Tilkunviilaaja

Tänään lauantaina yhdeksän Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsentä opiskeli tilkkuystäväni Miljan johdolla tekemään valokuvasta todellista tilkkutaidetta. Ensin piirrettiin Miljan valokuvaama hanhihahmo pergamiinipaperille, merkiten paperille noin viisi erilaista valoisuusaluetta. Paperin kääntöpuolelle vahvistettiin piirtoviivat ja niiden läpi piirrettiin liimaharsopalat. Ja vielä piirrettiin sama kuva kalvolle, kankaalle asetteluavuksi. Eri valoisuusastepalat silitettiin sopivan värisille/tummuisille kankaille, leikattiin irti ja aseteltiin kalvokuvan avulla taustakankaalle. Aikamoista palapeliä, kun itse piti palatkin leikata! Tein ennakkoluulottomasti punasävyisen hanhen heti alkuun: Seuraavaksi tein sinisävyisen hanhen: Sinisestä piti tulla peilikuva, mutta erehdyin logiikassani, ja tästä tuli samaan suuntaan kulkeva kuin punainenkin. Kurssin puitteissa en ehtinyt enempää, mutta heti kotona piti vielä tehdä erilainen hanhi. Tässä luonnonmukainen esikuva: Ja

Ahersin tilkkujeni ääressä paljon pidempään kuin voisi ehkä luulla tuon kokoisen vajauksen täyttämiseen kestävän, ja nyt koossa on kaksi erittäin tilkkumaista pintaa, vetoketjulaukun etu- ja takakappale (ainakin niin luulen). Tälle puolelle tein kaksi 10cm korkeaa palaa hirsimökkitekniikalla. Toisesta tuli kaunis, toisesta karmea, mutta tilkkupinnassa toisen karmeus ei erotu. Ompelin lisäksi pohjaa varten turkoosihtavan kappaleen, joka toivoakseni vähän sitoo tätä puolta laukun toiseen puoleen. Laukun toiselle puolelle valitsin ensin kehyskankaan pienimpien blokkien saattamiseksi riittävän korkeiksi (punainen, mutkittelevaraidallinen kangas). Etsin sopivaa väriä aika kauan, ensin tursuavasta jäännöspalalaatikosta ja sitten kangaskaapista. Mutkittelevaraidallista kangasta oli vain vähäinen pala ja täydensin sitä Amy Butler –kangastilkulla. Tälle puolelle laukkua tuli aika lailla punaista väriä. Mukana on myös turkoosia, erityisesti pohjan lähellä, mikä siis ehkä yhdistää laukkuk

Runsauden sarvena tursuava jäännöspalalaatikko oli taas käytössä, kun tein lisää neliöitä/suorakaiteita. Tällä kertaa en leikannut kokoamiani paloja neliöiksi, vaan suorakaiteiksi niin, että pala oli aina joko 10cm, 12cm tai 13cm korkea ja sen verran leveä, mitä tilkusta sai. Sitten yhdistelin palat joko laukkukappaleen levyisiksi tai korkuisiksi pötköiksi. Täytepaloja täytyy näemmä tehdä vielä – joko pari tilkkua lisää tai sitten kaitaleilla täyttämällä. Vetoketjulaukun toinen puoli voisi näyttää esimerkiksi tältä: Toisella puolella voisi olla tällaisia tilkkuja: Tarkemmin katseltuani yhdistelisin palat hiukan eri tavalla eli näin: Eiliset puuaiheiset laukkukappaleet eivät ole edenneet. Toiseen kappaleeseen täytyy ommella vaakasuora ja toiseen pystysuora lisäkappale, eikä sellaisia ole valmiina, joten työ jäi vaiheeseen. Ylivoimaiselta ponnistukselta tuntuu myös mennä oven kautta toiseen huoneeseen eli niin sanottuun vinttiin, hakea sieltä kiinnisilitettävä tukihuopa ja

Ompelin tänään ahkerasti tilkkuneliöitä, joihin käytin jäännöstilkkulaatikon runsasta tarjontaa. Laatikkoa penkoessani löysin kesken kaiken muutaman kuviotilkun, jotka ostin vuosia sitten ja joista olen käyttänyt vain ehkä kaksi. Tarkastelin niitä ja mietin, että niistä voisi tehdä kivat kuviot tilkkutyyppiseen laukkuun. Heivasin tilkkuneliöt syrjään ja astuin tukevasti sivupolulle. Ensin etsin sopivan ohuen, vaalean pohjakankaan, johon ompelisin kuviotilkulle taustan. Tyttären vauvalakanan keskiosa oli hipunut lähes olemattomiin, mutta pysyisi vielä tämän verran koossa. Tulisipahan käyttöön. Toiselle laukkukappaleelle tuli päärynäpuutilkku, näin: Tästä kuvasta ehkä näkee, miten ohuen olematon on vauvahenkilön alla kulunut lakanakangas: Päärynäpuutilkun taustalle tuli ruskeita, tummahkoja kankaita, näin: Kun tausta oli valmis, ompelin tilkun kiinni taustaan ensin suoraompeleella, sitten varojen kaventamisen ja siistimisen jälkeen siksakilla: Toiselle laukkukappaleelle

