Tilkunviilaaja

Tein alkuvuonna 2010 lukuisia applikoituja tilkkukukkakuponkeja, jotka päätyivät mikä minnekin. Yhdestä kupongista tein toukokuussa 2010 kassin. Kassi on nykyisin kampaajaystäväni Tarun omistuksessa. Olin eilen hänellä käsittelyssä ja hän mainitsi edelleen pitävänsä kassistaan kovasti. Heti otin siitä kuvan:   Taru tykkäsi, että kassin vetoisuus on erityisen hyvä. Esimerkiksi varakengät mahtuvat sinne hyvin, ja vielä jää tilaa kaikenlaiselle muulle tarpeelliselle. Olipa kiva kuulla! Nyt kun olisin johonkin merkannut, minkä kokoinen laukku on… Noihin aikoihin en vielä antanut luomuksilleni omaleimaisia nimiä, keksin tavan vasta vähän tuon jälkeen. Enkä kirjoittanut laukkujen ja pussukoiden strategisia mittoja muistiin. Olisi pitänyt! Suutarin lapsilla ei taida olla jalkoja  …vai miten se sananlasku mahtoikaan mennä? Pitää paikkansa, katsokaa vaikka: Nolottaa myöntää, mutta käytän ITSE tällaiseen kuntoon kuluttamaani Tilkunviilaaja-laukkua enkä saa aikaiseksi, että uusisin sa

Hiirikuvioisesta pussukasta puuttui ainoastaan kangaslenksu vetoketjun vetimestä. Sain ommelluksi sen juuri ja juuri! Tytär nimittäin aloitti mittavan sisustusoperaation huoneessaan ja vaihtoi esimerkiksi kirjakaappinsa yläosan makkarissa olevaan kaapin alaosaan, joka oli täynnä ompelu- ja muita kirjojani. Hän luopui kokonaan toisesta kaapista, jonka siirsin turvaan ompelunurkkaukseeni kangassäilytyskaapin tilalle. Ompeluhuoneesta Makkarista tulee varmasti lopulta kiva, mutta juuri nyt täällä on kamalaa. Pöydällä, tuoleilla ja lattialla on röykkiöitä ja taas röykkiöitä koditonta tavaraa. Mistä ihmeestä ne oikein materialisoituivat? No, joka tapauksessa siis pystyin juuri ja juuri raivaamaan ompelukoneen ympärille solan, jossa mahduin ompelemaan 7cm pitkän kiinnipitolenksun pussukan vetoketjuun. Tässä on valmis vetoketjupussukka, jonka nimi on ”Iik, hiiriä”. Toinen puoli on tällainen: Ehkä tuo keskellä oleva tumma pala on vähän hallitseva, mutta pussukka on silti ihan kiva. Un

Kaikille Ajatus kantaa hedelmää –vetoketjulaukkua kommentoineille ensiksi KIITOS! Voi että! Ihana lukea, että niin moni tykkäsi siitä! Aherran edelleen kangaslaatikoideni parissa, taittelen pienempiä paloja siisteiksi nyyteiksi tällä menetelmällä (englanninkielinen video) ja tapaan tämän tästä puolittain unohtamiani kankaita. Viimeisimmästä laatikosta paljastui hiirikuvioinen, boordityyppinen kangas, jota minulla on aika paljon. Kankaassa on tiuhempaa hiirikuviointia hulpioiden lähellä ja keskellä kuviot harvenevat. Tosi hieno! Tiedän ostaneeni sen Tyttären söpöksi mekoksi. Huokaus! En sitten ehtinyt tehdä hänelle mekkoa hienosta hiirikankaasta. Kohta lukiolainen Tytär EI halua söpöä hiirikankaista mekkoa enää. No, leikkasin kankaasta noin 25-senttisen soiron ja päätin käyttää sitä johonkin. Hei, pussukan voisi taas tehdä! Ja itse asiassa, mahtavaa olisi tehdä samasta kankaasta pussukka ja vetoketjulaukku! Hiirikankaassa on hiukan vanhanaikainen väritys. Ei kuitenkaan niin va

Ompelin vetoketjulaukkuun viimeiset pistot juuri äsken ja riensin heti ulos ottamaan siitä valmistumiskuvat. Virallinen laukkupotretti – tässä tilkkulaukku nimeltä ”Ajatus kantaa hedelmää”. In English, the name of this zippered bag is "Fruitful thoughts".   Nimi on kenties vähän harhaanjohtava, koskapa laukun idea ei lähtenyt ajatuksesta, vaan käteen osuneista kankaisista hedelmäpuukuvioista. Tykkäsin laukun tilkkupinnoista litteinä, mutta pidän kolmiulotteisesta laukusta vielä enemmän! Tämä näyttää hauskasti erilaiselta kuin perinteisenä tilkkutyönä tekemäni laukut. I liked the quilted surfaces when they were flat, but I like them even more in their three-dimensional format, as a bag. Puun reunaan (kuvassa vasempaan reunaan) ompelemani jatkopalatilkkukaan ei näytä lainkaan oudolta. Litteästä pinnasta se hyppäsi vähän silmään. Laukussa on isohko sisätasku, johon tein keskelle ompeleen, eli taskussa on kaksi osaa. Ei se kuvassa hyvin näy, mutta uskokaa

