hän sai kodin.

Tein tilaustyönä tilkkupeiton Tyttärelle. Hän toivoi, että toteutan tietynlaisen mallin ja nimenomaan sinisenä. Esittelin työn eli Ethän minua unhoita –tilkkupeiton puutarhamaisemissa, mutta peitto on sittemmin päässyt sisään ja asuu uudessa kodissaan.


Mielelläni ottaisin päivänokoset tuossa. Pehmoleijona kainalossa näkisin varmasti hauskoja unia.

Vai onkohan tämä se leijona, joka makaa sängyllä raukeana?


Tilkkupeitto näyttää olevan juuri sopivan kokoinen. Onneksi! Tytär ei ole vielä palauttanut väliaikaisesti käyttämäänsä Sisäinen villapaita –tilkkupeittoa, vaan se näyttää olevan taiteltuna tuossa sivussa. Ehkä päivänokosten ottaja kääriytyy toiseen peittoon ja lepää toisen päällä? Molemmin parempi?


Tuntuu aina niin kivalta, kun joku adoptoi ompelemani tilkkupeiton tai muun tilkkujutun ja näen sen käytössä!

Kommentit

Schulz Family sanoi…
looking really good
Tilkku & Tilkku sanoi…
Peitto on kaunis ja ilahduttaa varmasti tytärtäsi, nukkuupa sen päällä tai alla. Minä ainakin adoptoisin mielelläni minkä tahansa peittosi. Vaan enpä tiedä, raaskisinko käyttää sitä vai tyytyisinkö vain ihailemaan.
Ariane sanoi…
This quilt fits this room really well. Love it!
Marle sanoi…
Hieno on, myös sisällä.
Tiinatei sanoi…
Tämä on niin kaunis!
Kirsikka sanoi…
Kaunis! Peiton saaja varmasti arvostaa! Isotöisiä tilkkutöitä on mukava tehdä käsityötä arvostavalle.
Anonyymi sanoi…
Hei,

työt ovat upeita, mutta tuo adoptio sanan käyttö tökkii kovasti ainakin tälläistä adoptiolasta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.