Tilkunviilaaja

Eilen osallistuin Helsingin tilkkukilta Syyringin ompelukurssille tai –päivään. Jäsenemme Ritva oli lupautunut ohjaamaan meidät ompelemaan mielenkiintoisia tilkkublokkeja, jollaisista hän itse on koonnut monta upeaa peitettä. Kaikilla oli kotitehtävää ennen kurssia. Meidän piti leikata 9” x 9” (noin 23cm x 23cm) neliöitä sekä vaaleista että tummista tai keskitummista kankaista. Ohjeelliseksi lukumääräksi annettiin 24 kpl kumpaakin. Kirjoitin ohjeen muistiin kaksi kertaa ja silti leikkasin kumpaakin 9 kpl. No, neliöt kyllä riittivät hyvin – en saanut edes yhdeksää valmistetuksi. Suunnilleen näin monta blokkia ompelin: Blokki on jännittävä, enkä varmaan rupeaisi ompelemaan tällaisia millään muulla tekniikalla kuin näin. Tuntuu mahdottomalta, että pystyisin suunnittelemaan saati tarkasti ompelemaan kolmio-nelöitä niin, että yhden ison reunoille sopisi tasan 2 + 3 pienempää kolmio-neliötä. En ole ihan varma, onko tämä helppo vai monimutkainen tilkkublokki. Tavallaan helppo! Kan

Ompelin vetoketjupussukan itselleni epäluonteenomaisen värisistä tilkuista eli erilaisista ruskeista kankaista. Innoittajakangas oli tilkkuystävä Eijan lahjoittama kiintoisa kissakangas. Valmis ruskea vetoketjupussukka on nimeltään Kissankielet. Kuvassa näkyy myös Kissan tassunjälki! Muuten kuvauspaikka tuntui hankalalta, joten siirryin pussukan kanssa hangelle. Tässä vetoketjupussukan toinen puoli: Ompelin sivusaumaan pitkän lenksun, joten tämä pussukka on Street-mallistoa. Vuori on sävy sävyyn tilkkupinnan kanssa. En tälläkään kertaa ommellut sisätaskua. Pussukka on mitoiltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 25cm  Korkeus noin 20cm  Pohjan leveys noin 10cm.  Valitsin Kissankielet-pussukkaan ruskean 25-senttisen vetoketjun, jonka kumpaankin päähän ompelin kangaslipareen. Epäilin jo, että olisin tasoittanut tikatut tilkkupinnat vähän liian kapeiksi suhteessa vetoketjun kokonaisleveyteen lipareineen, mutta ei: päät jäivät sittenkin juuri sopivasti näky

Lukijoille lienee tullut selväksi, että tilkkuilu on ehdoton lempiharrastukseni. Kankaat ovat ihania ja mieluiten puuhastelisin niiden parissa aina. Tilkkuiluun liittyy kuitenkin muutama juttu, joihin en ole yhtä ihastunut. Toisaalta olen huomannut, että jokaisen vähemmän kivan jutun voi välttää tai siihen käytetyn ajan minimoida, jos käyttää kekseliäisyyttä tai muuttaa toimintatapojaan. En siis niin tykkää...   ...kangasmenekin laskemisesta En koskaan haluaisi laskea tai mitenkään arvioida tarvitsemani kankaan menekkiä etukäteen. Ajatus herättää minussa täyden vastustuksen. Ymmärtäisin tämän hyvin, jos olisin lahjaton laskija, mutta pärjäsin kyllä aikoinani koulumatikassa, joten siitä ei voi olla kyse. Kangasmenekkiä ei tarvitse arvioida juuri mitenkään, kun tekee kaikki työt blokki kerrallaan aina niistä kankaista, joita on käsillä. Tähän tilanteeseen tosin pääsee vasta kun on sinnikkäästi ostanut riittävästi kankaita varastoon. (Tästä kyllä tykkään, mutta postaus on ank

Ehdin sunnuntaina ommella pussukkaani vain kaksi saumaa. Kiinnitin ensin vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleiden väliin (yksi sauma) ja sen jälkeen tikkasin saumanvarat pussukan puolelle (toinen sauma). Voi raukkaa, se ei nyt edisty! Kuvassa näkyy, että pussukkapinta olisi voinut olla vielä hieman leveämpi, mutta ihan ok leveys tämäkin. Samaten kuvassa näkyy kiva pilkullinen ruskea kangas, jonka löysin vuoriksi. Vaaleat tikkaukset näyttävät paremmilta kuin kankaan väriä tummemmat. Ja vielä huomaan kvuasta, että ruudullinen kangas sopii suoriin tikkauksiin erinomaisesti, kun sen leikkaa täysvinoon. Olipa tämä kuvarääpäleeni kuitenkin havainnollinen. Unohdin edellisessä postauksessani mainita, että käytin tilkkupinnan päällitikkauksissa vaihtuvaväristä lankaa. Lankani on vaihtuvaväristä ruskeaa ja kiillotonta lankaa. En muista, miksi ostin sitä. Ei jotenkin vaikuta langalta, jolle minulla olisi paljonkaan käyttöä! Joku ajatus minulla on täytynyt olla. Voi kun muistaisin!

