Tilkunviilaaja

Kukkaneliöihin perustuva seinävaate ei ole vieläkään valmis, sillä vajaasakaraisten tähtikuvioiden sakarat puuttuvat edelleen. Lea P ehdotti kommentissaan, että applikoisin tähdille sakarat, mutta minusta ei ole siihen. En osaa tehdä riittävän (lue: täydellisen) siistejä kolmioita niin, että jokainen reuna olisi taitettu eikä risareuna.  En usko, että osaisin kiinnittää kolmioita tilkkupintaan riittävän (lue: täydellisen) siististi ja muuhun pintaan soveliaasti. Huokaus, mutta omapa on syyni! Mitä oikaisin reunoja ommellessani! Olisi pitänyt nähdä silloin hieman enemmän vaivaa, niin nyt ei tarvitsisi nähdä aivan älyttömästi sitä vaivaa. Seuraavalla kerralla muistan tämän. Kääntöpuolella  Ompeluhuoneessani Makkarissa oli taas auringonpaistetta sopivasti, jotta tikkaukset erottuivat hyvin, ja kuvasin seinävaatteen myös taustapuolelta. Tässä yleiskuvaa: Tässä neliömäisiä varjotikkauksia ja kaikenlaisia muitakin kuvioita. Tikkauspintakuvioista tulikin mieleen lyhyt kesk

Jäännöspaloista työstämäni tilkkulaukku on ompeluvaiheessa. Aloitin ahnaasti laukkupinnan kokoamisesta, jotta pääsisin mahdollisimman pian näkemään laukun kolmiulotteisena. Valoa oli eniten ikkunan ääressä, joten laukku seisoi silityslaudalla: Voi sentään, mitkä kontrastit! No taustalla oli sekamelskaa, joka ei onneksi erotu. Laukku väsyi seisoskeluun ja meni pitkälleen: Ompelin samalla kyllä vuorinkin laukkuun. Nyt laukku odottaa muita tarvittavia kappaleita, joiden osalta en ole edes päättänyt, mitä kankaita käyttäisin. Mitä kangasta sankoihin? Mitä vetoketjulipareeseen? Siistit kohdalleen?  Väsähdin pursuilevaan jäännöspalatilkkulaatikkooni. Se tuntui olevan täynnä kankaita, mutta yhtään sinistä palaa ei tuntunut löytyvän! Rupesin noukkimaan kankaita laatikosta ja pinoamaan niitä järkevästi. Muutama pino on tietyn värisille, mutta minulla on pino myös ei-puuvillaisille kankaille (siirrän ne pois tästä laatikosta tilannetta hämmentämästä), epämääräisen riemunkir

Mutkittelevat tikkaukset hedelmäpuukuvaisella tilkkulaukkupinnalla ovat valmiit: Laukkukappaleet on nyt leikattu muotoon ja ne odottavat vuorin ja muiden kanssakappaleiden leikkaamista sekä tietysti ompelemista: Jätin eilen jäännöspalatilkuista kokoamani tilkkupinnan tikkaamisen kesken siinä vaiheessa, kun alalanka oli loppunut jo toisen kerran ja olisi pitänyt puolata lisää. Tottahan sellaisen ponnistelun edellä pitää ensin nukkua hyvät yöunet. Reippaana tänään tartuin puolaustehtävään ja kohta tikkaaminen jatkui. Jäännöspalat tikkasin ”orgaanisesti” mutkittelevin suorin ompelein: Nämäkin laukkupalat ovat valmiit ja odottavat ompelemistaan. Hanhet Tein vielä yhden lisähanhen: aikomani oranssinsävyisen. Nyt näitä on neljä eri väristä ja se saa toistaiseksi riittää. Onnistuin järkeilemään, miten saan hanhestani vihreän yksilön peilikuvan. (Se ei ole kauhean vaikeaa, mutta osoittautui eilisellä kurssilla ylivoimaiseksi.) Tämä ei toimi  Kukkaneliöistä laa

