Tilkunviilaaja

Nyt kun op art –vaikutteinen, tavallistani suurempi tilkkutyö on valmiina ja työhön pitäisi tehdä taustakappale, homma laahaa. Ja sini-vihreäsävyiseen, aitausmaisesti kuvioituun ja Töölön Tilkkupajan Soilen ihanasti tikkaamaan peittoon pitäisi tehdä reunakanttaus. Sekin laahaa. Mikään ei oikein huvittanut. Ensin ompelin vähän jäännöspalatilkkuja yhteen. En keksinyt, mitä paloista tekisin. Sitten pakotin itseni leikkuualustan ääreen ja onneksi keksin kokeilla Capitola Quilterin blogista bongaamani tilkkublokin tekemistä! Olipa hauska! Leikkelin nämä kappaleet jäännöspalalaatikosta löytämistäni tilkuista ja kaitaleista: Jouduin kaivamaan kangasnyytin esiin ja leikkaamaan lisäpalaa, että sain tilkkublokkiin sivukappaleet. No nyt oli yksi blokki tehtynä, koko noin 32cm x 26cm. Näyttikin kivalta! Mitä seuraavaksi? Keksin leikata palat vastaavanlaiseen, kalterimaiseen blokkiin niin, että kalterit olivatkin vaaleat ja tausta tumma: Nyt tilkkublokkeja on kaksi – vaale

Juopon polku –tilkkublokeista tekemäni op art –vaikutteinen pinta on valmis, ja nyt pitää peittoon loihtia taustakappale. Aloitin kokoamalla yhden "varsiympyräblokin". Kun olin leikannut kaikki blokkikappaleet, kellotin kaarevien kappaleiden ompeluun käyttämäni ajan. Ompelin kahdeksassa minuutissa kymmenen blokkia, siis kymmenen kaarevaa saumaa. (No ne olivat lyhyitä saumoja, mutta silti!) Ei nuppineuloja, ei keski- ja välipisteiden kohdistamista, ei kaarevien reunojen loveamista ennen kuin blokki on ommeltuna. Käytin vain metodia, jonka näin tällä videolla She Can Quilt -blogissa. Amy Butlerin laukkuohjeisiin lisävinkki  Ihmettelin tässä postauksessani, miten ihmeellisen paljon tukikankaita ja muita tukimateriaaleja pitää ohjeen mukaan käyttää Amy Butlerin laukkuihin, esimerkiksi Blossom-laukkuun. Ehkä voisin tukea laukkukappaleet tutulla tavallani. Elizabeth Green-Hartman nimittäin kertoo Oh, Fransson –blogissaan tässä postauksessa, miten hän toteutti Amy Bu

Tilkkutyöt ovat kivoja, mutta osa niihin liittyvästä työstä on välillä aika puuduttavaa. Tykkään väpästellä pienten palasten kanssa ja tietysti se vaihe on tosi kiva, kun niistä pienistä alkaa koota isoa ja tilkkupinta rupeaa näyttämään joltain. Sitten kun tilkkupinta on jo koossa ja pitää mittailla ja leikellä sille kehyksiä, minulle tulee tyhjä katse. Mutta tehtävä on sekin osuus. Tälle viher-harmaa-mustalle op art –vaikutteiselle tilkkupinnalle tein tietysti enimmäkseen kirkkaan vihreän ohuen kehyksen ympärille. Tämän levyisen kehyksen ompeleminen ei vielä ole homma eikä mikään! Jos tätä ja toista tosi kirkkaan vihreää kangasta olisi ollut tarpeeksi, olisin tehnyt sisäkehykset kokonaan niistä. Huokaus! Jouduin käyttämään kaikenlaisia vihreitä näiden lisäksi. Peitteen alakulma on hiukan kuin se olisi eri paria muun pinnan kanssa, mutta olkoon! Musta ja tummanpuhuva leveä kehys toimivat tässäkin. Olin suunnitellut ompelevani mustat kehykset vaaleaan ylänurkkaan,

