Tilkunviilaaja

Pari kuukautta sitten näin Instagramissa ihanan tilkkupeiton, jonka joku oli tikannut pallomaisin kuvioin. Pieni tutkimustyö tuotti tuloksen ja löysin Lady Harvatinen tekemän tilkkublokin kaavan. Kaava maksoi neljä dollaria, mutta maksoin sen ilomielin! (Oikeastaan Mies maksoi sen, koska hänellä on PayPal-tili. Toivottavasti hän saa nyt paljon kohdennettua mainontaa tilkkutöihin liittyen! Ja huom, maksoin hänelle takaisin.) Eikä kulunut kauankaan, kun minulla oli ensimmäinen January-tilkkublokki valmiina. Olin l entävät hanhet –työssäni kaihtanut vihreää, joten päätin ottaa vihreän erittäin vahvasti mukaan tähän uuteen tilkkupintaan. Lisäksi turkoosia ja sinistä sekä taustakankaiksi beigen sävyjä. Innostuin blokista! Pääsin käyttämään juoponpolkuja tehdessä oppimaani kaarevien saumojen tekniikkaa. Ompelin näitä aina niin monta kuin olin sattunut leikkaamaan osia valmiiksi. Joka välissä silitin. Leikkaaminen oli aika työlästä, vaikka hauskaa sekin! Kaavat olivat kummall

Ommellessani valtavan määrän lentävät hanhet –tilkkublokkia kävin jäännöspalalaatikkoni läpi useaan kertaan ja tartuin myös pitkiin kankaisiin. Lopulta hanhia oli niin monta, että arvelin pystyväni kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan. Hanhien sommitteleminen yksi kerrallaan isoksi pinnaksi vaatii useammanlaista kestävyyttä. Koska sommittelen lattialla, minun on oltava valmis kyykkimään pitkiä aikoja. Palan siirtäminen alareunasta yläreunaan vaatii kyykkyasennosta ponnahtamista ja myös loikkimista ja kurottamista. Eniten se yksi kerrallaan sommitteleminen kuitenkin vaati kärsivällisyyttä, jota huomasin itseltäni puuttuvan ainakin tällaisessa asiassa. Eikä Mies oikein tykännyt, kun makuuhuoneessa kävellessä sukanpohjaan tarttui aina hanhiblokki tai pari. Minäkään en tykännyt siitä. Keksin sitten ommella aina neljä hanhiblokkia yhteen tällaiseksi M-kirjaimeksi. Tein eri värisiä. Näidenkään sommitteleminen ei ollut maailman nopeinta, mutta joka tapauksessa olenn

Sain pari päivää sitten valmiiksi Bonnie K. Hunterin kivan tilkkublokkiohjeen mukaan toteuttamani tilkkupeiton. Esittelin muutama viikko sitten työtäni, kun se oli vasta tikattu ja vasta nyt sain aikaiseksi tasoittaa työn ja ommella siihen reunakantin. Mainitsin tikkausta ihanaksi ja jokunen teistä ehkä luuli, että antaisin tilkkutyölle saman nimen (ihana), mutta tällä on kuitenkin ihan toinen nimi. Blokkimalli yhdistetään perinteisesti vuoriin/vuoristoon – mountains – joten tilkkutyöstäni tuli ”On laaksoa, on kukkulaa”. Ideoimme Syyringin parissa viime kiltaillassa, minkä nimen antaisimme syksyllä avautuvalle näyttelyllemme ja yksi nimiehdotuksista oli juuri tuo, koska näyttely pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa. En ole varma, kuka nimen keksi, mutta ehkä minä. Näyttelyn nimeksi tuli ”Kesän jatkot,” joten kaikki muut nimet olivat varmasti vapaata riistaa. Niinpä tilkkupeitollani on nyt tuo nimi. Harvinaista kyllä, tilkkupeiton taustapuoli on yht

Valmiit lentävä hanhi -blokkini ovat kooltaan noin 15cm x 8cm, joten niitä täytyy valmistaa aikamoinen määrä, jos niistä haluaa koota torkkupeiton kokoisen tilkkupinnan. Olen puurtanut jäännöspalojeni parissa, leikannut niitä noin 8 cm levyisiksi kaitaleiksi ja täydentänyt kaitalevalikomaani myös pitkistä, uusista kankaista. Leikkaan kahdenlaisia paloja: 15cm x 8cm suorakaiteita ja yhtä suorakaidetta kohti aina kaksi 8-senttistä nelöitä. Saatan leikata kerralla aikamoisen määrän näitä, mutta en totisesti leikannut yhdellä kertaa palasia kaikkiin noin 250 tilkkublokkiin! Valitsen leikkaamistani suorakaiteista ja neliöistä parit, jotka toisinaan sointuvat väreiltään, mutta jotka ovat aina tumma-vaalea-parit. Merkitsen neliöihin ommelviivat. Nämä ovat sen verran isompia paloja, etten ompele silmämääräisesti enkä käytä taiteviivaa. Piirrän lyijykynällä. Pari kertaa olen epähuomiossa piirtänyt lyijykynäviivan neliön oikealle puolelle, en nurjalle. Silloin olen joutunut joko

