Tilkunviilaaja

Ompelen Tyttärelle vetoketjupussukkaa ihkaihanasta Raanu-kankaasta. Olen suunnitellut työtä aika pitkään, ja vihdoin sain aikaiseksi tikata kangaspalat kiinni vanuun ja välikankaaseen (tälläkin kertaa vanun ja päällikankaan väliin tuli kerros froteeta). Sain palat tasoitetuiksi ja valitsin päällikankaaseen mahdollisesti sopivia vuorikankaita tarjolle. Näistä neljästä vaihtoehdosta Tytär valitsi viidennen: Voisi luulla, että lievästi sanottuna laajahkosta kangasvarastostani löytyisi heittämällä sopiva vuori mihin tahansa tarpeeseen, mutta ehei! Raanu-kangasta komppaamaan ei tahtonut löytää mitään mieleistä. Onneksi sentään löytyi kelvollinen. En ollut aikonut, mutta aikomuksistani huolimatta ompelin vetoketjun päihin kangaspalat. Niin, ja tämähän ei ole varsinainen tilkkutyö, koska käytän yhtenäistä kangasta, jonka vain tikkaan. Poikkeuksellista minulle. Paljon hauskempaa on tehdä tilkkupintaa ja tikata se (vaikka tikkauskuvion keksiminen on aina tosi vaikeaa).

Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi musta-vaalean kolmio-neliö-tähtitilkkupinnan tikkauspalvelussaan. Olen taas erittäin tyytyväinen tulokseen! Tilkkupeitto on vielä kanttaamatta, koska hain sen Pajalta juuri äsken, joten en esittele sitä isommin, mutta pari kuvaa kuitenkin. Soile ehdotti, että tikkaisi peiton ylä- ja alareunoissa olevan lentävät hanhet –tilkkurivin päälle köynnöskuvion. En olisi sellaista osannut pyytääkään! Erinomainen idea! Muualla peitossa on köynnöskuvioon hyvin sointuvaa kukkakiemurakuviota. Näyttää hyvältä! Otin sisätiloissa vielä yhden kuvan, mutta valaistus oli vähän niin ja näin. Ehkä tästä saa jotain käsitystä tikatun pinnan kivuudesta. Nyt pitäisi ruveta mittailemaan peiton ylä- ja alareunoja sekä sivuja ja tasoittelemaan niitä kanttausta varten. Toivottavasti tällä kertaa muistan ottaa apuun erikoispitkän eli kolmemetrisen mittanauhani! Arvoitus-tilkkupeittoahan mittasin nysänauhallani, vaikka minulla olisi pitkäkin jo ollut.

Ompelin elokuun 2012 lopulla kokeeksi juoponpolkublokin tekniikalla, jonka opettelin tästä She Can Quilt -blogin videosta. Riemastuin, miten nopeasti ompeleminen sujui ja innostuin kokoamaan blokeista modernimman näköisen kuvion, joka tunsi nimen Mod Pop (tai kutsuin sitä alkuun myös Op Art -vaikutteiseksi blokiksi). Tilkkupeitto on jo nyt, vaatimattoman reilun vuoden aherruksen jälkeen vihdoin valmis ja se sai nimekseen ”Arvoitus”. Minulla on nimelle oikein hyvät selitykset, ainakin omasta mielestäni. Olen toisinaan ottanut tilkkutyölle nimen ajankohtaisesta kirjasta tai elokuvasta, esimerkiksi Oliver Twist –pussukka oli tällainen ja myös Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton nimi juontui hiljattain näkemästäni elokuvasta. Tällä kertaa olin juuri saanut luetuksi Robert Harrisin kirjan ”Enigma” (kolmatta kertaa), joten Arvoitus-nimi on ajankohtainen. Peiton väritys tuo lisäksi mieleeni 1960-luvun Batman-sarjakuvalehdissä seikkailleen Arvuuttajan. Hänellä oli vihreä puku, j

