Tilkunviilaaja

Blogini viettää valitettavaa hiljaiseloa, koska ahkeroin ainoastaan suomalais-brittiläisen kangasvaihtotyön parissa, eikä sitä saa esitellä julkisesti. Hitsiläinen! Näyttäisin mielelläni, miltä tekemäni blokit näyttävät ja millainen pino minulla niitä on valmiina (no ei kovin kummoinenkaan pino ole). Kangasvaihtotyön lomassa en ehdi keskittyä vaativiin juttuihin, mutta lahjoitussolmioita pystyn käsittelemään. En ole laskenut, mutta valtava määrä niitä on! Tässä otantana vain muutama: Näiden joukossa muuten pilkistää punainen, joka on varmasti onnen omiaan hirsimökkiblokkien keskipalana! Olen purkanut kymmeniä solmiota alkutekijöihinsä ja huomannut, että niiden rakenteessa on mielenkiintoisia piirteitä. Miltei poikkeuksetta solmio on kolmesta kappaleesta yhdistetty. Leveä osa, kapea osa ja kaulan ympärille tuleva osa. Solmion sisällä on jäykiste, muistaakseni nimeltään vatiini. Kalliissa solmioissa se on yhdestä kappaleesta mutta useimmiten siinä on kaksi osaa, joita ei ole

Lukijoille lienee tullut selväksi, että tilkkuilu on ehdoton lempiharrastukseni. Kankaat ovat ihania ja mieluiten puuhastelisin niiden parissa aina. Tilkkuiluun liittyy kuitenkin muutama juttu, joihin en ole yhtä ihastunut. Toisaalta olen huomannut, että jokaisen vähemmän kivan jutun voi välttää tai siihen käytetyn ajan minimoida, jos käyttää kekseliäisyyttä tai muuttaa toimintatapojaan. En siis niin tykkää...   ...kangasmenekin laskemisesta En koskaan haluaisi laskea tai mitenkään arvioida tarvitsemani kankaan menekkiä etukäteen. Ajatus herättää minussa täyden vastustuksen. Ymmärtäisin tämän hyvin, jos olisin lahjaton laskija, mutta pärjäsin kyllä aikoinani koulumatikassa, joten siitä ei voi olla kyse. Kangasmenekkiä ei tarvitse arvioida juuri mitenkään, kun tekee kaikki työt blokki kerrallaan aina niistä kankaista, joita on käsillä. Tähän tilanteeseen tosin pääsee vasta kun on sinnikkäästi ostanut riittävästi kankaita varastoon. (Tästä kyllä tykkään, mutta postaus on ank

Tästä ei tule valituspostausta, mutta ajattelin tasapainottaa onnistumiskertomuksiani tunnustamalla viisi ompelemiseen liittyvää juttua, joita en todellakaan osaa kunnolla hyvin mitenkään. 5 - En muista mittoja. Ehkä sekunnin tuhannesosan, korkeintaan. Jos tekemisistäni on kulunut viikko, muistista on haihtunut vähäisinkin aavistus edes suuruusluokista. Olenkin oppinut olemaan luottamatta muistikuviini. Vaikka olisin ommellut sata tilkkublokkia viime kuussa, en tänään muista edes, minkä kokoisia ne olivat. Välillä mittaan jotain, esimerkiksi taustakangaspalojen pituuksia ja leveyksiä, ja luku häviää tuhka tuuleen mielestäni ennen kuin saan kirjoitetuksi sen muistiin. Olen jokusen vuoden tehnyt muistiinpanoja tilkkutöistäni. Keskeneräiseksi jääneiden töiden jatkaminen tauon jälkeen rupesi nimittäin käymään suunnattoman hankalaksi, kun en muistanut, olinko tehnyt kymmen- vai yksitoistasenttisiä blokkeja. Voi sitä jälkikäteen mittaamista! Muistikirja on olennaisesti helpottanut r

Uusi, ihanaksi mieltämäni Husqvarna-ompelukone on vähän kuin koeajalla. Ompelen sillä sujuvasti ja mielelläni, mutta tarkkailen koko ajan, pettääkö se luottamukseni. * * Edellisestä virkkeestä tulikin mieleeni, että opiskeluaikana kävin suullisessa ruotsin kuulustelussa, jonka läpäisin. Opettaja luonnehti kielitaitoani: ”du talar så flytande och SÅ GÄRNA, att…” Niinpä, sujuvasti ja mielelläni, samalla mennään. * * Pussukkapinnan tikkaamisessa Husqvarnani suoritus on mallikelpoinen. Piston pituus säädetty 3.5:ksi, ylälankana konekirjontalanka ja alalankana tavallinen ompelulanka. Pistot ovat tasaisia. Alalanka ei näy työn oikealla puolella pistojen väleissä eikä ylälanka tule näkyviin työn nurjalle puolelle (tästä ei ole kuvaa, mutta jos olisi, se olisi mustaa täynnä – musta koltsarikangas on alimpana ja alalanka on mustaa). Uudessa koneessani paininjalka nousee automaattisesti ylös, kun lakkaan polkemasta kaasua. Kun säädän neulan jäämään ala-asentoon, minun ei tarvitse mu

