Tilkunviilaaja

Uudet kankaat inspiroivat jostain syystä tuttuja, jo moneen kertaan nähtyjä kankaita paremmin. Niin nytkin. Katse osui sinisten pinossa uusimpaan, talviseen/jouluiseen kankaaseen ja syntyi idea tehdä kankaasta lisää tikattuja lasinalusia. Kaapista löytyi uudelle kankaalle kaveriksi jälleen yksi lahjoituksena saatu kangas, ehkäpä Milja on ystävällisesti antanut tämän minulle (en ole varma). Kiitos lahjoittajalle joka tapauksessa! Mielestäni näistä tulee hyvät, talvisemmat lasinaluset. Keskineliölle kaavailen 10cm x 10cm kokoa ja ympäröiville kaitaleille 4cm leveyttä. Tämän pidemmälle työ ei valitettavasti ole edennyt millään saralla. Koirakankainen PC-laukku on edelleen viimeisteleviä osuuksia vailla valmis ja seisoo olohuoneen tuolin vieressä. Näyttääköhän se syyttävältä? No ehkä ei sentään. Liskokankainen PC-laukkukaan ei ole sen pidemmällä kuin aiemmin, ellei ota lukuun sitä, että kiinnitin Tilkunviilaaja-merkkinauhan nuppineuloilla sisätaskukappaleeseen. Suuri saavutus!

Ankarasti ahkeroituani olen edistänyt koirakankaisen PC-laukun valmistumista. Kaikkein vaikein päätös eli tikkauskuvion valinta tuli tehdyksi, huhhuh! Otin säädeltävän kaarevamittani, taivuttelin sitä vähän ja piirsin etukappaleelle pari kaariviivaa haihtuvavärisellä tussilla. Sitten tikkasin viivoja pitkin vaihtuvavärisellä tikkauslangalla. (Haihtuvavärinen ja vaihtuvavärinen! Hihii.) Sen jälkeen tikkasin kaariviivoja mukaillen vähän sinne sun tänne. Tikkaus on hyvin erilainen kuin aiemmassa, samasta kankaasta tekemässäni PC-laukussa, mikä oli tarkoituskin. Toisella kappaleella on vähän erilainen sarja kaarevia tikkauksia. Kuvissa näkyy myös seuraavan vaiheen saavutus eli vetoketjun reunakaitaleen ompeleminen. Tällä kertaa muistin juuri ja juuri ajoissa, että sangat täytyy kiinnittää samalla kuin kaitale. Vetoketjuvarastostani vedinkin sitten lähes vesiperän. PC-laukku vaatii 70- tai 75-senttisen vetoketjun, joita minulla oli enää vain yksi musta, keskeltä avautuva. Tarkastelin sama

Koska tässä hempeämpikankaisessa PC-laukussa on jotain Laura Ashley –tyyppistä, nimesin laukun Lauraksi. Tässä hän poseeraa valmiina: Kissa halusi välttämättä kuvaan. (Oikeasti se liikuskeli portailla varmaan sen takia, että muisteli jättäneensä pyydystämänsä pieneläimen johonkin siihen. Olin siirtänyt saaliin muualle juuri hetkeä ennen kuvan ottamista.) Kas tässä katsahdus sisään: Laukku näyttää ehkä löperöltä, ei jämäkältä? Käytössä se on kuitenkin aivan hyvä, olen siitä varma. Osa leprusta ulkonäöstä johtuu tietysti siitä, että unohdin sulkea laukun vetoketjun ennen kuvan ottamista. Laukussa oli oma läppärini sisällä. Ai niin, ja sangat roikkuvat sen takia, että tein niistä pidemmät. Minulle ehdotettiin, että pidemmistä sangoista laukkua voisi kantaa myös olalla, niin ei tarvitsisi erillistä olkahihnaa ja toisaalta ei tarvitsisi koko ajan kantaa laukkua pelkästään kädessä. Tämä on sitä tyyppiä kokeilu. Saa nähdä, mitä tuleva omistaja on mieltä. (Uudesta omistajasta ei ole vielä tie

