Tilkunviilaaja

Voi sentään, miten pitkä aika on kulunut viime postauksestani! En vain ole voinut jakaa mitään, sillä ahkerat käteni (hah hah) ovat olleet aivan muualla. Ne ovat matkustelleet siellä ja täällä ja muut ajat ne on pantu muihin kuin tilkkutöihin. Silti en ole vielä ensimmäistäkään puutarhatyötä ehtinyt tehdä! Vihdoinkin minulla on edes jotain näytettävää. Olen ommellut ihan kahdeksan kappaletta näitä vinoraitapaloja eli minulla on kaksi "blokkia" taas koossa. Tähänastisen tilkkupinnan olen joutunut kokoamaan ompeluhuoneen makkarin lattialta pinoon. Snyyf. Muut perheenjäsenet kyllästyivät väistelemään sitä kävellessään huoneen poikki. (Kissa ei tietysti väistellyt, koska se kävelee mistä huvittaa, joten sitä ei olisi haitannut.) Jokaisesta neliöpalasta syntyy sivutuotteena kaksi pientä kolmio-neliöpalaa, joten kahdeksan neliötä koottuani minulla oli jo 16 pientä kolmio-neliötä: Näitä kertyy kasapäin. Osan käytän aivan varmasti tilkkupinnan/-peiton taustapuolelle li

Täydensin puuttuneen palan vajaaksi jääneeseen neljän palan blokkiin (jota en siis ole vielä ommellut kokoon) ja ompelin 3 x 4 vinoraitapalaa lisää: Tilkkupinta on siis 3 x 4 "blokin" kokoinen. Tässä kuvassa kaikki valmiit palat näkyvät: Marja ja Lea P kysyivät kommenteissaan, eikö liian suuresta palasta voisi tehdä pienemmän. Periaatteessa tietysti voisi, mutta vinoraitaneliö kootaan neliöistä, joista ompeleen jälkeen viistetään nurkka pois. Jos puran palan tekijöihinsä, en voi käyttää samaa, kätevää kohdistustapaa. Olen laiska, joten en jaksa paneutua kohdistamaan paloja eri tavalla. Jätän palan siis käytettäväksi esimerkiksi työn taustakappaleessa. Kissa!  Kissa tilkkupeiton kaunistaa:  Kissa makasi sängyllä ja näytti aivan kuin olisi halunnut painollaan kaivautua tilkkupeiton (ja patjankin) sisään. Peitosta tulikin mieleeni vinkki/varoitus. Ei kannata käyttää silkkitilkkuja peittoon, jota aktiivisesti käytetään - silkki ei kestä. (Tietenkään! Minun ol

Tilkkublokkeja on nyt melkein 6x6 kappaletta tai oikeastaan melkein 3x3, kun tässä teen aina neljän pienen blokin sarjan, jotka asettelen isomman neliöblokin muotoon. Blokkeja piti olla tasamäärä, mutta niin vain taas kävi, että yksi perustilkkuni oli väärin leikattu. Tällä kertaa se oli liian iso, ei liian pieni. Harmitukseni oli melkoinen. Tämä oli leikkaamistani paloista ehdottomasti herkullisin, eikä minulla ole tuota kangasta enää yhtään! Olisin ehdottomasti halunnut palan työhöni mukaan. No huokaus, täytyy etsiä joku toinen, toisella tavalla herkullinen pala tämän tilalle. Olen nyt tehnyt kolme virhepalaa: yhden liian pienen ja kaksi liian isoa. Tekevälle sattuu. Pitäisi tietysti mitata kaikki vielä kerran ennen ompelua, niin ei tulisi sutta. Kangastuksia kysyi kommentissaan, millä tekniikalla teen blokit. Tekniikka on selitetty Little Miss Shabbyn tutoriaalissa täällä. Hänen ohjeensa on tuumamittainen, mutta muunsin sen senttimittaiseksi ja testasin, että pa