Aiemmassa postauksessani esittelin mystisen ruskean laatikon ja herätin joidenkin teistä uteliaisuuden. Miehen ystävällisellä avustuksella tein laatikon avaamisesta unboxing-videon. Todellinen tilanne. Katso video, niin näet, mitä laatikossa oli. Videoon tuo kivan lisän se, että kissamme tarkkailee toimenpidettä. Avaan laatikkoa polvillani ompeluhuoneen makkarin lattialla, missä suunnilleen kaikki tilkkuiluun liittyvä muutenkin tapahtuu.

Vihreä ja ruskea yhdistettyinä keltaiseen olivat 1970-luvun trendivärit, tai ainakin yhdet niistä. Muistan 70-luvun enkä muistele tuota väriyhdistelmää haikeana. Hyvä, ettei ole enää koko ajan muotia se! Silti yhdistän tässä postauksessani vihreää ja ruskeaa. Ensin vihreä:   Tiedättekö, mitä nämä ovat? TASOITETTUJA geometrisia tilkkublokkeja. Ei enää kaitaleiden häntiä näkyvissä. Siististi neliön muotoisia. Näitä on muutamia ja lisää on tulossa, ja sitten seuraa sommittelua ja yhteen ompelemista. Tässähän on tilkkupeitto kohta valmis!  Tosin minulla on joululahjaprojekti meneillään. Olen tehnyt jo seitsemän, mutta en kerro, mitä. Joulun jälkeen teen projektin aiheesta varmaan ohjeen. Valitettavasti ette nyt pysty tekemään ohjeella joululahjaa, tai voitte tietysti, mutta vasta seuraavaksi jouluksi.  Ihana kangas:  Olin yli-yli-onnekas Syyringin syksyn viimeisessä kiltaillassa torstaina 12. päivänä. Meillä oli kankaiden ja kirjojen sekä lehtien vaihtotori, jon

Rva Pioni ja Saara kumpikin haastoivat minut vastaamaan 11 kysymykseen ja haastamaan uudet 11 bloggaajaa vastaamaan 11 uuteen kysymykseen. Vastaan haasteeseen puolittain. Koska eksponentiaalit ovat minulle tuttuja, en haasta ketään, mutta annan mielelläni vastaukset. Rva Pioni sai vastaukset tässä postauksessa ja tässä on vastaukset Saaran kysymyksiin. 1. Mitä teet työksesi /opiskelet? Olen markkinoinnin ammattilainen. 2. Oletko tyytyväinen ammatinvalintaasi? Ammatti valitsi minut. Opiskelin jotain aika tavalla muuta, mutta opinnoistakin on onneksi ollut hyötyä myös näissä tehtävissä. 3. Mitä kaikkea harrastat? Tilkkutöitä ja tilkkujen parissa verkostoitumista. Luen paljon. Lenkkeilen tai sauvakävelen vaatimattomassa määrin. 4. Mitä katsot TV:stä? Tällä hetkellä seuraan Silta-sarjan kakkoskautta. Holmes NYC:n jokainen jakso on nähtävä. Puoli yhdeksän iltauutiset katson, jos voin. Katson joskus myös elokuvia, viimeksi taisin katsoa televisiosta ”Kun Harry tapasi Sally

Töölön Tilkkupajan Soilelta lainaamastani ja myös kirja-arvioimastani Bright and Bold Cozy Modern Quilts -kirjasta löysin kiinnostavan tilkkutyömallin, jonka blokki oli toteutettu noin tsiljardista eri palasta, kaikki vähän erikokoisia. Palojen koot oli annettu tuumina. Samalla kun pähkäilin tuumakoot senteiksi, oioin palojen leikkuusuunnitelman. Kuvassa on vasta osa tilkkublokkia. Siihen tulee vielä mustaa eli taustaväristä kaitaletta joka puolelle ympärille ja blokki on lopulta neliö, eli minun täytyy laskeskella leveyksiä ennen kuin voin jakaa tämän ohjeen kanssanne. Värisuunnitelmana on tällä kertaa vihreä-liila. Kuvasta varmaan näkeekin, että käsitykseni liilasta on joustava. Muuta kuvamateriaalia minulla ei olekaan jaettavaksi. Olen aloittanut uutta pussukkaa, jossa jälleen seikkailee muodikkaita ladyjä mutta eri aikakaudelta. Ei kuvaa tästä. Olen jatkanut aloittamieni lasinalusten parissa (en ole päässyt kovin pitkälle). Ei kuvaa. Sitten valtava urakka: valitsin r