Lopetin viime postaukseni huokaukseen siitä, miten juoponpolku-tilkkutyö pitäisi kantata. Kyllä kannatti mainita asiasta julkisesti! Henkinen paine vai mikä mahtoi johtaa siihen, että tartuin vihdoin toimeen! Tasoitin ensin reunat ja nurkat suoriksi. Mittasin peittoteelmän sivut ja huomasin, että yläreuna oli selvästi alareunaa kapeampi. Onneksi siis mittasin! Sain tasoitettua kappaleesta kutakuinkin suorakaiteen mallisen. Ai niin, ja nyt vasta huomaan työskennelleeni vanhan mittanauhani varassa. Minullahan on nyt kaksi kertaa niin pitkä eli kolmemetrinen mittanauha, kiitos Soilen. Sillä minun tietenkin olisi kannattanut mitata tämäkin pala. Töölön Tilkkupajassa tikatut kuviot erottuivat komeasti päivänvalossa: Kuvassa taustakangaspuoli peitosta. Kokeilin kirkkaanvihreää kanttauskangasta. Sopi. Leikkasin kantit, ompelin ja silitin sekä kerin vyyhdiksi. Hienolta näytti. Vertailun vuoksi nostin Ranskan tilkkutapahtumasta ostamiani vihreitä kankaita samaan kuvaan

Nillitin yhyy-postauksessani, miten mokasin pitkän sauman ommellessani taustakappaletta musta-vaalealle kolmio-neliö-tähtitilkkupinnalleni. Nillitys on menneen päivän lumia. Taustakappale on nyt valmis ja lähti tilkkupinnan kanssa Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi saman tien. Ihanaa, että voin käyttää tikkauspalvelua! En halua edes kuvitella, millaista olisi tikkailla näin isoa pintaa kotikoneella. Jo taustakappaleen suorien ompeleiden kanssa tuli hiki ja ahdistus – miten mahtaisi laitani olla, jos joutuisin ompelemaan vapaata konetikkausta? Niin, enkä pystyisi edes harsimaan työtäni! Meillä ei kotona ole riittävän suurta vapaata lattiapinta-alaa, jolle levittäisin taustakankaan, vanun ja tilkkupinnan. Ilman Töölön Tilkkupajaa olisin tämän työn kanssa todellisessa pulassa. Jeii, tuntui siis tuplakivalta, että pääsin valitsemaan tikkausmallia ja –lankaa, eikä minun tarvinnut hankkia vanuakaan erikseen, vaan ostin sen Soilelta. Tämähän etenee! Vielä kun saisin ommellu

Olen käsitellyt Ranskan tilkkumatkan saalistani eli siksakannut kankaiden reunat ja pessyt palat. ”Synteettiset kuidut” –ohjelmalla neljässä kympissä pesemäni palat olen keksinyt silittää ennen kuin ripustan ne kuivumaan. Tuossa pesuohjelmassa kankaisiin jää hyvin vähän ryppyjä ja silitys poistaa nekin vähät. Kuivuttuaan kankaat ovat yleensä siinä kunnossa, että voin taitella ne kaappiin. Kun silitän märkiä kankaita, minun ei tarvitse koko ajan käydä täyttämässä höyryraudan vesisäiliötä. Eikä kankaita tarvitse tietenkään lisäkostuttaa. Minulle tämä systeemi toimii hyvin. Ostin aika monta erilaista vihreää kangasta ja muutamia tosi kivoja punaisia. Tästä muotikuvakankaasta tykkään tosi paljon!

Tässä on ollut monenlaista enkä ole ehtinyt paneutua rakkaisiin tilkkutöihini lainkaan siinä mitassa kuin olisin halunnut. Eilen illalla avautui vihdoin mahdollisuus, ja innostuin saattamaan valmiiksi musta-vaaleaan kolmio-neliö-tähtipeittoon ompelemani taustakappaleen. Siis tämän näköiseen tilkkupintaan, josta olen viimeksi postannut asiaa elokuun alussa. Olin kokonaan unohtanut, mitä viimeksi suunnittelin ja löysin vain tuolilta pinon kankaita ja puolikkaan taustakappaletta. Onneksi minulla oli tallessa jotain riipustuksia enkä joutunut mittaamaan kaikkia paloja uudestaan. Aikomukset palailivat mieleen, tai ainakin keksin, mitä tekisin. Nyttemmin olen tutustunut uudelleen myös tuolloin tekemääni postaukseen aiheesta. Ompelin kolme saumaa ja sain niin kokoon toisen puolikkaan taustakappaletta. Silitin sen hienoksi. Halusin varmistaa, että kappale olisi tarpeeksi leveä, eli noin saman levyinen kuin jo valmis puolikas. Kappaleet ovat jo niin isot, ettei meiltä löydy tarpeeksi