Tilkunviilaaja

Tilkkutyönä tekemäni pinkki-vihreä vauvanpeitto suurenee hiljalleen ja lähestyy kooltaan Syyringin haasteessa määriteltyä eli 85cm x 120cm. Ompelin eilen 5cm x 5cm tilkkuruuduista pidemmät kaitaleet peiton ”pysty”reunoihin. Tilkkupinta on nyt noin 85cm leveä. Tässä piilee pieni ongelma. Kun tikkaan peiton, se pienenee hivenen, joten minun olisi pitänyt tehdä tilkkuruuduista tilkkusuorakaiteita eli sivukaitaleista hiukan leveämmät. Jos nyt lisään ruutujen viereen kaitaleen, peiton kanttaus tulee hyvin lähelle kaitalesaumaa. Hmmm… Tämä täytyy vielä jotenkin ratkaista. Ylä- ja alareunaan lisään joka tapauksessa kaitaleet, ja nyt olisi muistettava leikata hiukan liian leveät kaitaleet, jotta peitolla on edes siinä suunnassa kutistumisvaraa. Tekeillä olevia töitä Tällaisia meneillään olevia projekteja ei kannata kutsua keskeneräisiksi töiksi – ”tekeillä olevat” tai ”meneillään olevat” kuulostavat paljon paremmilta. Joka tapauksessa sellaisia näyttää olevan aika kasa tässä: Heti ku

Tilkkublokeista tehty osuus pinkki-vihreässä vauvanpeitossa on nyt valmiina, kaitaleet ommeltuina ja kaikki. Peite ei vain vielä ole haasteessa säädetyn kokoinen! Siis kehittämään jatkopaloja peittoon. Yläreunaan ompelin vaaleammista kankaista tilkkuruuturivin: Alareunassa on peiton tummemmista kankaista ommeltu tilkkuruuturivi: Tilkut ovat 5cm x 5cm kokoisia ja leikkasin ne valmiista 5cm leveistä kaitaleista, jotka jäivät peiton blokkeja ommellessani yli. Seuraavaksi leikkaan lisää paloja ja kokoan pidemmät rivit (tai jonot) peiton kumpaankin reunaan. Alareunassa on tummempia paloja ja palat vaalenevat yläreunaa kohti. Toistaiseksi peitto näyttää suunnilleen tältä: Nalle Puh –ristipistotyö En pysty koko ajan tilkkuilemaan, vaikka ehtisinkin. Välillä ompeleminen kyllästyttää tai jalat väsyvät kyykistellessäni lattialla leikkurin ääressä. Ja joskus on pakko vähän toisella korvalla seurata vaikka televisiouutisia. Silloin otan esiin Nalle Puh –ristipistotyöni, joka on koko a

Syyringin kesähaasteessa yksi kokovaihtoehto on 85 cm x 125 cm eli vauvanpeiton kokoinen tilkkutyö. Summittaisesti valmistamani blokit näyttäisivät riittävän sopivimmin juuri tämän kokoiseen peittoon, varsinkin kun lisään joka blokin väliin välikaitaleen. Ensin täytyi kokeilla, että suunnittelemani valkoiset kaitaleet tosiaan näyttävät parhailta. Kaitaleet on ommeltu blokkiriveihin (paitsi yläreunaan) rivejä ei ole vielä ommeltu toisiinsa. Nyt minun ei tarvitse muuta kuin ommella blokkirivit toisiinsa, niin käsissä on tilkkupinta, jonka voin minimaalisen häpeän tuntein viedä näytille torstain kiltailtaan. Siis että on jotain todellista näytettävää, vaikkei valmista peittoa olisikaan (no ei tämä tässä ajassa valmistu, ei). Mittailujeni perusteella näyttäisi siltä, että näiden blokkien ja reunakaitaleiden lisäksi voisin lisätä värikkään neliörivin peitteen ylä- ja alareunaan sekä ehkä vielä sivuillekin. Mistä sain idean peittoon? Nyt kun peitosta ei ole tulossa juuri olle