Lukijani ovat ehkä huomanneet, että pidän kovasti sellaisista tilkkutöistä, joissa on paljon eri kankaita. Monessa työssäni on myös paljon eri tarinoita. Katselin toiseksi uusinta, Villit kuviot -tilkkupeittoani ja mieleeni tuli monta ihmistä, juttua ja tarinaa. (Ihan tuhatta näitä ei kyllä tullut mieleen.) Kuvat näyttävät kuhmuraisilta, sillä kuvasin blokit, kun peitto oli sängyllä pedattuna. 1 – Kiva tapaaminen! Tilkkutie-blogin Tiinatei oli käymässä Töölön Tilkkupajassa. Soile, Tiinatei ja minä teimme hyökkäyksen Eurokankaaseen, mistä löysin (=ostin) tosi söpöä, tosin melko lapselliskuvioista kangasta. 2 – Soile! Töölön Tilkkupajasta ihqusuloinen fat quarter –ostos. 3 – Kvilttaaja! Sain häneltä kassillisen liinavaatteita, ja nämä tilkut on leikattu yhdestä tyynynliinasta. 4 – Rakas ystäväni ulkomailla! Olin perheen kanssa hänen luonaan vuonna 2008. Hän osti paikallisesta kangaskaupasta minulle muutaman kankaan sillä ehdolla, että ompelisin niistä hänelle tilkkukass

Juoponpolku-tilkkutyöni on Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalvelussa, ja Soile lähetti tällaisen yksityiskohtakuvan: Valitsimme mahdollisimman vähäeleisen tikkauskuvion, jotta juoponpolut erottuisivat paremmin. Tilkkupajalla vielä viimeksi hämmästelin, miten isokokoisen tilkkutyön olinkaan tullut tehneeksi. Ihan valtava (vaikkei sentään vielä parisängyn peitteen kokoinen). Luulisi, että muutaman ison tilkkutyön jäljiltä kankaani olisivat silmin nähden huvenneet, mutta eivät vain ole. Ihme juttu! Muuta tilkkutyöhön liittyvää en olekaan ehtinyt tehdä muutamaan päivään. Leikkasin ”kalterityöhöni” reunakanttauskaitaleet. Tässä vaiheessa lämmin kiitos kaikille, jotka kommenteissaan vinkkasivat kanttauskuosivaihtoehtoa! Sain erinomaista tukea omalle puolittaisvalinnalleni! Kiva, että autoitte minua tässä! Niin, siis leikkasin kaitaleet ja ompelin pätkiä yhteen, mutta en ehtinyt ommella paloja yhtenäiseksi pötköksi, vaan työ jäi tähän vaiheeseen moneksi päivää: En vo

Tilkunviilaajan kalenterikuva heinäkuulle 2013 onkin monta kuvaa. Jäätelökesä-tilkkupeitto näkyy parhaiten pystykuvassa, mutta kalenterin kuva-alue vaatisi vaakakuvan. Ratkaisin asian tekemällä muutamasta kuvasta kollaasin. Jokaisessa on kuitenkin mukana sama Jäätelökesä-tilkkupeitto. Ja ihana Kissakin pääsi mukaan kuviin! Huomaan, etten kesäkuussa muistanut julkaista Tilkunviilaajan kesäkuun 2013 kalenterikuvaa, joten näytän sen nyt tässä: Kesäkuun kuvan kanssa minulla oli aivan sama haaste kuin heinäkuun, eli pystykuvan sovittaminen vaakamuotoiseen alueeseen onnistui vain tekemällä kollaasi. Kesäkuulle kun oli aivan pakko saada Lootuskukka-pannulapun lisäksi ihanat pionimme kalenterikuvaan näkyviin! Tilkkulaukku käytössä Pitkästä aikaa pääsin näkemään yhden tilkkuluomukseni työn touhussa. Mjauahtava-tilkkulaukku oli rakkaalla Siskollani mukana, kun kävin hänen kanssaan ulkona syömässä. Laukun puna-musta-valkoinen väritys on tismalleen Siskon maun mukainen. (Täs

