Tilkunviilaaja

Hiirikuvioisesta pussukasta puuttui ainoastaan kangaslenksu vetoketjun vetimestä. Sain ommelluksi sen juuri ja juuri! Tytär nimittäin aloitti mittavan sisustusoperaation huoneessaan ja vaihtoi esimerkiksi kirjakaappinsa yläosan makkarissa olevaan kaapin alaosaan, joka oli täynnä ompelu- ja muita kirjojani. Hän luopui kokonaan toisesta kaapista, jonka siirsin turvaan ompelunurkkaukseeni kangassäilytyskaapin tilalle. Ompeluhuoneesta Makkarista tulee varmasti lopulta kiva, mutta juuri nyt täällä on kamalaa. Pöydällä, tuoleilla ja lattialla on röykkiöitä ja taas röykkiöitä koditonta tavaraa. Mistä ihmeestä ne oikein materialisoituivat? No, joka tapauksessa siis pystyin juuri ja juuri raivaamaan ompelukoneen ympärille solan, jossa mahduin ompelemaan 7cm pitkän kiinnipitolenksun pussukan vetoketjuun. Tässä on valmis vetoketjupussukka, jonka nimi on ”Iik, hiiriä”. Toinen puoli on tällainen: Ehkä tuo keskellä oleva tumma pala on vähän hallitseva, mutta pussukka on silti ihan kiva. Un

Kaikille Ajatus kantaa hedelmää –vetoketjulaukkua kommentoineille ensiksi KIITOS! Voi että! Ihana lukea, että niin moni tykkäsi siitä! Aherran edelleen kangaslaatikoideni parissa, taittelen pienempiä paloja siisteiksi nyyteiksi tällä menetelmällä (englanninkielinen video) ja tapaan tämän tästä puolittain unohtamiani kankaita. Viimeisimmästä laatikosta paljastui hiirikuvioinen, boordityyppinen kangas, jota minulla on aika paljon. Kankaassa on tiuhempaa hiirikuviointia hulpioiden lähellä ja keskellä kuviot harvenevat. Tosi hieno! Tiedän ostaneeni sen Tyttären söpöksi mekoksi. Huokaus! En sitten ehtinyt tehdä hänelle mekkoa hienosta hiirikankaasta. Kohta lukiolainen Tytär EI halua söpöä hiirikankaista mekkoa enää. No, leikkasin kankaasta noin 25-senttisen soiron ja päätin käyttää sitä johonkin. Hei, pussukan voisi taas tehdä! Ja itse asiassa, mahtavaa olisi tehdä samasta kankaasta pussukka ja vetoketjulaukku! Hiirikankaassa on hiukan vanhanaikainen väritys. Ei kuitenkaan niin va

Ompelin vetoketjulaukkuun viimeiset pistot juuri äsken ja riensin heti ulos ottamaan siitä valmistumiskuvat. Virallinen laukkupotretti – tässä tilkkulaukku nimeltä ”Ajatus kantaa hedelmää”. In English, the name of this zippered bag is "Fruitful thoughts".   Nimi on kenties vähän harhaanjohtava, koskapa laukun idea ei lähtenyt ajatuksesta, vaan käteen osuneista kankaisista hedelmäpuukuvioista. Tykkäsin laukun tilkkupinnoista litteinä, mutta pidän kolmiulotteisesta laukusta vielä enemmän! Tämä näyttää hauskasti erilaiselta kuin perinteisenä tilkkutyönä tekemäni laukut. I liked the quilted surfaces when they were flat, but I like them even more in their three-dimensional format, as a bag. Puun reunaan (kuvassa vasempaan reunaan) ompelemani jatkopalatilkkukaan ei näytä lainkaan oudolta. Litteästä pinnasta se hyppäsi vähän silmään. Laukussa on isohko sisätasku, johon tein keskelle ompeleen, eli taskussa on kaksi osaa. Ei se kuvassa hyvin näy, mutta uskokaa

Jännittävin tuokio applikoituihin hedelmäpuukuvioihin perustuvan vetoketjulaukun tekemisessä koitti pari iltaa sitten. Sain ommella laukkukappaleet pussiin ja kääntää. Yhtäkkä osat alkoivat näyttää oikealta laukulta! Ompelin laukkuun vetoketjulipareen vetoketjuineen. Teen lipareesta yleensä lyhyemmän kuin laukunsuun leveys, jotta se on helpompi ommella laukkuun kiinni. Olen vahingossa tehnyt myös laukunsuun mittaisia lipareita ja ne olen joutunut osittain kiinnittämään käsin. Erittäin hidasta! Vanutikkaan liparekappaleet, ja niistä tulee siinä vaiheessa aina käyrät, mutta kun lipareessa on vetoketju ja se on ommeltu laukunsuuhun, käyryyttä ei enää huomaa. Näyttää aika suoralta. No vähän kupruilee, mutta se on orgaanisen näköistä niin kuin tällaisessa laukussa pitääkin olla. Nyttemmin olen ruvennut kiinnittämään vetoketjun vetopään lipareen risareunan päähän. Kun olen ommellut vetoketjun, huolittelen risareunat kaitaleella. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kait

