nolo tunnustus.
Aloitan kuitenkin nolon vastakohdalla, mikä se sitten onkaan. Ei nolota, että sain brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyöni valmiiksi! Tai no, vielä ompelen noin 45cm pistoja, joilla kiinnitän nimilapun työn taakse. Muuten on kaikki valmista, ripustuskujaa myöten! Jeee! Tästä pääsenkin noloon tunnustukseeni. Ompelin Miehelle kitara-aiheisen tilkkutyön 50-vuotislahjaksi (marraskuussa 2012!!) mutta se ei vieläkään ole missään esillä, koska en tuolloin ihan ehtinyt saada sitä ajoissa valmiiksi ja kanttauksen valmistuttuakin ripustuskujan ompeleminen jäi uupumaan. Tämä on aivan yybernoloa! Viimeksi tänään Mies sanoi, että oli kuin olisi saanut lahjaksi polkupyörän, josta puuttuu ketjut, tai satula. Minä siis inhoan ripustuskujien ompelemista! Jouduin kuitenkin väkisin ompelemaan ripustuskujan kangasvaihtotyöhöni, joten samalla inhotuksella päätin vihdoinkin ommella kujan myös kitaratyöhön. Tässä se odottaa kiinnittämistä (kujakappaleet näkyvät kuvan oikeassa ylänurkassa). Ti