisaalta musta-harmaasävyinen tilkkupinta on nyt kumpikin tikattu ja tasoitin ne pussukka-aihion muotoisiksi. Valitsin tähän mustan vetoketjun, johon ompelin melko pitkät kangasjatkeet kumpaankin päähän. Tälläkin kertaa olin malttanut tehdä kunnolla leveät tilkkupinnat, joten saatoin kaventaa kappaleet ylöspäin. Kappaleet jäivät toviksi tähän tilaan, kun en viitsinyt ruveta heti miettimään vuorikappaleita. No seuraavana päivänä tein niin kuin yleensä – katselin ympärilleni ompelutilassa makkarissa ja etsin katseella vuorikappaleeksi sopivia kankaita. Yleensä huoneessa on siellä täällä tilkkuja ja kaikenlaista, ja niin nytkin. Löysin geometriskuvioisen tilkkupeiton taustakappaleesta kavennettua reunaa. (Ai kauheaa, minullahan on ollut tilkkupeitto tasoitusta ja kanttausta vailla valmis tammikuusta asti, ja nyt on jo toukokuu!) Tasoitin soiron toisen reunan leikkurilla, taitoin kahtia ja ompelin pitkälle sivulle sauman. Leikkasin taitteen auki, avasin ka

Näin tänään sattumalta televisio-ohjelmasta, että illalla tulisi Downton Abbey –sarjan jouluinen jakso. Joulu tuntuu olevan kaukana, kun ihmiset ennenkin helteestä unelmoivat, mutta Downton Abbey oli ajankohtainen. Siksakkasin nimittäin eilen kaksi kangaspalaa, jotta voin pyöräyttää ne pesukoneessa: Ostin Imatran Tilkkupäivillä Tilkkutarhan osastolta kahta Downton Abbey –nimikkokangasta. En ehkä heti ajattelisi näitä samaan työhön, mutta ihania ovat kumpikin! Ostaisin varmaan koko sarjan ja kolme metriä kaikkia, jos varat riittäisivät. Ja säilytystilat. Toinen ihana – tämä tuli mieleen ihanuudesta – on vaaleanpuna-vaaleansininen kangasnyytti tässä näin: Yllätys, yllätys! Tämäpä ei ollutkaan ihan näin kaksiväristä kangasta, vaan värikkäämpää: Toinen nimeni on ”Värikäs,” joten nyytin sisältä paljastunut monivärinen kukkakimppu on mielestäni ihana ja kangas kaikkiaan on ihanampaa kuin ensin luulinkaan! Kuvissani kaikkein ihanin on kuitenkin meidän Kissa: Se ulkoi

Vihreäsävyiseen tilkkupintaan valitsin vaalean sammalenvihreän, kauniskiiltoisen tikkauslangan. Katseenvangitsijakangas on enimmäkseen musta-harmaa (tai näin ajattelen), joten siihen valitsin hyvin vaaleanharmaan tikkauslangan. Vihreä puoli (tai no, vihreä ja vihreä!) tulevasta pussukasta on melkein tikattu: Vaihdoin koneeseen vaaleanharmaan langan ja tikkasin sillä saman tien myös toisen pussukkapinnan katseenvangitsijakaistaleen ja kun ajattelin tarkemmin, päätin langan sopivan myös musta-valkosävyisen tilkkupinnan tikkaamiseen. Tuttua ja turvallista suoraa tikkausta. Ei tarvitse keksiä tuon luovempaa eikä pelätä, että tikkaisin tilkkupinnan kivasta rumaksi. Jos haluan luovaa tikkausta ja isolle tilkkupinnalle, olen heti yhteydessä Töölön tilkkupajan Soileen. Paja juhli sunnuntaina 2-vuotissynttäreitä ja minäkin sain käydä kutsuilla ja maistaa upeaa, tikatun näköistä kakkua. Voiko kakunkin tikata? Ilmeisesti voi. Minulta jäisi tikkaaminen tästäkin, kun en tahdo ede

No niin, musta-valko-harmaat sekä toisaalta vihreäsävyiset jäännöspalat on selailtu, poimittu, ommeltu, leikattu ja sommiteltu. Katseenvangitsijakankaana oli ainakin minua Mad Men –televisiosarjasta muistuttava ihmishahmokuvioinen kangas. Kohdistin toisen tilkkupinnan keskeiseen kohtaan varjokuvan ja sovitin sen mukaan muun tilkkupinnan värityksen: Tai värittömyyden. Tällä puolella saattaa näkyä myös punapukuista naishahmoa, mutta suurin osa hänestä jää kyllä pussukan pohjan puolelle. Toisessa katseenvangitsijakangassuikaleessa seisoskeli sopivasti vihreäpukuinen nainen, joten ompelin kaitale-kaitaleita vihreäsävyisistä kankaista. Niistä ei ensin tullut tarpeeksi leveä: Tekaisin vielä yhden kapean kaitale-kaitaleen lisää ja jo riitti leveys: Pääsen tikkaamaan tätä pintaa ja vetoketju pitää myös valita. Minulla on mustia ja kirkkaanvihreitä vetskareita, mutta myös punainen saattaisi sopia. Tätä jään miettimään. Ei pöllömpi –vetoketjupussukkani sai kodin Tuunaus, tilk

Varmaan teitä välillä kyllästyttää, kun kerron erikseen joka ainoan ompeluvaiheen projekteistani! No, voitte aina äänestää hiirellänne ja klikata muualle. Kerron siis seuraavasta vaiheesta miehekkään kantokonseptin (kantokonsepti-sanaa käytän, koska pussukan on vaikea kuulostaa miehekkäältä) ompelemisessa. Tikkasin tilkkupinnat suorin ompelein – vaaleanruskean kellertävällä ja toisaalta harmahtavan vaalealla langalla – ja tasoitin ne pussukan muotoisiksi: Tällä kertaa olin malttanut tehdä kappaleista kunnolla leveät, ja sain viistetyksi sivut ilman, että vetoketjun kangaspäät lyhenevät liikaa. Hyvin on mittaa vetoketjun kangaspäällä suhteessa pussukkakappaleen yläreunaan. Kuvassa näkyy ehkä vähän tikkauslankojen väriäkin. Olette varmaan kanssani yhtä mieltä siitä, että vaalea lanka tummemmalla pohjalla näyttää erittäin hyvältä. Jätän kappaleet toistaiseksi odottamaan ja teen seuraavan pussukan tilkkupinnan valmiiksi. Tekee taas mieli käsitellä jäännöspaloja: tällä kerta

Siiryin mukavuusalueeltani eli söpöysakselilta miehisempien värien ja kuosien pariin ja tein kaikkeni, ettei tilkkupinnasta tällä kertaa olisi tullut tyttömäinen. Katseenvangitsijakankaana minulla oli vihertävän ruskehtavapohjainen, kitarakuvioinen kangas. Tilkkupinnasta tuli miehisempi kuin luomukseni yleensä ovat, mutta onhan siinä kukkia ja nalleja edelleen. Ruskeaa, vihertävää ja harmaata siinä on tosin paljon enemmän kuin yleensä tilkkupinnoissani. Ompelen tilkkupinnasta pussukan, joka kenties sopii myös miehen käyttöön, mutta ei tälläkään designilla näköjään vielä miehekkyyttä pönkitetä. Ehkä myös ”pussukka” sanana on sellainen, ettei ensimmäiseksi tule mieleen ainakaan raavas mies. Taidankin ommella tästä tilkkupinnasta kantokonseptin parranajovälineille.