Otsikossa paino sanalla ”vähän,” sillä kokoamista jo pitkään odottanut vetoketjulaukku on vain hieman lähempänä valmistumistaan. Valitsin kankaat ja leikkasin valmiiksi vetoketjulipareet, sangat ja huolittelukaitaleen. Lipare ja sangat tulevat samaa kangasta: Amy Butlerin ihanaa pallo-/kivikuvioista, jossa on saman sävyistä vihreää kuin laukkupinnan päärynäpuussa: (On se saman sävyistä! Kuvassa ei ehkä näytä siltä.) Huolittelukaitale on ohutraidallista ruskeaa. Laukun vuorikappaleetkin on leikattu ja ennätin valmistaa ja ommella toiseen vuorikappaleeseen taskun (jossa on Tilkunviilaaja-kangasmerkki). Vuoripalat odottavat oikeat puolet vastakkain sitä, että ompelen ne pussiksi, ja siksi kuvassa vuorikangas näkyy vain nurjalta. Helppoon tilkkublokkiin perustuva tilkkupinta on ommeltuna, ja nyt mietin, millaiset pystyreunat siihen värkkään. Pinta on vasta noin 130cm leveä mutta noin 220cm pitkä, joten se tarvitsee leveyttä, ei lainkaan pituutta. Säästäväisenä ihmisenä ajattelin

Pelastin puna- ja vihreäsävyiset, helpot tilkkublokkini ja sain aikaiseksi modernin tilkkupinnan: Blokit odottavat "design-seinälläni" eli lattialla kiinnittämistä toisiinsa. Sain juuri tasoitetuksi suorakaiteet. Vaikka paloja on vain 16 kpl ja vaikka suoristin palat vain pitkältä sivulta (lyhyiden sivujen suhteen toivon parasta, eli että blokit toisiinsa ommeltuina ovat vielä suhteellisen litteitä), työhön kului yli puoli tuntia. Pinta näytti heti eilen lupaavalta: Olen todella tyytyväinen kehysratkaisuun. Onneksi seikkailin muiden blogeissa saamassa hyvää ideaa! Blokit ovat nyt 34 cm 57.5 cm kokoisia (kummallinen koko, mutta senttimitat käyttäytyvät aina näin). Päivän tekosyy: Tilkkupintani olisi valmistunut jo ajat sitten, jos olisin päässyt silittämään paloja heti kun ne olivat silityksen tarpeessa. Helläsydämisyyttäni annoin Kissan oleskella laudalla pitkään ennen kuin otin höyrysilitysraudan laudalle. (Kissa pelkää silitysrautaa, ja ymmärrän sitä

Tänään on koulujen päättäjäispäivä, meidät on kutsuttu ylioppilasjuhliin, ja eilen muistin tarvitsevani itse tehdyn lahjan uudelle ylioppilaalle. Aloitin vetoketjusta. Mittasin sen pituisen collegejerseypalan ja valitsin korkeudeksi vetoketjun pituus – 3cm. Kokosin kaksi koltsarikankaan kokoista tilkkupintaa, tikkasin vanun vielä mukaan ja ompelin pussukan. Vuorin valmistin myös jossain välissä. Tein pussukan niin kuin yleensä, eli tämän englanninkielisen ohjeen mukaisesti. Valmis pussukka poseeraa – sen nimi on ”Minä nautin kesästä,” koska ylioppilaan koulussa lauletaan joka kevätjuhlassa Juha Vainion sanoittama kappale ”Käyn ahon laitaa”. Kuva on otettu kaupunkipihassa, vaikka se saattaa näyttää mökkielämältä. Pussukkakappaleet olivat ennen ompelemistaan tämän näköiset: Muistin tällä kertaa ommella pussukkaan kanto-/ripustuslenksunkin. Ja vuorissa on Tilkunviilaaja-kangasmerkki niin kuin pitää: Otin pussukan valmistujaiskuvat ulkona miedossa sateessa enkä r