Tilkunviilaaja

No niin, musta-valko-harmaat sekä toisaalta vihreäsävyiset jäännöspalat on selailtu, poimittu, ommeltu, leikattu ja sommiteltu. Katseenvangitsijakankaana oli ainakin minua Mad Men –televisiosarjasta muistuttava ihmishahmokuvioinen kangas. Kohdistin toisen tilkkupinnan keskeiseen kohtaan varjokuvan ja sovitin sen mukaan muun tilkkupinnan värityksen: Tai värittömyyden. Tällä puolella saattaa näkyä myös punapukuista naishahmoa, mutta suurin osa hänestä jää kyllä pussukan pohjan puolelle. Toisessa katseenvangitsijakangassuikaleessa seisoskeli sopivasti vihreäpukuinen nainen, joten ompelin kaitale-kaitaleita vihreäsävyisistä kankaista. Niistä ei ensin tullut tarpeeksi leveä: Tekaisin vielä yhden kapean kaitale-kaitaleen lisää ja jo riitti leveys: Pääsen tikkaamaan tätä pintaa ja vetoketju pitää myös valita. Minulla on mustia ja kirkkaanvihreitä vetskareita, mutta myös punainen saattaisi sopia. Tätä jään miettimään. Ei pöllömpi –vetoketjupussukkani sai kodin Tuunaus, tilk

Varmaan teitä välillä kyllästyttää, kun kerron erikseen joka ainoan ompeluvaiheen projekteistani! No, voitte aina äänestää hiirellänne ja klikata muualle. Kerron siis seuraavasta vaiheesta miehekkään kantokonseptin (kantokonsepti-sanaa käytän, koska pussukan on vaikea kuulostaa miehekkäältä) ompelemisessa. Tikkasin tilkkupinnat suorin ompelein – vaaleanruskean kellertävällä ja toisaalta harmahtavan vaalealla langalla – ja tasoitin ne pussukan muotoisiksi: Tällä kertaa olin malttanut tehdä kappaleista kunnolla leveät, ja sain viistetyksi sivut ilman, että vetoketjun kangaspäät lyhenevät liikaa. Hyvin on mittaa vetoketjun kangaspäällä suhteessa pussukkakappaleen yläreunaan. Kuvassa näkyy ehkä vähän tikkauslankojen väriäkin. Olette varmaan kanssani yhtä mieltä siitä, että vaalea lanka tummemmalla pohjalla näyttää erittäin hyvältä. Jätän kappaleet toistaiseksi odottamaan ja teen seuraavan pussukan tilkkupinnan valmiiksi. Tekee taas mieli käsitellä jäännöspaloja: tällä kerta

Siiryin mukavuusalueeltani eli söpöysakselilta miehisempien värien ja kuosien pariin ja tein kaikkeni, ettei tilkkupinnasta tällä kertaa olisi tullut tyttömäinen. Katseenvangitsijakankaana minulla oli vihertävän ruskehtavapohjainen, kitarakuvioinen kangas. Tilkkupinnasta tuli miehisempi kuin luomukseni yleensä ovat, mutta onhan siinä kukkia ja nalleja edelleen. Ruskeaa, vihertävää ja harmaata siinä on tosin paljon enemmän kuin yleensä tilkkupinnoissani. Ompelen tilkkupinnasta pussukan, joka kenties sopii myös miehen käyttöön, mutta ei tälläkään designilla näköjään vielä miehekkyyttä pönkitetä. Ehkä myös ”pussukka” sanana on sellainen, ettei ensimmäiseksi tule mieleen ainakaan raavas mies. Taidankin ommella tästä tilkkupinnasta kantokonseptin parranajovälineille.

Ompelin Lions Club Helsinki Kampin leijonien lahjoittamista solmioista tilkkupeiton, joka sai nimekseen ”Kalaasit”.  Kalaasit-nimeä ehdotti Töölön tilkkupajan Soile, ja nimi sopii peitolle erinomaisesti, sillä se arvotaan Ruoholahden Kalaasit –tapahtumassa Helsingin Ruoholahden torilla lauantaina 17.5.2014. Peittoarpajaisista saadut tulot menevät uuden lastensairaalan hyväksi. Töölön tilkkupaja lahjoitti ja toteutti peittoon tikkaukset. Soilen upeat tikkaukset näkyvät selvemmin peiton taustapuolella: Ompelin taustapuolelle muutamia solmioista irrottamiani valmistajamerkkejä. Harmi, etteivät ne erotu kuvassa! Peitto on kooltaan noin 140cm x 190cm. Suurin osa kankaista on silkkiä ja polyesteriä – vain punainen ja mustanpuhuva kehys on ommeltu tilkkutyöpuuvilloista – joten tilkkupinnassa onkin upea kiilto. Peitto on mukavan pehmeän tuntuinen ja taipuisa. Kanttasin peiton tilkkutyöpuuvillasta leikkaamallani vinokaitaleella. Kanttauksessa on pieni pätkä myös k