Pari syyrinkiläistä tilkkuystävääni tiedusteli, millä jäpäköitän pussukoiden tilkkupinnat. Kerroin tikkaavani tilkkupinnan kiinni vanukerrokseen ja että useimmiten sen alla on collegejerseyn pala. Parissa viimeisessä olen käyttänyt entisistä koltsarihousuistani leikkaamiani paloja. Tätä he pitivät melko huvittavanakin. Paksulta kuulostavat kerrokset ihmetyttivät, valmis pussukka kun ei ole erityisen muhkea. Ajattelin siis havainnollistaa tikkauksen litistävää vaikutusta. Ruskeat tilkkupinnat ovat katselleet minua usean päivän ajan, valmiiksi hakaneuloitettuina ja anovina. En ole saanut tehdyksi niille mitään ennen kuin tänään. Aah, vihdoinkin pääsin tikkaamaan minua odottaneet pussukkapinnat. Lähtötilanne. Tilkkupinta, jonka alapuolella keskipaksua tikkausvanua. Alin kerros – collegejerseytä – ei näy kuvassa. Aloitan tikkaamisen tilkkupinnan keskivaiheilta ja etenen siitä kohti toista reunaa, joten noin puolet pinnasta tikattuani katkaisen langan ja siirryn takaisin noin k

Mies nimesi hienon silmukoita ja lenksuja juoksuttavan tikkauskuvion humalaisen kotimatkaksi. Soile Töölön Tilkkupajasta tikkasi geometrisen tilkkupintani hienolla longarm-koneellaan. Hän suositteli peittoon juuri tätä tikkausmallia. Kummallista, että listoilla sen nimi ei ollut mitään humalaisen kotimatkaan viittaavaakaan. Soile suositteli myös tikkauslangan värin tilkkupinnan puolelle. Loistavan onnistunut kokonaisuus, lanka ja tikkauskuvio yhdessä tilkkupinnalla! Jos haluat tehdä samanlaisia geometrisia tilkkublokkeja, ohje löytyy blogistani, täältä. Peiton taustakankaassa on kahta eri vihreää. Taustapuolella tikkauslanka on myös vihreä. Tässä kuvassa humalaisen kotimatka erottuu vielä paremmin. Eikö olekin hauskat kiemurat!? Olen keksinyt peitolle jo nimen, ja nimeksi ei tosiaan ole tulossa humalaisen kotimatka. Sentään jokin raja huumoriin! Tämä työni saattaa hyvinkin tulla näytteille Syyringin tilkkutyönäyttelyyn, joka pystytetään Helsingin Taide-Laaksoon

Erivärisistä jäännöstilkuista kokoamiani neliöitä on 8 x 9 kappaletta eli yhdeksän kahdeksanblokkista riviä. Olen ommellut välipalat nyt kahdeksaan riviin, joista tässä kolme viimeisintä: Keltaisista, oransseista ja punaisista paloista olen nyt edennyt sinisen ja turkoosin kautta vihreään. Viimeinen rivi vielä! Leikkasin sekä vaaleasta että tummasta kankaastani kuusi kaitaletta, jotka ompelin pitkiltä sivuilta yhteen ja leikkasin sen jälkeen välipaloiksi. Jouduin kuitenkin leikkaamaan vielä yhden kaitaleen, jotta minulla olisi tarpeeksi välipaloja. Aika hyvin arvasin menekin. En ole vielä päättänyt, minkä levyiset kaitaleet ompelen rivien väliin. Täytyy hiukan laskeskella ensin, jotta peitosta ei tule jättiläismäisen pitkä suhteessa leveyteen. Tänään pääsen hakemaan valmiin geometrisen tilkkupintani Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta! Jipii! Tuskin maltan odottaa, että näen sen tikattuna! (Mutta puoli-blaah, tämä merkitsee myös sitä, että ”pääsen” tasoittamaan peitto