Jäännöstilkkulaatikko tursuu äärimmilleen täytettynä eikä lakkaa hämmästyttämästä minua. Vaikka otan sieltä miten paljon tilkkuja, se tuntuu jälkeenpäin olevan vain entistä täydempi. Jospa kukkaroni olisikin samanlainen..! Tässä tilanne tilkkuamisen jälkeen: Kuitenkin olin käyttänyt laatikon sisältöä näin moneen tilkkuneliöön: Aah, olipa hauska pitkästä aikaa tehdä vapaamuotoista tilkkutyötä, ilman tiettyä mallia. Jatkan varmasti vielä huomenna tätä samaa. Tikkaaminen on edistynyt Tarvitsen seinävaatteen olkkariin, missä on edelleen esillä ”Joulupalloilua”-työni. Huutomerkki! Jouluaiheinen työ seinällä vielä pääsiäisenä! Skandaali! Niinpä tikkasin kukkaneliöihin perustuvaa työtäni ahkerasti tänäänkin. Kuvasta näkyy, että tikkaukset ovat pieninä pätkinä. Voi noita langanpäitä! Suurin työ ei ole tikkaamisessa, vaan lankojen päättelemisessä. Mutta tänään olikin lankalauantai. Päättelemisen jälkeen tikkaukset näyttävät siltä kuin olisivat aina olleet siistit: Aikeista

Olen saavuttanut kukkaneliöt-seinävaatteen tikkaamisessa puuduttavuuden tason. Kyllästyttää! Sain juuri tikatuksi kaikki neliöt, siis isot ja pienet, ja siirryin tikkaamaan mustia välikaitaleita. Keksin, että ompelisin mustalle alueelle ikään kuin isoja neliökuvioita varjotikkauksena. Ihan ookoolta näyttää tämä ensimmäinen: Voisin hetken arvuutella teillä, mitä käytin neliön mallineena, ettekä varmasti arvaisi. Kokeilin ensin tyhjällä, neliömäisellä suklaarasialla, mutta se oli auttamattoman pieni. Neliön piti olla oikein iso. No, ompeluhuoneessa makkarissa on muutama säilytyskori, joista tempaisin yhden mallineeksi. Tässä oli se hyvä puoli, että se pysyi erittäin hyvin paikallaan. Terävöitin mallineen mukaan piirtämiäni kulmia jälkikäteen viivaimen avulla. Viivojen tikkaaminen on kyllä työlästä. Laittelen työn kohta syrjään ja teen jotain kivampaa. Olen haaveillut, että ottaisin jäännöstilkut taas esiin ja tekisin improvisoituja paloja tai jotain. Kangasvaihtoehto Eilen

Voisi luulla, että olen ryhtynyt konetikkausasiantuntijaksi, kun yhteen työhön ilmestyy näin monta erilaista kuviota. Ei kannata luulla! Kunhan räpistelen jotain. 1. Pikkukivikuvio. Kankaan kuvioita noudatellen melko ympyrämäisiä tikkauksia. Jos seuraava kukka oli vähän kauempana, siirryin sinne tikkaamalla. Olisi tietysti hienoa, jos tässä olisi täydellinen sarja tikkauksia eikä mitään suoria kaaria välissä, mutta tämäkin menee loppupelissä täydestä. 2. Muurahaisenpolkua kuvioinnin lomassa. Tämä ruusukangas on ehkä kaunein, minkä olen ikinä nähnyt! Juuri ja juuri raaskin leikata siitä palan työhöni, ja kun mietin tikkauksia, en voinut ajatellakaan ompelevani ruusujen ylitse. Siksi tikkasin vain taustavärialueet. 3. Yhdistelmäkuvio. Kukkaneliötyötä aloittaessani minulla ei ollut tarpeeksi monta selkeän kukallista kangasta, vaan jouduin ottamaan mukaan paremminkin kuviollisen kuin kukallisen neliön. Ompelin ensin kuviointia mukaillen punaista tikkiä ja täydensin muurahaisenpo