Tänään lauantaina yhdeksän Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsentä opiskeli tilkkuystäväni Miljan johdolla tekemään valokuvasta todellista tilkkutaidetta. Ensin piirrettiin Miljan valokuvaama hanhihahmo pergamiinipaperille, merkiten paperille noin viisi erilaista valoisuusaluetta. Paperin kääntöpuolelle vahvistettiin piirtoviivat ja niiden läpi piirrettiin liimaharsopalat. Ja vielä piirrettiin sama kuva kalvolle, kankaalle asetteluavuksi. Eri valoisuusastepalat silitettiin sopivan värisille/tummuisille kankaille, leikattiin irti ja aseteltiin kalvokuvan avulla taustakankaalle. Aikamoista palapeliä, kun itse piti palatkin leikata! Tein ennakkoluulottomasti punasävyisen hanhen heti alkuun: Seuraavaksi tein sinisävyisen hanhen: Sinisestä piti tulla peilikuva, mutta erehdyin logiikassani, ja tästä tuli samaan suuntaan kulkeva kuin punainenkin. Kurssin puitteissa en ehtinyt enempää, mutta heti kotona piti vielä tehdä erilainen hanhi. Tässä luonnonmukainen esikuva: Ja

Ahersin tilkkujeni ääressä paljon pidempään kuin voisi ehkä luulla tuon kokoisen vajauksen täyttämiseen kestävän, ja nyt koossa on kaksi erittäin tilkkumaista pintaa, vetoketjulaukun etu- ja takakappale (ainakin niin luulen). Tälle puolelle tein kaksi 10cm korkeaa palaa hirsimökkitekniikalla. Toisesta tuli kaunis, toisesta karmea, mutta tilkkupinnassa toisen karmeus ei erotu. Ompelin lisäksi pohjaa varten turkoosihtavan kappaleen, joka toivoakseni vähän sitoo tätä puolta laukun toiseen puoleen. Laukun toiselle puolelle valitsin ensin kehyskankaan pienimpien blokkien saattamiseksi riittävän korkeiksi (punainen, mutkittelevaraidallinen kangas). Etsin sopivaa väriä aika kauan, ensin tursuavasta jäännöspalalaatikosta ja sitten kangaskaapista. Mutkittelevaraidallista kangasta oli vain vähäinen pala ja täydensin sitä Amy Butler –kangastilkulla. Tälle puolelle laukkua tuli aika lailla punaista väriä. Mukana on myös turkoosia, erityisesti pohjan lähellä, mikä siis ehkä yhdistää laukkuk

Runsauden sarvena tursuava jäännöspalalaatikko oli taas käytössä, kun tein lisää neliöitä/suorakaiteita. Tällä kertaa en leikannut kokoamiani paloja neliöiksi, vaan suorakaiteiksi niin, että pala oli aina joko 10cm, 12cm tai 13cm korkea ja sen verran leveä, mitä tilkusta sai. Sitten yhdistelin palat joko laukkukappaleen levyisiksi tai korkuisiksi pötköiksi. Täytepaloja täytyy näemmä tehdä vielä – joko pari tilkkua lisää tai sitten kaitaleilla täyttämällä. Vetoketjulaukun toinen puoli voisi näyttää esimerkiksi tältä: Toisella puolella voisi olla tällaisia tilkkuja: Tarkemmin katseltuani yhdistelisin palat hiukan eri tavalla eli näin: Eiliset puuaiheiset laukkukappaleet eivät ole edenneet. Toiseen kappaleeseen täytyy ommella vaakasuora ja toiseen pystysuora lisäkappale, eikä sellaisia ole valmiina, joten työ jäi vaiheeseen. Ylivoimaiselta ponnistukselta tuntuu myös mennä oven kautta toiseen huoneeseen eli niin sanottuun vinttiin, hakea sieltä kiinnisilitettävä tukihuopa ja

Ompelin tänään ahkerasti tilkkuneliöitä, joihin käytin jäännöstilkkulaatikon runsasta tarjontaa. Laatikkoa penkoessani löysin kesken kaiken muutaman kuviotilkun, jotka ostin vuosia sitten ja joista olen käyttänyt vain ehkä kaksi. Tarkastelin niitä ja mietin, että niistä voisi tehdä kivat kuviot tilkkutyyppiseen laukkuun. Heivasin tilkkuneliöt syrjään ja astuin tukevasti sivupolulle. Ensin etsin sopivan ohuen, vaalean pohjakankaan, johon ompelisin kuviotilkulle taustan. Tyttären vauvalakanan keskiosa oli hipunut lähes olemattomiin, mutta pysyisi vielä tämän verran koossa. Tulisipahan käyttöön. Toiselle laukkukappaleelle tuli päärynäpuutilkku, näin: Tästä kuvasta ehkä näkee, miten ohuen olematon on vauvahenkilön alla kulunut lakanakangas: Päärynäpuutilkun taustalle tuli ruskeita, tummahkoja kankaita, näin: Kun tausta oli valmis, ompelin tilkun kiinni taustaan ensin suoraompeleella, sitten varojen kaventamisen ja siistimisen jälkeen siksakilla: Toiselle laukkukappaleelle