Jos olisin nuorempi niin sanoisin, että ooämgee, ihqt tikkaukset! Koska olen vanhempi niin sanon, että i-ha-nat tikkaukset! Tikkaukset ovat tietenkin Töölön Tilkkupajan mestaritikkaaja Soilen käsialaa. Hän toteutti Scrappy Mountain Majesties –tilkkupeittooni ihanat terävän kaarevat tikkaukset melkein saman tien kun vein työni hänelle, mutta ehdin noutaa valmiin vasta eilen. Heitin tilkkutyön sohvalle, mihin lankesi spoteista hyvä valo. Peitto ei kyllä yhtään sopisi tähän kukkatapettihuoneeseen. Tässä tikkauskuviot erottuvat aika hyvin: Olen iloinen, että voin keskittyä tekemään tilkkupintoja – isoja tai pieniä – ja että voin tikkauttaa isot pinnat. Muistan, miten vaikea minun oli keksiä tikkauskuvioita töihini. Tikkaaminen oli työlästä ja melkein aina hikistä puuhaa ja se kesti ja kesti. Ehdin ihan kyllästyä työhön ennen kuin se oli tikattu. Eivätkä minun toteuttamani kuviot ikinä olleet kummoisia. Keisarinna Ramandu –peittoon tein kyllä aika hauskoja sydänkuvioita ja

Rupesin taas kokoamaan tilkkublokkeja tilkkupeittoa varten. Päässä pyörineistä ideoista suodattui toteutukseen tällä kertaa lentävistä hanhista koottava siksak-kuvioinen tilkkupinta. Värisuunnitelmana on tällainen: Paljon iloisia värejä, mutta ei vihreää eikä ruskeaa Hanhissa on selvä kontrasti vaalean ja tumman välillä, mutta vaalea ja tumma eivät välttämättä ole samaa väriä. Yleensä olen aika huonosti pitäytynyt värisuunnitelmissani. Ehkä nytkin huomaan jossain vaiheessa, että herranen aika, pinta on täynnä vihreää ja ruskeaa. Toistaiseksi värit ovat vielä punavoittoisia. Saattaa johtua siitä, että minulla oli ensimmäisenä käsillä punaisia jäännöspaloja. Tilkkupinnassa on tietenkin ideana, että saisin kulutettua tähän taas joitain jäännöspalatilkkujani. Valmistan lentävä hanhi –blokin kiinnittämällä suorakaiteen lyhyisiin reunoihin neliöt kulmittaisilla ompeleilla. Tykkäsin tuosta tavasta tehdessäni Aamuvirkku-tilkkupeittoon hanhiosuuksia. Teen kyllä hanhista

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä: Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin! Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta! Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä. Ompelin vuoden aikana siis: - 23 pussukkaa tai nesessääriä - yhden esiliinan pyyheliina

Keräsin kaiken päättäväisyyteni ja sain kuin sainkin ympyräapplikoidun tilkkupeittoni valmiiksi vielä tämän vuoden puolella! Tämä on kuudes tilkkupeitto tämän vuoden aikana. I gathered all my resolve and managed to finish the circle appliqued quilt this year! This is my sixth quilt finish of the year. Koska minulle tuli ympyröistä mieleen lähinnä kolikot ja koska lopputulos oli minusta niin onnistunut, päätin antaa peitolle nimen Jackpot. Olen suosinut suomenkielisiä nimiä, mutta teen nyt pienen poikkeuksen. Jättipotti ei jotenkin kuulostaisi oikealta. The circles reminded me of coins and since the result was such a success, I decided to call this quilt Jackpot. I’ve favoured Finnish names but I will let this slide. The Finnish equivalent “Jättipotti” does not sound right somehow. Onneksi olen lomalla, että saatoin kuvata Jackpot-tilkkupeiton valoisaan aikaan. Luckily I have a few days off work so I was able to shoot the Jackpot quilt when it was light outside.

Pohdiskelin loka-marraskuussa, saisinko syntymään tilkkupeiton kokoisen pinnan Scrappy Mountain Majesties –blokeista, joita olin ihaillut jo pari vuotta. Bonnie K Hunter on tehnyt mainion tutoriaalin tästä blokista ja kokeilinkin sitä jo aikaisemmin, vain pienemmässä koossa. Keräilin kokoon hyvin vaaleita ja melko tummia kankaita ja niistä alkoi pian syntyä blokki poikineen: Ensimmäisten tilkkublokkien jälkeen lavensin vaalea-tumma-palettiani ja tilkkupinnasta oli syntymässä hirvittävän kirjava. Tiedän kyllä, että harrastan värikkyyttä, mutta pientä rajaa! Voi apua! Järjestelin ompelemani blokit huolellisemmin värijärjestykseen, ja tilkkupinta alkoi taas näyttää siedettävältä. Kuten tavallista, jouduin sommittelemaan blokkini lattialla. Kissa ehdotteli erilaista blokkijärjestystä, mutta pidin omista ideoistani enemmän. Erimielisyyksistä selvittyäni ompelin tilkkublokit pötköiksi: Sitten kokosin vuoristomaisen tilkkupinnan. Tilkkupinta oli lopulta ai