Tilkunviilaaja

Ompelin valmiiksi vetoketjulaukun tilkuista. Tämän laukun tilkkupintaan olen käyttänyt enimmäkseen jäännöspaloja. Ta-daa! "Elämänilo" -vetoketjulaukku! Elämänilo-vetoketjulaukun toinen puoli: Laukun vuori on kahdeksankymmenlukulaisesta, monivärisestä ja roiskekuvioisesta kankaasta. Ison sisätaskun ompelin 70-luvun kankaasta, jota sain palan tilkkuystävältäni Raijalta. Muistin kuin muistinkin kiinnittää taskuun Tilkunviilaaja-kangasmerkin. Laukku on noin 38cm leveä, 29cm korkea ja sen pohjan leveys on 9,5cm. Laukun kovikkeena on kiinni silitettävä tukihuopa. Vetoketju on 45cm pitkä, eli laukun saa ammolleen, jos on tarvis. Sangat ovat nyt valmiina noin 60cm pitkät. Laukkua voi siis mukavasti kantaa olalla, mutta sitä voi myös kantaa sangoista kädessä ilman että laukun pohja raahaa maata. Vetoketjun toisessa päässä on yhdestä laukun tilkkukankaasta tehty huolittelupala. Ihanaa, kun pitkästä aikaa a) sain tilkkulaukun valmiiksi ja b) pääsin

Tytär kehotti ompelemaan jokin aika sitten aloittamani vetoketjulaukun valmiiksi, jotta ”saisin välillä tehdyksi jotain kiinnostavaakin”. Laukku oli saavuttanut kohokohdan eli siitä näkyi, millainen se olisi valmiina. Laukkuja ommellessa jännittävin vaihe on aina se, kun muotoonsa ommellun laukkuaihion voi kääntää oikein päin ja ensimmäisen kerran näkee, millainen laukku on kolmiulotteisena. Sitä kohti on kiinnostavinta pyrkiä ja sen jälkeen tekovaiheet ovat vähemmän innostavia. Kivoja kyllä, mutta eivät yhtä hauskoja. Vetoketjulaukun ompeluohje löytyy blogistani täältä. Erityisesti kynnys korottuu, ellen vielä ole valinnut laukkuun vetoketjulipareen ja sankojen kankaita. Hyvä tekemisen meininki keskeytyy, joskus pidemmäksi aikaa. Tähän laukkuun en ollut vielä valinnut lipare- ja sankakangasta. Liparekangas löytyi aika helposti. Ompelin ja vanutikkasin liparekappaleet ja mallasin, sopiihan kuosi myös vetoketjuun: Ompelin vetokejun tällä kertaa niin, että vedin asettui hu

Kankaantaitteluvinkki! Osuin sattumalta Jenin kankaantaittelu-tutoriaaliin, jota joku muu blogosfääriläinen kehui. Heti kiinnostuin! Ei sillä että kaipaisin lisää puuhia, mutta tässä taittelutavassa oli jotain hyvin zen-mäistä. Päätin kokeilla yhden säilytyshyllyllisen taittelemista näin. Hyllyllä oli jostain syystä sekä punaisia että keltaisia kankaita. Ensin taittelin punaiset kankaat: Minun taitoksistani ei tullut täysin samanlaisia kaikista! Riittävän saman kokoisia kuitenkin. Siirryin keltaisiin kankaisiin ja taittelin samalla periaatteella kaikki kangaspalat, olivatpa ne tasaisia, standardimittaisia tai eivät. Taittelutapa toimi hyvin! Jouduin työskentelemään lattialla (se on ainoa sopiva pinta koko ompeluhuoneessa makkarissa), ja keltaisia taitellessani aloin väsyä. Siksi pino on epämääräisempi kuin punainen pino. Olen aikaisemmin välillä taitellut kankaita säilytyshyllyyni sopivan pahvimallineen mukaan, mutta malli on aika iso ja kankaani enimmäkseen pieniä.