Lahjoitussolmioista ompelemani tilkkupeiton silkkinen kiilto on entistäkin enemmän edukseen nyt, kun Töölön tilkkupajan Soile tikkasi sen: Ompelin tilkkupeiton voitoksi arpajaisiin, joilla Lions Club Kamppi voi kerätä varoja uuden lastensairaalan hyväksi. Töölön tilkkupaja lahjoitti peittoon tikkaustyön. Peitto arvotaan Helsingin Ruoholahden torilla ensi lauantaina 17.5.2014, Ruoholahden Kalaasit –tapahtumassa. Tilkkupeitto on siis ommeltu klubilaisten Leijonien minulle toimittamista solmioista. He lähtivätkin täydellä innolla hankkeeseen ja sain solmioita parin, kolmen muovikassillisen verran. Peittoon sain käytetyksi vain osan kaikista saamistani solmioista, joten ehkä toteutan jonain päivänä toisenkin/kolmannen/neljännen peiton heille! Purin ja pesin kaikki solmiot ennen kuin ompelin ne tilkkupinnaksi. Peitosta tulee kooltaan noin 140 cm x 190 cm. Tasoitin sen eilen (ja käytin apuna syntymäpäivälahjaksi saamaani lasersuorakulmaa ) ja minun täytyy vielä kantata peitto

Vietin eilen merkkipäivää ja olen sillä tavalla onnekas, että läheiseni tapaavat muistaa minua lahjoilla. Seuraavat lahjat olivat aivan parhaat! Kaksi eri ystävää oli tehnyt aina varman valinnan: Aah, hei mahtavaa! Pinkka kankaita x 2 !!! Ja yksi bonuskangaspala. En ole raaskinut tehdä näille vielä mitään, vaan pidän nippuja näkyvillä ja vähän väliä otan käteen ja silitän. Ihanat! Mies oli löytänyt teknisen laitteen, jollaista olin kauan aikaa sitten kertonut tarvitsevani: Sain lattialla vaakatasossa toimivan lasersuorakulman, jonka avulla tilkkupeiton tasoittaminen käy kuin tanssi! Puhuin tästä Miehelle ensimmäisen kerran ehkä 2-3 vuotta sitten joulun alla. Silloin olin nähnyt laservaa’an, joka ampui seinälle vaaterissa olevan laserviivan. Sanoin, että lattialle ammuttava laserviiva olisi aivan mahtava ja käytännöllinen kuin mikä! Toivomaani laitetta ei ollut silloin olemassakaan, mutta nyt Mies oli löytänyt sellaisen! Minulla sattui olemaan parikin tilkkupeittoa sii

Simpuran simpura: aina kun hetkeksi tuudittaudun uskoon, että olen täysinoppinut ja taitava tilkkutyöläinen, sorrun aloittelijan virheisiin. Kuten tässä: Mitä vikaa oli kuvassa? No totta kai ompelin taas oikean ja nurjan puolen vastakkain. Mutta en pura saumaa, vaan jätän kaitaleen nurjan puolen näkyviin tilkkupintaan. Ompelen jonnekin toisen kaitaleen, jonka toivottavasti onnistun ompelemaan oikein päin, ja voin aina valmista pussukkaa katsoessani muistaa aloittelijan virheeni, taas kerran. Pieni virhe tietysti ja onneksi sittenkin harvinainen. Esimerkiksi näin monta kaitale-kaitaletta olen ommellut kokoon ilman, että yksikään meni väärinpäin. Aika monta! Vihreä-ruskeat kankaat eivät ole ominta aluettani. Olen sovittanut värimaailman sopimaan miehekkäämpään katseenvangitsijakankaaseen, joka tosin ei sattunut esiintymään näissä kuvissa. Seuraavissa sitten!