Tekstit

Kissa mustikassa -tyynynpäällinen.

Kuva
Nojatuolista löytämäni ”tekeillä”-juttujen röykkiö (olen kutsunut sitä kasaksi, mutta se on kasaakin suurempi: niin suuri, ettei tuolissa voi kuvitellakaan istuvansa) luovutti syövereistään myös tyynyaihion. Löysin sieltä Tyttären ammoisina alakouluaikoina tekemän kissa-aiheisen kangasmosaiikin. Kuvio on onnistuneesti toteutettu tekniikalla, jota itse olen kokeillut siinä suuremmin menestymättä, eli kankaanpaloja on aseteltu taustakankaalle, päälle on laitettu tyllipala ja päältä on ommeltu niin, että kankaanpalat kiinnittyvät. Ehkä työ oli tarkoitettu tauluksi, mutta minähän en saa seinälle asti mitään, joten kysyin ja sain luvan tehdä työstä koristetyyny. Etsin (mielestäni) sopivan reunakaitalekankaan ja ompelin kuvan ympärille: Tästä tulee uusi päällinen 35cm x 35cm koristetyynylle, jonka päällinen nyppyyntyi kamalaksi noin viikon kuluttua käyttöönotosta ja joka on ollut harminani kohta neljä vuotta. On aikakin päästä siitä viheliäisestä tyynynpäällisestä eroon! Tein tyynyy

ommeltuna mitä sattuu.

Kuva
Ihminen voisi ommella järkeviäkin juttuja, mutta sen sijaan sitä voi hairahtua ompelemaan yhdentekeviä. Tai ei ainakaan mitään tavoitteellista. Otin nojatuolin selkänojalla olleet, vetämistä (viikon) odottaneet lakanat vedettäviksi ja tuolilla ollut ”tekeillä”–kasa putosi lattialle. Kasassa oli pino ajat sitten jäännöskankaista ompelemiani neliöitä, jotka otin käteeni (muistin ensin vetää lakanat, mutta vain siksi että vetokaveri oli silloin paikalla) ja järjestelin ensin yhdeksi 3x3-blokiksi: Pinossa oli sopivahkoja neliöitä toiseenkin blokkiin: Mitäkö näistä on tulossa? Ei aavistustakaan. Etupainotteisesti vauvanpeittoon Vauvanpeiton tilkkupinta on nyt tarpeeksi iso, ja voin ruveta kokoamaan tilkkupinta-vanu-taustakangaskerroksia. Tässä vaiheessa kannattaisi siis joko leikata sopivan kokoinen vanu tai leikata/koota sopiva taustakangas, mutta mitä teen? Viis järkevistä järjestyksistä, minä leikkaan nyt peiton reunakaitaleita! Ehkä tässä oli jokin järjenhiven. Minulla on va

monenlaisia huomioita.

Kuva
Ompelupisteeni on heinäkuisen suursiivouksen jäljiltä toki paljon moitteettomammassa järjestyksessä, mutta se ei enää ole täydellisen siisti! Ompelen tässä ylä- ja alakaitaletta pinkki-vihreään vauvanpeitteeseen. Peite on nyt sen kokoinen, että minun pitää seuraavaksi etsiä siihen sopiva taustakangas, harsia se tikkausvanun ja taustakankaan kanssa kiinni ja sitten tikata! Voi ei! Tikkauskuvioista päättäminen on niiiiiin vaikeaa minulle. Varastot sen kuin kasvavat Löysin Futura Finlandin konkurssimyynnistä (kävin heidän myynnissään kerran jo kesäkuussa ja ostin itseni tärviölle ) järkevämpien hankintojen (vetoketjut ja tikkauslangat) lisäksi pari täysin tarpeetonta kangasta: Tarpeettomia nämä ovat siksi, että kaapeissa on kankaita vaikka muille jakaa – mutta ei juuri näitä kankaita. Tapojeni vastaisesti ostin kumpaakin kuosia 2 metriä. Tavoilleni tyypillisemmin ostin myös valmiiksi leikattuja houkutuspaloja: Siis ihanat kankaat! Kuva ei tee näille oikeutta! Tekisin

vauvanpeitossa tilkkuruutukehykset.