Viime aikoina valmistuneet pussukat ja pari laukkuakin poseerasivat puutarhan penkillä elokuun auringossa. Halusin ottaa blogiin uuden pääkuvan, koska valmiita tuotteita oli niin monta, ja oivalliset kuvausilmat alkavat väistämättä vähetä. Tämä kuva ei muodoltaan eikä muutenkaan sopinut pääkuvaksi, mutta tässä on ihanan vehreä tunnelma. Olen ahkerasti ommellut myös Syyringin haastetyötä eli vauvan- tai lapsenpeittoa. Helpoiten tässä näyttäisi syntyvän vauvanpeitto – tosin en tiedä yhtään vauvaa, jolle voisin valmiin peiton tyrkätä. Aloittaessani en miettinyt asiaa tarkasti, vaan leikkasin niin monta aloitusneliötä kuin satuin soveliaita kankaita löytämään. Kun olin saanut kaikki neliöt valmiiksi (keskusneliö ja kaksi reunakaitalekierrosta, joista ulompi samaa kangasta kuin keskusneliö), leikkasin ne neljään osaan. Sitten otin aina kaksi ja kaksi samanlaista neljäsosaa ja asettelin ne kulmittain: Tässä olen sovittelemassa neliökappalepareja. Vasemmassa yläkulmassa näkyy kan

Ompelin purppuranpunasävyisen vetoketjupussukan valmiiksi eilen illalla, vaikka oikeastaan olisi pitänyt ahertaa lapsekkaan tilkkupeiton parissa. Kas tässä - Ruusunpunaisten lasien läpi –vetoketjupussukka: Pussukka on tehty 25cm pitkän vetoketjun mukaisesti ja se on parikymmentä senttiä korkea. Siinä on kummallakin puolella isokuvioista Kaffe Fassett –kangasta, mutta erilaiset palat: Toinen puoli vuorista on kaunista, japanilaistyylistä (ja ehkä jopa japanilaista) kukkakangasta. Toinen puoli on vaatimattomampaa, pilkullista kangasta. Muistin myös sisätaskun: Taskuun muistin kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin, mutta sivusaumoihin kiinnittyvät pito-, kanto- tai ripustuslenksut unohtuivat jälleen. Minulla on aina kova kiire päästä kokoamaan näitä töitä, ja jotkut osat jäävät silloin valmistamatta. Lapsettaa-haastetyö Ahkeroin väsymättä, jotta saan jotain näytettävää Helsingin tilkkukilta Syyringin kauden avajaisiltaan, joka on ensi torstaina. Meillähän on käynnissä haaste

Helsingin tilkkukilta Syyringillä on kesän ajan ollut meneillään haaste. ”Lapsettaa” –nimisen haasteen puitteissa meidän on määrä valmistaa lasten-, vauvan- tai nukenpeitto. Kohta on syyskauden avajaiskokous, enkä ennen viime viikonloppua ollut pannut tikkua ristiin haasteen eteen! Olin kyllä ajatellut asiaa, mutta ideat loistivat poissaolollaan. Nyt on idea ja olen jopa aloittanut työn. En ole enää siinä ”aloittamista vailla valmis” –vaiheessa projektia. Toteutan peiton ”nopeasti valmistuneen tilkkupeiton” tavalla, mutta blokkien asetteluun minulla on toisenlainen idea (kuin harsimassani tilkkupeittoaihiossa ), ja blokkien väliin sijoitan isompia, yhtä kangasta olevia ruutuja. Värimaailma on pinkki-puna-vihreä: Leikkasin neliöitä ja kaitaleita lauantai-iltana ja sen jälkeen silitin ne kohentamani silityslaudan päällä. Hyvin toimi! Ei ollut nahkea, ei rypistynyt, ei seurannut mukana. Jätin silitykset laudalle jäähtymään ja kävin television ääressä. Palasin jonkin ajan kulut

Silityslautani alkuperäinen päällinen oli siinä määrin kulunut, että mainitsin asiasta ääneen jo Miehellekin. Hän käyttää mielellään hyödyksi Lidlin yllättävää tarjontaa ja toi minulle kerran kauppareissulta tuliaisiksi uuden silityslaudanpäällisen. Koosta hän ei ollut varma, mutta ”ei se paljon maksanutkaan”. Päällinen oli hieno ja hyvän oloinen, mutta pakkauksen ”käy kaiken kokoisiin lautoihin” –lupauksesta huolimatta aivan liian iso. En millään saanut kuristetuksi sitä tiukalle laudan ympärille, joten se näytti aika kummalliselta ja seurasi mukana, kun nostelin vähänkään isompia silitettäviä reunalta laudalle. Innostuin hankkimaan lautaan paremmin sopivan uuden päällisen, ja löysin Lidl-päällistä kivamman kuosinkin. Olin ehkä kaksi viikkoa erittäin tyytyväinen uuteen päälliseeni, joka kiristyi laudan ympärille moitteettomasti. Sitten havaitsin ärtyneenä, että päällisen alla oli ryttyjä. Silityskerta toisensa jälkeen ryttyjä tuntui tulevan lisää. Tarkastelin päällisen rakennett