Tilkunviilaaja

Tikkasin ihanan elegantista kuponkikankaasta rakentelemani ”Muodinmukaiset”-lasinaluset lopuksi kullanvärisellä tikkauslangalla (metallilanka). Aluset kimaltelevat kauniisti valossa, mutta kuvassa efekti katoaa. Nämä ovat hemaisevat. Pitäisin nämä itselläni, mutta Sisko ehti varata nämä jo itselleen. Pahkeinen, kun tuota reunakangastakaan ei ole enää jäljellä! Sitten jäännöstilkkujen kimppuun… …vai mitä? Vastikään siivotussa vintissä on nimittäin muutama laatikollinen jäännös- ja muita kankaita, siis niiden kankaiden lisäksi, jotka minulla on aktiivisella ompelualueellani (siis makkarissa). Tässä laatikko, jonka hain vintistä eilen illalla sitä varten, että tekisin paloista vähän isompia paloja ja edelleen tilkkupintoja esimerkiksi pussukoissa käytettäviksi: Huom, tämä ei ole pikkuinen säilytyslaatikko, vaan sellainen jota joutuu kantamaan kaksin käsin. Vaan mitä tein? Iskin silmäni Lappi-henkiseen retrokangaspalaan, joka pilkisti esiin lahjoituksena saamastani kangasaarrekas

Tilkunviilaaja® on jo kaksivuotias! Juhlistan merkkipäivää blogiarvonnalla / giveawayllä. Merkkipäivä hiipi mieleen vähän liian myöhään, joten vielä en voi kertoa tarkkaan, mitä arvonnan voittaja saa. Joka tapauksessa Tilkunviilaajan valmistaman jonkun jutun. Juttu selviää lähipäivinä. Osallistu blogiarvontaan seuraavasti: - Jätä tähän blogipostaukseeni kommentti, jossa kerrot ainakin yhden aiheen uudeksi ohjeeksi/tutoriaaliksi. Minkä ohjeen haluaisit minun kehittävän ja jakavan? Ideoita saa antaa useampia (ja useammassa eri kommentissa), mutta jokaisella osallistujalla on silti yksi arpa. - Liitä kommenttiisi yhteystieto, että voin ottaa Sinuun yhteyden, mikäli voitat! Voit osallistua arvontaan 9.11.2011 asti. Osallistuakseen ei tarvitse olla bloggaaja. Yhteystiedot ovat kuitenkin ne tärkeimmät! Arvon voittajan 10.11.2011 ja jos saan postauksen aikaiseksi, kerron tuona päivänä myös voittajan nimen tai tunnisteen. Lasinaluset Tilkkutarhan kiltavierailusta löytämäni ihana

Teen kaikkeni pitääkseni blogini myönteisenä, mutta nyt on pakko voihkaista. Valmistin pienen seinävaatteen Tilkkuyhdistyksen ”Rakkaudella on väri” –teemaiseen kilpailuun, jonka viimeinen palautuspäivä oli syyskuun viimeisenä. Eilen sain postissa palautteen työstäni, joka ei käsittääkseni sijoittunut kilpailussa mitenkään (tätä ei kirjeessä ollut sanottu maailman selvimmin). Pidän arvossa sitä, että kilpailuun osallistuneet yleensä saavat palautetta ja myös tietoa kilpailutöiden arviointijärjestelyistä. Tähän mennessä kaikki siis ookoo. Mutta hei, haloo! Kilpailutyöni nimi kerrottiin jurylle väärin! Työni nimi esiintyi kilpailulomakkeella ja myös pari kertaa työhön liittyvässä tarinassa, ja kopiointivaiheessa nimi oli luettu väärin ja uudelleen kirjoitettu väärin. Toki vahingossa! Nielisin tämän ja harmittelisin aika vähän, jos työni nimi olisi ollut vaikka ”Rakkaus 1” ja jurylle olisi kerrottu sen nimenä ”Rakkaus 2”. Mutta työni nimi oli ”Vähän karrella” ja jurylle kerrott