Kangashanhet saivat jäädä taka-alalle, ja ryhdyin kokoamaan sekalaisen kokoisia tilkkublokkeja jäännöspaloista. Minulla on nyt melkein tuskallisen tarkka kuva siitä, miten paljon varastossa on jäännöspaloja. Nimittäin Tytär ja hänen Ystävänsä siivosivat todella huomaavaisesti vinttimme vähän aikaa sitten ja siivouksen ohessa he kokosivat kaikki löytämänsä tilkut ja epämääräiset kankaat (isoihin !) laatikkoihin. Niitä taitaa olla neljä ja ne ovat kaikki pursuamassa yli. Yhdessä laatikossa oli valmiita melkein-neliöitä, jotka olin joskus koonnut parista kolmiomaisesta palasta. Ne olivat kaikki punaisia, joten otin laatikosta mukaani punaisia ja punasävyisiä tilkkuja ja kokosin pian palaneliöiden ympärille kehykset. Näin: Yhden neliön ympärillä oleva kaitale oli koottu useammasta eri kankaasta: Tein itse ”tilkkukangasta” viime vuoden kevätpuolella toteuttaessani tilkkutyötä Syyringin ”Aikuinen nainen” –teemalla. Työt olivat esillä esimerkiksi "Kutsuttuna"-näyttel

Irrotin oranssin hanhen vieressä leijailleet ruohomätäsyritelmät tekeillä olevasta tilkkuseinävaatteesta. (Mieleni tekisi nyt käyttää sanaa menneisyydestäni, mutta se ei ihan sovi tähän yhteyteen. Länsi-Suomessa kutimen purkaminen on riistämistä! Kirjakielessä ikävämerkityksinen sana voi siis esiintyä hyvin erilaisessa yhteydessä. Ompelutyön purkamiseen riistäminen ei sentään lännessäkään sovi.) Koska tykkäsin tehdä paper-piecing-kolmiokärkiä, ompelin ruohomättäiden tilalle oranssisävyisen kärkipinon: Voin melkein kuvitella, että hanhi olisi kävelemässä kohti havupuuta. Ööö, tai sama se, mitä nuo kolmiot ovat! Tilkkutyön esittävyyteen ne eivät tuo lisää, mutta näyttävät aika kivoilta! Juhlia  Viikonloppu oli pelkkää juhlintaa. Minulla oli lauantaina syntymäpäivä ja pidin oikein kekkeritkin, ja sunnuntaina juhlittiin tietysti kaikkia äitejä. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi neuloja, joihin ei lankaa tarvitse pujottaa (olikohan sen suomenkielinen nimitys ”sokeain neula,”

Kaksi hanhityötä ruohomättäin ja ruo’oin koristeltuani tajusin, että voisin tehdä näyttävämmät ruohopiikit paper-piecing-tekniikalla. Kas, kaapissa sattui olemaan paper-piecingiin erinomaisesti sopivaa kertakäyttölakanaa (tai –pöytäliinaa). Piirsin lyijykynällä ensin sopivan levyisen ja korkuisen suorakaiteen ja siihen viivat, joita pitkin ommella. Sitten vain väritystehtävää täyttämään kangaspaloilla. Vaakasuora ruohikkopala näytti hanhen alapuolella oikein hyvältä! Tein myös irralliset ruohomättäät hanhen sivulle, mutta ne eivät näytä hyviltä. Sääli, sillä näin aika tavalla vaivaa näiden kanssa ja olen ehtinyt ommella palan kiinnikin, mutta poistaa se täytyy. Mättäät näyttävät aivan kummallisilta! Luulin hetken tyytyväni oranssin hanhen reunuksiin ja ehdin aloittaa vihreän hanhen lisukkeiden ompelemisen: Näyttää samalla tavalla hyvältä. Pystyreunaan tulee varmaan samaa mitä oranssin hanhenkin viereen, mutta vielä en tiedä, mitä se tarkkaan ottaen on. Ehkä sakaroita p

Sininen ja punainen hanhi katsoivat minua niin painostaen, että oli pakko ruveta tikkaushommiin! Sininen hanhi ei erottunut taustastaan tarpeeksi hyvin, joten tikkasin sen ympärille mustan ääriviivan, vaikka hanhipalaset on jo tikattu taustakankaaseen kiinni näkymättömällä langalla siksakaten. Ruohonkorret ompelin samalla mustalla langalla, vapaasti tikaten. Tämä ei ole minulle tyypillistä tikkaustyyliä. Noinkohan olen tähän yhtään tyytyväinen? Kauan mietittyäni päätin tikata taustan ”terävää muurahaisenpolkua” täyteen. Ajattelin, että terävät tikkaukset muistuttaisivat vähän ruohonkorsia nekin. Työn taustapuolelta tikkaukset erottuvat paremmin. Huom! Taustakankaana käytin silityslaudanpäällistä, joka ei soveltunut tarkoitukseensa ollenkaan. Nyt se tuli kuitenkin hyötykäyttöön! Ruo’oissa menin harhaan. Minulla oli koneessa vapaan konetikkauksen jalka, ja ajattelin lasketella ruokotikkaukset saman tien. Ommelhan on kuin oikeakätisen vasemmalla (ja vahingoittu