Jännittävin tuokio applikoituihin hedelmäpuukuvioihin perustuvan vetoketjulaukun tekemisessä koitti pari iltaa sitten. Sain ommella laukkukappaleet pussiin ja kääntää. Yhtäkkä osat alkoivat näyttää oikealta laukulta! Ompelin laukkuun vetoketjulipareen vetoketjuineen. Teen lipareesta yleensä lyhyemmän kuin laukunsuun leveys, jotta se on helpompi ommella laukkuun kiinni. Olen vahingossa tehnyt myös laukunsuun mittaisia lipareita ja ne olen joutunut osittain kiinnittämään käsin. Erittäin hidasta! Vanutikkaan liparekappaleet, ja niistä tulee siinä vaiheessa aina käyrät, mutta kun lipareessa on vetoketju ja se on ommeltu laukunsuuhun, käyryyttä ei enää huomaa. Näyttää aika suoralta. No vähän kupruilee, mutta se on orgaanisen näköistä niin kuin tällaisessa laukussa pitääkin olla. Nyttemmin olen ruvennut kiinnittämään vetoketjun vetopään lipareen risareunan päähän. Kun olen ommellut vetoketjun, huolittelen risareunat kaitaleella. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kait

Otsikossa paino sanalla ”vähän,” sillä kokoamista jo pitkään odottanut vetoketjulaukku on vain hieman lähempänä valmistumistaan. Valitsin kankaat ja leikkasin valmiiksi vetoketjulipareet, sangat ja huolittelukaitaleen. Lipare ja sangat tulevat samaa kangasta: Amy Butlerin ihanaa pallo-/kivikuvioista, jossa on saman sävyistä vihreää kuin laukkupinnan päärynäpuussa: (On se saman sävyistä! Kuvassa ei ehkä näytä siltä.) Huolittelukaitale on ohutraidallista ruskeaa. Laukun vuorikappaleetkin on leikattu ja ennätin valmistaa ja ommella toiseen vuorikappaleeseen taskun (jossa on Tilkunviilaaja-kangasmerkki). Vuoripalat odottavat oikeat puolet vastakkain sitä, että ompelen ne pussiksi, ja siksi kuvassa vuorikangas näkyy vain nurjalta. Helppoon tilkkublokkiin perustuva tilkkupinta on ommeltuna, ja nyt mietin, millaiset pystyreunat siihen värkkään. Pinta on vasta noin 130cm leveä mutta noin 220cm pitkä, joten se tarvitsee leveyttä, ei lainkaan pituutta. Säästäväisenä ihmisenä ajattelin

Pelastin puna- ja vihreäsävyiset, helpot tilkkublokkini ja sain aikaiseksi modernin tilkkupinnan: Blokit odottavat "design-seinälläni" eli lattialla kiinnittämistä toisiinsa. Sain juuri tasoitetuksi suorakaiteet. Vaikka paloja on vain 16 kpl ja vaikka suoristin palat vain pitkältä sivulta (lyhyiden sivujen suhteen toivon parasta, eli että blokit toisiinsa ommeltuina ovat vielä suhteellisen litteitä), työhön kului yli puoli tuntia. Pinta näytti heti eilen lupaavalta: Olen todella tyytyväinen kehysratkaisuun. Onneksi seikkailin muiden blogeissa saamassa hyvää ideaa! Blokit ovat nyt 34 cm 57.5 cm kokoisia (kummallinen koko, mutta senttimitat käyttäytyvät aina näin). Päivän tekosyy: Tilkkupintani olisi valmistunut jo ajat sitten, jos olisin päässyt silittämään paloja heti kun ne olivat silityksen tarpeessa. Helläsydämisyyttäni annoin Kissan oleskella laudalla pitkään ennen kuin otin höyrysilitysraudan laudalle. (Kissa pelkää silitysrautaa, ja ymmärrän sitä