Kuva
Tilkkutyönä tekemäni pinkki-vihreä vauvanpeitto suurenee hiljalleen ja lähestyy kooltaan Syyringin haasteessa määriteltyä eli 85cm x 120cm. Ompelin eilen 5cm x 5cm tilkkuruuduista pidemmät kaitaleet peiton ”pysty”reunoihin. Tilkkupinta on nyt noin 85cm leveä. Tässä piilee pieni ongelma. Kun tikkaan peiton, se pienenee hivenen, joten minun olisi pitänyt tehdä tilkkuruuduista tilkkusuorakaiteita eli sivukaitaleista hiukan leveämmät. Jos nyt lisään ruutujen viereen kaitaleen, peiton kanttaus tulee hyvin lähelle kaitalesaumaa. Hmmm… Tämä täytyy vielä jotenkin ratkaista. Ylä- ja alareunaan lisään joka tapauksessa kaitaleet, ja nyt olisi muistettava leikata hiukan liian leveät kaitaleet, jotta peitolla on edes siinä suunnassa kutistumisvaraa. Tekeillä olevia töitä Tällaisia meneillään olevia projekteja ei kannata kutsua keskeneräisiksi töiksi – ”tekeillä olevat” tai ”meneillään olevat” kuulostavat paljon paremmilta. Joka tapauksessa sellaisia näyttää olevan aika kasa tässä: Heti ku

tein tilkkurivejä vauvanpeittoon.

Kuva
Tilkkublokeista tehty osuus pinkki-vihreässä vauvanpeitossa on nyt valmiina, kaitaleet ommeltuina ja kaikki. Peite ei vain vielä ole haasteessa säädetyn kokoinen! Siis kehittämään jatkopaloja peittoon. Yläreunaan ompelin vaaleammista kankaista tilkkuruuturivin: Alareunassa on peiton tummemmista kankaista ommeltu tilkkuruuturivi: Tilkut ovat 5cm x 5cm kokoisia ja leikkasin ne valmiista 5cm leveistä kaitaleista, jotka jäivät peiton blokkeja ommellessani yli. Seuraavaksi leikkaan lisää paloja ja kokoan pidemmät rivit (tai jonot) peiton kumpaankin reunaan. Alareunassa on tummempia paloja ja palat vaalenevat yläreunaa kohti. Toistaiseksi peitto näyttää suunnilleen tältä: Nalle Puh –ristipistotyö En pysty koko ajan tilkkuilemaan, vaikka ehtisinkin. Välillä ompeleminen kyllästyttää tai jalat väsyvät kyykistellessäni lattialla leikkurin ääressä. Ja joskus on pakko vähän toisella korvalla seurata vaikka televisiouutisia. Silloin otan esiin Nalle Puh –ristipistotyöni, joka on koko a

vauvanpeittoa tilkuista.

Kuva
Syyringin kesähaasteessa yksi kokovaihtoehto on 85 cm x 125 cm eli vauvanpeiton kokoinen tilkkutyö. Summittaisesti valmistamani blokit näyttäisivät riittävän sopivimmin juuri tämän kokoiseen peittoon, varsinkin kun lisään joka blokin väliin välikaitaleen. Ensin täytyi kokeilla, että suunnittelemani valkoiset kaitaleet tosiaan näyttävät parhailta. Kaitaleet on ommeltu blokkiriveihin (paitsi yläreunaan) rivejä ei ole vielä ommeltu toisiinsa. Nyt minun ei tarvitse muuta kuin ommella blokkirivit toisiinsa, niin käsissä on tilkkupinta, jonka voin minimaalisen häpeän tuntein viedä näytille torstain kiltailtaan. Siis että on jotain todellista näytettävää, vaikkei valmista peittoa olisikaan (no ei tämä tässä ajassa valmistu, ei). Mittailujeni perusteella näyttäisi siltä, että näiden blokkien ja reunakaitaleiden lisäksi voisin lisätä värikkään neliörivin peitteen ylä- ja alareunaan sekä ehkä vielä sivuillekin. Mistä sain idean peittoon? Nyt kun peitosta ei ole tulossa juuri olle

kesäinen asetelma. työntekoa.

Kuva
Viime aikoina valmistuneet pussukat ja pari laukkuakin poseerasivat puutarhan penkillä elokuun auringossa. Halusin ottaa blogiin uuden pääkuvan, koska valmiita tuotteita oli niin monta, ja oivalliset kuvausilmat alkavat väistämättä vähetä. Tämä kuva ei muodoltaan eikä muutenkaan sopinut pääkuvaksi, mutta tässä on ihanan vehreä tunnelma. Olen ahkerasti ommellut myös Syyringin haastetyötä eli vauvan- tai lapsenpeittoa. Helpoiten tässä näyttäisi syntyvän vauvanpeitto – tosin en tiedä yhtään vauvaa, jolle voisin valmiin peiton tyrkätä. Aloittaessani en miettinyt asiaa tarkasti, vaan leikkasin niin monta aloitusneliötä kuin satuin soveliaita kankaita löytämään. Kun olin saanut kaikki neliöt valmiiksi (keskusneliö ja kaksi reunakaitalekierrosta, joista ulompi samaa kangasta kuin keskusneliö), leikkasin ne neljään osaan. Sitten otin aina kaksi ja kaksi samanlaista neljäsosaa ja asettelin ne kulmittain: Tässä olen sovittelemassa neliökappalepareja. Vasemmassa yläkulmassa näkyy kan