Tilkunviilaaja

Keksin melko tyylikkään tavan oikaista tilkkupeitteen kehysosan tikkaamisessa. Tikkasin osaan kehystä reunan suuntaisia, laatikkomaisia viivoja. Kuvassa näkyy oikaistu osuus (joka on onneksi ollut monin verroin nopeampi toteuttaa kuin kohtisuorat tikkaukset), kulmissa käyttämäni tikkaus ja suurimmassa osassa kehysreunoja oleva kohtisuora tikkausrivi ”plup”-kuvioineen. Tämän verran on enää tikkaamatta: Kuvassa näkyvä höytyväpallero koostuu tikkauslanganpätkistä, jotka olen langanpäät pääteltyäni katkaissut ja nostanut yhteen kasaan. Mietin jo, minkä värisellä kanttaan tulevan työn, ja minkä antaisin sille nimeksi! Alkaa lupaavasti näyttää siltä, että tästä työstä tulee helmikuun saavutus ”Jotain valmiiksi joka kuukausi –hössötykseen,” jonka Maikin tilkut on pystyttänyt. Katse osui äsken paperiarkkiin, johon olin piirtämällä harjoitellut sydänköynnöskuviota ennen konetikkaamisen aloittamista. Kas tässä: Voi kamala! Saavuin töitten jälkeen ompeluhuoneeseen makkari

Hohhoijaa, tilkkupeitteen kehyksen tikkaaminen kohtisuoraan on niiiiin aikaavievää ja puuduttavaa, että olen alkanut miettiä, miten voisin vähän oikaista. Sellaista ajattelin, että ompelisin kohtisuorat tikkaukset seuraavaan köynnöskuvioon saakka ja sen jälkeen ompelisin vastaavanlaisia tikkausraitoja, mutta kehysten suuntaisesti. Siinä säästyisi tunti poikineen, eikä peitto olisi yhtään sen harvemmasti tikattu. Saa nähdä. Tikkaaminen ei kyllä juuri nyt etene, sillä Kissa löysi hyvän paikan: Jätin työn pöydälle siksi aikaa kun kävin syömässä ja kun palasin, työ oli paremmassa käytössä. Täytyy tehdä muita juttuja, että Kissa saa otetuksi kaipaamansa nokoset. Ihan kuin peitteessä ei jo olisi ollut tarpeeksi kissankarvoja! Tavoitteenani on joka tapauksessa saada peite valmiiksi helmikuun aikana, jotta pysyn ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –vauhdissa. Siistit kohdalleen Tytär sai yhtäkkiä tarpeekseen epäsiististä hyllykön päällisestä ompeluhuoneessa makkarissa ja teki suurehk

Kiitos kommentoijille varauksettoman kuuloisesta tikkausten ihastelusta! Olen otettu, mutta hei, minun tikkaukseniko täydellistä! Mitä vielä! Ruoho vain on vihreämpää aidan toisella puolella, ja tikkausviivani ovat yksinkertaisesti riittävän suorat, kun niitä katsotaan matalaresoluutioisesta, pienestä digitaalikuvasta. HD:nä/livenä tikkaukset näyttävät vähän toisenlaisilta. Olen kyllä aika tyytyväinen tikkauksiini siksi, että olen rohjennut toteuttaa yhteen työhön monta erilaista tikkausta. Joudun muutaman päivän bloggaustauolle. Sitä ennen haluaisin kirjoittaa ”oikein ompelemisesta” tai ”oikeasta ompelemisesta” tai ”oikeasta osaamisesta”. Minusta ompelemisen ja tilkkutöiden ei tarvitse olla vain sellaisten harrastus jotka ovat olleet ”kymppi käsitöissä” –ihmisiä. Voi olla itselleen lempeä ja kannustaa. Voi ommella, vaikkei juuri ollenkaan osaisi. Ehkä sellaisista ompeluksista ei tule kovin käyttökelpoisia, mutta kuka tietää? Ja vasta harjoitus tekee mestarin, jos on tehdäkseen.