Hyvää Vapun päivää kaikille ja erityisesti tilkkuystävälleni Vapulle! Tilkunviilaajan toukokuun 2013 kalenterikuvassa on 50cm x 50cm seinävaate, jonka tein Helsingin tilkkukilta Syyringin haasteteemaan "Aikuinen nainen". Seinävaatteen nimi on Sormenpäitä myöten hieno nainen, ja siinä on keskipaneelissa olevien tyylikkäiden ihmiskuvien vieressä itse tehtyjä "kankaita" vihreistä ja pinkkisävyisistä jäännöspaloista. Vinoneliöitä Kylläpä on helppoa ommella lisää vinoneliöitä, kun minulla muhkea varanto on valmiiksi leikattuja paloja. Sinisävyisten tilkkujen lisäksi kokeilin myös räväkämpiä sävyjä: Läheltä katsottuna sekä sinapinkeltainen että oranssipohjainen kuviollinen kangas näyttävät rumilta lievästi sanottuna mielenkiintoisilta, mutta tilkkupintaan ne tuovat kivaa hehkua. Tein myös vähän liilamman sävyisen blokin: Ja vapputeemaan sopivan blokin, jossa on sinapinkeltaista ja myös pinkkiä: Värikkyyttä on tullut mukaan jo jonkun verran:

Lainasin kirjastosta houkuttelevakantisen The Book of Bags –kirjan, kirjoittanut Cheryl Owen: Kansiteksti lupaa 30 tyylikästä projektia, ja kyllähän kirjassa 30 laukkuohjetta onkin. En halua kuulostaa ylen ikävältä, mutta sanon silti, ettei sana tyylikäs ensimmäisenä tule mieleen katsoessani vaikka tätä laukkumallia: Haloo. No, makuasioista ei kannata kiistellä, joten tyylikkyydestä ei tämän enempää. Kirja antaa alussa hyvät vinkit laukkuihin käytettävistä materiaaleista ja tarvikkeista ja muutamia perustekniikoitakin kuvataan varsin hyvin. Laukkuohjeet vaikuttavat puolestaan melko suppeilta. En kokeillut ommella yhtään, joten ohjeet saattavat olla riittävät, kun samalla tekee ja seuraa ohjeita. Moitin kuitenkin sitä, että laukuissa on vain vähän päällitikkauksia, ja niinpä ne näyttävät minun silmiini kotikutoisilta ja vähän keskeneräisiltäkin. Esimerkiksi tämä: Laukun läppä suorastaan huutaa reunaansa päällitikkauksen! Tällaisenaan laukku näyttää enemmän pyjamapussi

Kolme koekappaletta ommeltuani sain valmiiksi blokin, jossa mittasuhteet näyttivät olevan kohdallaan. Lauantain leikkuurupeaman jälkeen minulla oli paljon valmiita paloja ommeltavaksi, ja sunnuntaina ehdin ommella kolme blokkia. Yhdessä aikaisemmin ompelemani koekappaleen kanssa ne näyttivät tältä: Tämä vinoruutuneliö oli lattialla ja katseeni osui siihen tämän tästä. Se näytti mielestäni niin hyvältä! Tytärkin jo kehotti panemaan sen kehyksiin ja seinälle, kun ehkä viidennentoista kerran ihailin sitä ääneen. Näyttää mielettömän lupaavalta! Inspiraationa toiminut Little Miss Shabbyn tilkkutyö näyttää tosin paljon minun työtäni värikkäämmältä. Ehkä minun täytyy leikata tähän mukaan myös muutamia iloisen värisiä paloja, ei pelkkiä samansävyisiä. Nyt pitäisi kyllä ommella jotain valmiiksikin! Minulla on keskeneräisiä aika isoja tilkkupintoja varastossa kaksi: juoponpolku ja kiva raitablokkipinta. Blokkeja on ommeltuna neliö-kolmio-tähtipintaa varten niin paljon, että siinä

Ompelin neljä kivaa, raidallista tilkkublokkia valmiiksi viikonlopun aikana ja kiinnitin ne aiemmin kokoamani tilkkupinnan jatkoksi. Värit toimivat onneksi yhteen muiden blokkien kanssa. Yleensähän teen scrap-tyyppisiä blokkeja sekalaisin värityksin ja tekemistäni kokoan jotenkin sointuvan pinnan – en juuri joudu tekemään blokkeja, jotka natsaisivat johonkin tiettyyn jo valmiiseen. Olin aika lyhytnäköisesti taitellut raidallisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinnan pariin kertaan ja vain viskannut sen ompeluhuoneen makkarin nojatuolin päälle. Nojatuolissa, sen käsi- ja selkänojalla ja sen ympärillä on jo ennestään "vähän" kaikenlaista. Ja sen lisäksi hetken päästä nojatuolissa oli vähän muutakin kuin sitä ennestään ollutta: Kissa löysi tilkkupintani ja totesi sen hyväksi makuualustaksi. Kissan makuun jäljiltä pinta oli paikoitellen aika ryppyinen. (Näyttääpä nojatuolimme tila surkealta. Lupaan siivota ensi tilassa. Siihen asti toivon, ettei kuvassa esiinty