Ensimmäiseksi täytyy tunnustaa taas yksi moka. Ompelin niin innoissani hempeää PC-laukkua, että unohdin kiinnittää siihen sangat samalla kun kiinnitin yläreunan vetoketjureunakaitaleet. Sangat eivät olleet edes muotoon ommeltuina, kun huomasin niiden puuttuvan. Ei auttanut muu kuin viimeistellä sangat ja purkaa laukkuaihiosta kiinnitysommelta sen verran, että sain tyrkättyä sangat päällikappaleen ja kaitaleen väliin, näin: Vähänks noloo. Lauantai (jolloin tämä nolous tapahtui) oli toisaalta aika ihana päivä, kävin nimittäin perheen kanssa kaupungissa tutustumassa myymälöiden tarjontaan. Minulla oli hyvä tekosyy käydä kangaskaupassa, sillä Sisko lähetti pyynnön surahuttaa hänelle PC-laukku, sävyinä musta, valkoinen ja piristeenä punaista. Aivan mahtavaa päästä kangaskauppaan näin epäitsekkäin perustein! Yllätyksen pilaamisen uhallakin paljastan lauantain hankinnat Eurokankaasta. Musta-valko-harmaat valinnat: Värikkäämpi tukeva puuvilla, kuvittelisin tästäkin tulevan oikein hauskan PC-l

Hempeämmässä PC-laukussa on nyt vetoketjua odottavat kanttaukset. Huomasin vasta surauteltuani puolet ensimmäisestä kaitaleesta kiinni laukkuun, että olisin voinut toki tarkistaa kuvion suunnan myös. Melkein keskeytin ompelemisen, mutta sitten päätin mennä sattumanvaraperiaatteella. Kantit sattuivat menemään reunoille näin päin ja sillä hyvä. Koirakangaspussukan kaitaleilla ei ollut määrättyä suuntaa, joten mikä tahansa valinta oli yhtä hyvä. Onneksi. Kun kaitaleet oli ommeltu koneella, siirryin television ja käsinompelun ääreen. Olen varmasti jo kertonut, etten pyri valmistamaan töitäni mahdollisimman nopeasti ja virtaviivaisesti, vaan joissain kohdissa ompelen mieluiten stressittömästi käsin. Näissä kaitaleissa kiinnitän taitetun reunan koneompeleeseen käsin, melko pitkillä pistoilla ommellen. Jaksoin ommella hempeän PC-laukun kaitaleet ja toisen koirakangaspussukan kaitaleista, ja sitten teki mieli lähteä iltatoimiin. Koirakangaspussukassa on siis vain toinen kaitaleista kokonaan k

Kävi kuten arvelin: hempeämmän PC-laukun raitakangasosuuteen ilmestyi muurahaisenpolkutikkausta. En käyttänyt tikkauskehää apuna, vaan ohjailin kangasta käsin. Reunoja lähestyessä aina hirvitti ja yritin olla hyvin varovainen, ettei kävisi niin kuin kerran tilkkutyötä tikatessa kävi: vanhanaikaisesti. Eli neula läpi sormen. Mutta ei käynyt eilen illalla niin. Onnellisesti sain kiemurat ulottumaan melkein reunaan ilman vahingoittuneita ruumiinosia. Koirakangaspussukan tyhjä taulu täyttyi aaltomaisella tikkauskuviolla. Käytin vaihtuvaväristä lankaa ja samaa tikkaussapluunaa kuin tikatessani ”Omenavarkaissa”-työtäni, joka tunnetaan myös nimellä "Talviomenoita". Ihan ookoolta näyttää. Palan halusta päästä ompelemaan näitä pidemmälle! On aina hauska, kun saa työhön oikean muodon. Litteinä kuten tässä ne ovat vielä kuin arvoitus.

Ompelin eilen illalla viimeiset pistot vetoketjupussukkaan, jonka nimesin ”Kummaksi”. Siitä tulikin aika pieni – se on vain noin 15cm leveä – eli se ei ehkä ole ihanteellisen kokoinen meikkipussukaksi. Paitsi jos meikkejä on noin kaksi kappaletta. Pussukan kankaat ovat sieltä täältä. Valkoinen, mustapilkkuinen kangas on muistaakseni tilkkuilijaystävältäni Lealta. Isokuvioinen musta-valkokangas on Sanna Annukka –kuvioinen kaitale Hämeenlinnan Marimekko-myymälästä. Oikeassa reunassa näkyy Liekki-PC-laukun kangasta, jonka Stefan Lindfors on suunnitellut. Vetoketjun reunakaitaleessa on suikale Laura Ashleyn kangasta, jonka sain tilkkuilijaystävältäni Vapulta jokin aika sitten. Toistaiseksi pussukalla ei ole tiedossa omistajaa, mutta eiköhän sekin vielä jonain päivänä löydä kodin. PC-laukkujen tuotantolinja Vaateompelun sijaan intouduin työstämään lisää PC-laukkuja. Teen kahta erilaista yhtaikaa. Löysin aika ison palan koirakangasta, josta tein PC-laukun jo aikaisemmin. Koska haluan laukk