Sain sini-vihreän, aitausmaisesti kuvioidun tilkkupeitteeni Töölön Tilkkupajan Soilen longarm-tikkauksesta torstaina Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Ooh! Aah! Ihanat tikkaukset! Vihdoinkin saattaa käydä niin, että "pidän taustasta melkein enemmän kuin itse tilkkupinnasta," hahah. Vähän puistattavasti ysärimäinen, harmahtava verhokankaanikin oli tikkauksen voimasta muuttunut erinomaisen kivaksi pinnaksi. Ysärikuvioiden sijaan tikkaus vie huomion. Peite on nyt valmiudessa, että tasoittelen sen reunat ja ompelen siihen reunakantin. Niin, ja nimi pitää keksiä ja nimilappu laittaa vielä ennen reunakanttausta. Kismittelee, kun tiedän keksineeni tälle osuvan nimen yhtenä iltana, mutta nyt olen unohtanut koko idean. Olen aivan täpinässä tikkauspalvelun minulle tuomista eduista. Esimerkiksi: Minun ei tarvitse harsia työtäni! Vielä tikkaisinkin peitteen omalla kotikoneellani (ja onhan sitä tullut tehdyksi), jos joku harsisi osat yhteen. En ole investo

Viikonlopun aikana ahersin juopon polku –tilkkublokkieni parissa ja sain ne lopulta kokoon. Ensin kolmeksi pitkäksi pötköksi: Tässä palat ovat vierekkäin, eivät vielä ommeltuina kiinni toisiinsa. Kokonaisuus näyttää vielä siistimmältä, kun koko tilkkupinta on koossa ja aseteltuna sängylle: Peitto ei ole vielä kokonaan tässä. Ompelen juopon poluille ensin räväkän vihreän, kapean kehyksen ja sen ulkopuolelle vähän leveämmän jonkun värisen kehyksen. Koska peitteen oikeassa alareunassa on kovin paljon mustaa, saatan tasapainottaa kokonaisuuden niin, että uloin kehys onkin vasemmasta yläreunasta paljon tummempi kuin muualta. Ehkä se tasapainottaa, ehkä ei. Peite taitaa joka tapauksessa jäädä meille kotiin asumaan, koska Mies vaikutti pitävän tästä tavallista enemmän. Valitettavasti makkarin muu väritys ei soinnu tähän – muuten saisimme uuden päiväpeiton. Material Obsession Two  Sarjassa kirja-arvosteluja on vuorossa Kathy Doughtyn ja Sarah Fielken yhdessä kirjoittama Material

Menin pari viikkoa sitten aivan tärviölle ja ostin Amazonista useamman tilkku- ja ompelukirjan kerralla, ja lisäksi yhden lukupokkarin. Järkeilin itselleni, että tulee edullisemmaksi ostaa kerralla. En ole vertaillut hintoja, mutta olen vakuuttunut tästä. Tosi järkevä olin. Menin koko nettikirjakauppaan, koska olin Syyringin kiltaillassa päässyt vähän lehteilemään tilkkuystäväni Ellen näytille tuomaa Quilting Modern –kirjaa, ja minusta tuntui kuin se olisi kirjoitettu suoraan minulle. Jacquie Gering ja Katie Pedersen ovat siis koonneet Quilting Modern –kirjan, selitteenä vielä "techniques and projects for improvisational quilts". En ole kovin kauan tiennyt, että usein käyttämälläni tilkkuilutavalla on nimi "improvisational," ja että se on oikein tekniikka. Kuulostaahan se hienommalta kuin kuvailla, että "en oikeastaan suunnittele etukäteen juuri mitään; otan kankaita ja paloja esiin, ompelen niistä jotain ja katson sitten, mitä blokeista muodostuu"

Lainasin kirjastosta Trine Bakken kirjan "Pientä ja suurta tilkuista". Olen selannut tämän läpi aikaisemminkin, mutta siitä on jo aikaa. Usein sitä saa uusia ideoita, vaikka lukisi kirjan toista tai kolmatta tai kymmenettä kertaa. Tosi kivat kuvat, nättiä ja söpöä hän on tehnyt ja kivan jutustelevasti tämä on kirjoitettu. Ideamaisena kirjana suosittelen. Aikamoinen guru täytyy vain olla, jos näillä ohjeilla saa järkevää syntymään. En ole kysellyt, mutta mahtaako kukaan osata näillä ohjeilla tehdä oikein? "Pane pussin puoliskot yhteen oikeat puolet vastakkain ja ompele sivusaumat. Vie ommelta hiukan vinoon lähestyessäsi vetoketjua niin, että pussin kulmiin ei jää reikää." Luulen tietäväni, mitä ensimmäinen lause tarkoittaa, mutta miten niin pitää viedä ommelta vinoon? Minne vinoon? Lähestyessäni vetoketjua? Entä kun olen vetoketjun kohdalla? "Voit ommella vetoketjuun pääpalat. Silloin pussin yläreunasta tulee vetoketjun ja sivusauman kohdalta