Tänään on koulujen päättäjäispäivä, meidät on kutsuttu ylioppilasjuhliin, ja eilen muistin tarvitsevani itse tehdyn lahjan uudelle ylioppilaalle. Aloitin vetoketjusta. Mittasin sen pituisen collegejerseypalan ja valitsin korkeudeksi vetoketjun pituus – 3cm. Kokosin kaksi koltsarikankaan kokoista tilkkupintaa, tikkasin vanun vielä mukaan ja ompelin pussukan. Vuorin valmistin myös jossain välissä. Tein pussukan niin kuin yleensä, eli tämän englanninkielisen ohjeen mukaisesti. Valmis pussukka poseeraa – sen nimi on ”Minä nautin kesästä,” koska ylioppilaan koulussa lauletaan joka kevätjuhlassa Juha Vainion sanoittama kappale ”Käyn ahon laitaa”. Kuva on otettu kaupunkipihassa, vaikka se saattaa näyttää mökkielämältä. Pussukkakappaleet olivat ennen ompelemistaan tämän näköiset: Muistin tällä kertaa ommella pussukkaan kanto-/ripustuslenksunkin. Ja vuorissa on Tilkunviilaaja-kangasmerkki niin kuin pitää: Otin pussukan valmistujaiskuvat ulkona miedossa sateessa enkä r

Ohhoh, toukokuu hulahti ohitse mielettömän nopeasti! En taida kehuskella saaneeni virallista valmistumista Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötykseen, vaikka sainkin tässä kuussa vetoketjulaukun valmiiksi. En viimeistellyt yhtään kauan roikkunutta työtä, joten reputin siis toukokuun kurssin! Tilkunviilaajan kesäkuun kalenterikuva  Onpa tämä nätti. Pitää käynnistää pienesinetuotanto (pitäisi varmaan selvyyden vuoksi kirjoittaa pien-esinetuotanto), jotta saan aikaiseksi a) enemmän valmista b) useampia onnistumisia c) yleensäkin kauniimpaa ja d) lukijoita kiinnostavampaa sisältöä! Katsoin nimittäin tilastojani, ja viikon 11 eli maaliskuun alun jälkeen lukijoiden käyntimäärätrendi on laskeva kuin lehmän häntä! En ihmettele. Epäilyttää  Helppoon tilkkublokkiin perustuva tilkkupeitteeni herättää juuri nyt melkoisia epäilyksiä. Järjestin eilen 45 blokkiani lattialle tutun ja turvallisen ”vaaleat blokit ylhäällä, tummat alhaalla” -periaatteen mukaisesti: Su

Kuusi jäännöstilkuista ja –kaitaleista koottua tilkkukaitaletta odottaa ompelemistaan 25cm x 25cm kangasneliöön perustuvaan, tosi helppoon tilkkublokkiin: Ompelin eilen illalla vielä pari helppoa tilkkublokkia lisää. Samean vihreään kankaaseen yhdistin vaaleahkon tilkkukaitaleen: Ihmeellisesti minua viehättävä, sini-vihreäpohjainen ja ruskeapallollinen kangas sai räväkämmän punaisen tilkkukaitaleen keskelleen: Siivottavaksi ottamastani tilkkukangaslaatikosta löytyi isohko pala kasari-ysärivaihteesta peräisin olevaa kangasta. Sain aika paljon tätä kangasta lahjaksi amerikkalaiselta ystävättäreltäni ja ompelin siitä miehelleni hienon, pitkähihaisen paidan. Paita on nykysilmin katsottuna toooodella väljä! Ei sitä voi käyttää, mutta se on ehjä ja kangas on kuin uutta, joten pidän sen paitana enkä leikkaa tilkuiksi. Olkoon muistona 80-90-lukujen vaihteen muodista. Sini-vihreäsävyinen tilkkukaitale sopii kankaaseen erittäin hyvin! Luonnossa yhdistelmä on paremman näköin

Puuhaa on viime aikoina ollut paljon, enkä ole päässyt ihan tarpeeksi tilkkuilun pariin. Jotain sentään. Olen vieraillut tilkkuaiheisissa blogeissa ahkerasti ja saanut lukuisia ideoita. En vain ehdi yhtä paljon tehdä kuin minulla on ideoita! Tänään sain tehdyksi kuusi helppoa tilkkublokkia valmiiksi: Blokit ovat jälleen melko satunnaisessa järjestyksessä eikä tällä kertaa ole mukana edes niitä yksivärisiä neliöitä. Tähtään 6 x 8 blokin kokoon ja minulla on nyt tehtynä/leikattuna 28 blokkia/neliötä. Taitellut tilkkukankaat  Toissapäivänä halusin viettää aikaa kankaitteni parissa mutten jaksanut ryhtyä ompelemaan, joten siivosin tilkkukangaslaatikoitani. Tein kankaista pinoja systeemillä, jonka englanninkielinen selitysvideo löytyy täältä. Laatikko on aika näyttävä nyt: Kolikon kääntöpuoli – pienempiä paloja ei kannata taitella näin, joten niitä jää laatikon käsittelyn jälkeen yli: Samalla tavalla nämä olisivat tosin jääneet yli millä muulla tekniikalla tahansa tai