Uusi vetoketjulaukku on valmis! Sen nimi on tosiaan Mustan kissan pyöreät posket. Posket voisivat olla paksutkin, mutta pyöreiden tikkauskuvioiden takia valitsin Tyttären kanssa näin. Laukun vuorissa on vähän bling-blingiä: Vetoketjulipareeseen olisin voinut valita samaa laukun varsinaisen tilkkupinnan kangasta, mutta halusin näkymään vähän vaihtelua. En myöskään ryhtynyt kokeilemaan pyörylöiden tikkaamista näin kapeaan lipareeseen. Vapaa konetikkaus pieneen kappaleeseen on tarkkaa puuhaa. Laukun mitat: Leveys noin 38cm, korkeus noin 29cm, pohjan leveys noin 10cm. Käytin 45-senttistä vetoketjua. En tehnyt mainittavia mokia. Huomasin, että vinoon leikatun kaitaleen ompeleminen laukun yläreunaan oli helpompaa kuin suoran kaitaleen, ainakin tämä kangas taittui todella helposti ja tasaisesti eikä kaitale jäänyt mistään poimuille. Olen yleensä käyttänyt suoraa kaitaletta, mutta tähän leikkasin jostain syystä vinokaitaleen. Ihmettelin sitä itsekseni kun aloitin kaitaleen

Tässä musta-keltainen, valmiiksi tikkaamani tilkkulaukun pinta ja muut vetoketjulaukkuun tarvittavat osat: vuorikappaleet (tilkkupinnan alla), sisätaskukappale vuoripaloineen, valmiiksi ommellut sangat, vinokaitale laukun yläreunaan, vetoketjulipareet, vetoketjun vetimeen kiinnitettävä kaitale sekä itse vetoketju. Aika monta palaa siis tarvitaan varsinaisen pääosan lisäksi! Eivätkä tässä ole mukana vetoketjulipareeseen käyttämäni tikkausvanupalat eivätkä sankoihin silittämäni tukikangaskaitaleet, sankojen sisälle tulleista pyykkinarun pätkistä puhumattakaan. Ompelin vetoketjulipareen tällä kertaa niin, että vetoketju avautuu laukun puolelta eivätkä lipareet ole toisissaan muuten kiinni paitsi vetoketjun välityksellä. Laukku on melkein valmis, vaikkei näytä siltä. Kaikki osat ovat valmiina ja vain yläreunan huolittelukaitaleen kiinnittäminen puuttuu. Ja sen jälkeen päällitikkaus. Ompelin sangatkin siksakilla kiinni laukkuun ennen lipareen ja kaitaleen nuppineulottamista. Ylee

Voi että! Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli eilen kiltailta. Meillä on tietysti aina kivaa, mutta nyt oli vielä ekstrakivaa erikoisteemalla ”Tilkkutarvikemyymälä”. Tilkkutarhan Minna toi myymälänsä kokoukseemme, että saimme … no tehdä tutkimustyötä. Tutkimme erilaisia kankaita ja tarvikkeita. Minä vein kotiin esimerkiksi kolme metriä silitettävää tukihuopaa tarkempaa tutkimusta varten. Kyllä, juuri sitä tukihuopaa, josta ylenkatseellisehkosti totesin jokin aika sitten, ”etten ole oikein varma, onko se minun juttuni”. Tai ainakin melkein niin totesin. Niin mielipiteet muuttuvat. Aion tehdä tarkempaa tutkimusta myös seuraavien hankintojen parissa: Quilts Japan –lehden jouluinen numero. Olen erittäin kiinnostunut selvittämään, mitä projekteja lehdessä on (en ole tutkinut sitä vielä juuri ollenkaan). Aiempi ostamani numero pari vuotta sitten oli täydellinen menestys! Luin sen kannesta kanteen monta kertaa ja toteutinkin sieltä jutun, Hoopon kangaskuusen. Mukana myös pari pu

Valtavan henkisen ja hyvin vähäisen fyysisen ponnistelun tuloksena sain vaihdetuksi ompelukoneeseeni konetikkaukseen erinomaisen hyvin sopivan erikoispaininjalan. Vaihto kestää tosiaan pari minuuttia eikä ole vaikeaa, mutta helpompaa on porskuttaa peruspaininjalalla eteenpäin ilman mitään vaihtoja. Tosin esimerkiksi tällaista pintaa ei tavallisella paininjalalla saa tehdyksi: Olin jo ajat sitten päättänyt tehdä tähän laukkuun ”pikkukivipinnan” ja käyttää rohkeasti taustakankaasta poikkeavan väristä tikkauslankaa. Käytin vaihtuvaväristä keltaista lankaa. Alussa oli hankalaa. Ylälanka sotkeutui syöttäjiin ja kiristyi kiristymistään, kunnes huomasin pysähtyä. Seuraavaksi taistelin alalangan kanssa, kunnes kahden surkean aloituksen jälkeen huomasin, ettei se pujottunut oikein. Näiden kommellusten jälkeen tikkaaminen alkoi sujua, ja sain valmiiksi sekä etu- että takakappaleen. Vaihdoin saman tien tikkauspaininjalan tilalle tavallisen paininjalan. Jee! Laukun valmistus etenee! T