Paitsi Tipperaryyn, myös ”nopeasti valmistuvan tilkkupeiton” tikkausten valmistumiseen on vielä pitkä matka. Täytyy painaa tulevia projekteja varten muistiin, että reunan kehysten tikkaaminen kohtisuoraan vie tuhottomasti enemmän aikaa kuin esimerkiksi kiemuroiden tekeminen tai melkein mikä tahansa muu. Kahdesta syystä. Ensiksi, tikkaussuuntana voi käytännössä olla vain sisempää ulos, eli jokainen tikkausviiva aloitetaan ja lopetetaan erikseen. Jos tässä voisikin edetä mutkittelevalla ommelviivalla, olisi helpompaa, mutta näin ison peitteen kääntäminen kokonaan aina 25 sentin tikkausviivan jälkeen ei ole mielekästä. Toiseksi, olen valitettavasti hyperhuolellinen. En pysty aloittamaan tikkausviivaa niin, että ompelisin ensin paikoilaan muutamia ompeleita ja viivan ommeltuani nyrhäisisin langat poikki toivoen, etteivät ne koskaan purkaudu. Päättelen jokaisen ompeleen erikseen, ja se vie myös aika lailla ylimääräistä aikaa. Seuraaviin kehyksiin teen korkeintaan siksak-maista ommelta

Istuin viikonlopun aikana ompelukoneella tuntikausia ja tikkasin ja tikkasin. Välillä päättelin langanpäitä, sitten taas tikkasin. Aherruksen tuloksena ”nopeasti valmistuvassa” tilkkupeitteessä on sydänköynnöstikkaukset paikallaan. Lisäksi kaikki keskiosan aaltoilevat tikkaukset on tehty ja peite näyttää kivan kolmiulotteiselta, ainakin sunnuntaisen talvipäivän valossa: Keskiosan ympärillä on kapea punainen kehys, jossa on silmukoitua konetikkausta: Mustiin kehyskankaisiin teen suoraa tikkausta, joka välillä kuplii: Plup! Plup! Kuplaidean sain Mrs Moenilta, joka oli käyttänyt kuplia hiukan eri tavalla. Minä päätin tehdä näin. Kuplana minulla on post-it-lapusta leikattu pyörylä, joka ei tosin pysynytkään kankaassa kiinni omin voimin, vaan minun täytyy kiinnittää se kankaaseen uudelleen ja uudelleen nuppineulalla. Tästä kuvasta näkee, miten tikkausviivat kulkevat sydänkuvioiden läheisyydessä. Toisilla sivuilla kulkevat tikkaukset ovat vaaleanpunaisella, ja toisill

Vapaan konetikkauksen pisteleminen torkkupeiton kokoiseen tilkkupeitteeseen on aika hidasta ja raskastakin se on. Pystyin tikkaamaan aika lyhyen ajan kerrallaan, joten sydänköynnöksen valmistuminen vaati monta rupeamaa ompelukoneen ääressä. Nyt kuitenkin on sydänköynnös tikattuna. Eihän tästä kuvasta saa mitään selvää köynnöksestä. Joten lähikuva: Nurjalla puolella köynnös on tämän näköinen: Haa, sain otetuksi muutaman kuvan valoisaan aikaan! Pari vinkkiä Vapaassa konetikkauksessa minua on auttanut jostain netistä lukemani konetikkausharrastajan huomautus, että riittää, kunhan paininjalan ympärillä on kerrallaan noin lautasen kokoinen alue suoristettua/pingotettua työtä. Alussa varsinkin tuntui, että kangas meni aina pussille joko oikealta tai nurjalta puolelta. Tämä lautasellisen ajatteleminen on helpottanut tikkaamista! Toinen helpottava ajatus on, etten katso tikkauksia läheltä ja tarkasti, vaan kauempaa. Jos rupean yhtä kuviota katsomaan, masennun varmasti, k

Olen mukana Maikin tilkkujen "Jotain valmiiksi joka kuukausi -hössötyksessä", ja seuraava valmistuvaksi valitsemani keskeneräinen tekeillä oleva tilkkutyö on tietenkin ”nopeasti valmistuva” tilkkupeitto, jonka aloitin huhtikuussa 2011. Peite sai reunat sentään kesäkuussa 2011. Tikkauksiakin aloitin jo syyskuussa 2011. Tartuin työhön eilen, mutta koko ompelurupeama kului jo tikkaamieni ompeleiden langanpäättelyyn. Minulla oli jonkinlainen tikkaussuunnitelmakin: tekisin suurimpaan osan peittoa loivasti aaltoilevia tikkausviivoja, mutta peiton tilkkupintaan muotoutuneeseen köynnöstyyppiseen kuvioon päätin tehdä jotain orgaanisempaa. Kuvan yläreunassa näkyy valmiiksi saamiani aaltoilevia tikkausviivoja. Tarkkaan katsomalla näkee musta-valkoisen kankaan reunoja pitkin kulkevan harsinlangan, jolla olen itselleni merkinnyt, missä kohdassa kulkisi köynnöstikkauksen ja suorahkojen viivojen raja. Köynnösmäiseen tikkauskuvioon harkitsin lehtikuvioita ja monia muitakin k