Tilkkutyöni edistyi. Ompelin neljän vinoraitaisen pikkublokin kokonaisuuksia yhteen isommiksi paloiksi, mutta kokonaista jonoa niistä ei vielä syntynyt. Yleisilme tuli kuitenkin entistä selvemmäksi: Alareunan paloissa on edelleen kiinni muistilaput, että tiedän, mihin kohtaan mikin pino tulee (tai siis mihin ne tulivat). Tässä kuvassa näkyi hyvin myös, ettei paloja ole ommeltu yhteen, kun matto näkyy palojen välistä. Hieno perspektiivikuva tilkkutyöstä: Quilting in Public –päivästä vielä Helsingin tilkkukilta Syyrinki siis tilkkuili julkisesti lauantaina 15.6.2013. Otin siellä muutaman kuvan, mutta en kehtaa jakaa niitä kenenkään kanssa! Meillä oli erinomainen onni sään suhteen, mutta kirkas auringonpaiste haittasi kännykkäkameraani, eikä se suostunut tarkentamaan oikein mihinkään. Niinpä minulla on kuva esimerkiksi Neulan ja Puikon pienistä kuusikulmioista hänen taitavissa käsissään, mutta kamera on ystävällisesti tarkentanut kuvan ruohikkoon. Otin myös kuvan tilk

Katselin tilkkublokkejani lattialla ja päätin ensiksikin ommella työhön kehyksen. Melkein heti tämän päätettyäni sain idean, miten teen kehyksestä vähän kekseliäämmän. Päätin jatkaa mustia pikkuneliöitä kehyksen puolelle: Päätin toteuttaa kehyksen puolelle jatkuvat pikkuneliöt samaan tapaan kuin tilkkublokeissakin olin tehnyt eli ompelemalla pienet, tummat neliöt kehyskaitalepätkien kulmiin. Siksi en ommellut blokkeja toisiinsa saman tien, kun olin koonnut isot neliöt. Olen aika hyvin pystynyt ompelemaan pienet neliöblokit vakiokokoisiksi ja neljä niitä oli helpohko yhdistää isommaksi neliöksi ilman, että tasoitin pikkublokkeja. Isot neliöblokit rupesivat sen sijaan olemaan vähän horjuvan kokoisia, joten päätin tasoittaa ne tasan 24 cm x 24 cm kokoon. Tasoittaminen oli sen verran puuduttavaa, että kehyskappaleita suunnitellessani ja kiinnittäessäni tasoitin ensin vain reunimmaiset blokit, siis ne, joihin kehys ommellaan kiinni. Tasoitan keskelle tulevat blokit

Tilkkutyö on nyt täydennys- ja yhdistelyvaiheessa. Sain kaikki neljästä pienemmästä blokista muodostuvat isommat blokit ommelluksi, mutta en silitetyksi. Olisin halunnut silittää aina yhden jonollisen isompia blokkeja valmiiksi ja asetella muiden viereen design-lattialle tilkkupinnaksi ja katseltavaksi kokonaisuudeksi, mutta en voinut. Kissan mielestä ikkunan ääressä oleva silityslauta oli oivallinen lepopaikka. Ehdottelin sille siirtymistä muualle, mutta se ei ollut kuulevinaankaan. No ennen pitkää lepääminen riitti kissallekin, silityslauta vapautui, ja pääsin silittämään kokoamani isommat blokit: Minulla oli aikaisemmin pienemmät blokit lähes satunnaisessa järjestyksessä lattialla. Kissa tykkäsi niistä, tai ainakin sen verran, että suostui lepäämään niiden äärellä: Kiitos kaikille kommentoijille! Jokunen teistä harkitsee, josko itsekin kokeilisi tätä mallia. Seuraavassa postauksessani annan lyhyen ohjeen, miten yksi vinoraitablokki (siis yksi neljäsosa isommast

Sain pari päivää sitten sähköpostiini uusinta Stitch-lehteä mainostavan viestin, jossa luvattiin lehden sisältävän vaikka mitä uusinta uutta tehtävää. Yksi mainostetuista malleista oli "dresden bag," joka toi heti mieleeni vuonna 2011 ompelemani Spektriaurinko-vetoketjulaukun! Katso vaikka: Kuvassa siis ompelemani Spektriaurinko-vetoketjulaukku toukokuulta 2011. Stitch-lehden laukussa on tietysti erilainen muoto, käytetyt kankaat ovat erilaisia ja dresden-kuviokin on eri kokoinen, mutta silti! Hauska yhteneväisyys!

This is Tilkunviilaaja's entry to the Bloggers' Quilt Festival hosted by Amy's Creative Side. My readers have already seen this wall hanging in November 2012. Full name: "Pasin Versoul Henry Gold Leaf Custom" Finished size: ~ 130cm x 170cm Quilted by: Soile Kivinen from Töölön Tilkkupaja I created this quilt for Husband, who plays the guitar and loves the Versoul guitars that are custom made by Finnish Kari Nieminen. In other words, I made him a guitar. (This photo was taken before the quilt was mounted on the wall, and I prefer this picture because it shows pretty much the whole of the quilt and nothing else.) The quilt is based on a photo that I found on Kari Nieminen's Versoul website. So that I would not infringe on his copyright, I requested and got the permission to use the photo for this purpose. Soile Kivinen from Töölön Tilkkupaja longarm quilted this using a specially purchased quilting motif with a musical notes and keys pattern.