Tilkunviilaaja

Jojojen alustaksi aikomani tilkkulaukun tikkaus on valmis. Pidin lupaukseni ja tikkasin tiheämpään kuin yleensä jaksan. Olen lisäksi tikannut ja leikannut laukkuun tulevat kaksi sivukappaletta, mutta pohjakappale on vielä tekemättä. Olisin tietysti tehnyt sen samalla, mutta huomasin vasta lopuksi, että tähän malliin tulee erillinen pohjakappale. Sitten täytyy valita ja leikata laukkuun vuori, sangat ja huolittelukaitale. Vuoriin ompelen sisätaskun. Ehkä laukkuun tulee myös kiinnitystamppi. Jojot ja mahdollinen nauharuusuke (löysin toissailtana valmiin, työhön ehkä sopivan) kiinnittyvät laukkuun aivan viimeisinä. Seinävaate tilkuista Tilkkuharrastajien blogeja selaillessani sain idean, joka sopii seinävaatteeksi. Ei sillä, että minulla olisi vapaata seinäpintaa tilkkutöiden taustalle, mutta yksi asia kerrallaan! Etsin eilen yhdeksän erilaista mutta toivottavasti jotenkuten samaan työhön ehkä sopivaa kangasta esiin. Eiköhän se seinävaate lähde näistä kankaista. Eri asia on, milloin täm

Nämä kauan sitten väkertämäni kangasjojot aika kasari-henkisen mintunvihreäraidallisen kankaan päällä innoittivat minut valmistamaan tilkkulaukun jojo-alustaksi. Tartuin lähimpään jäännöskangaspinoon, mistä käteen osui pilkullinen, torkkupeiton taustakankaana käyttämäni kangas. Se sopi jotenkin jojoihin ja raitakankaaseen, ja hulpiosta löytyivät kohdistusmerkitkin. Muistin Mrs Moenin blogista löytämäni värivalintavinkin ja noukin jäännöskangaspinosta kaikki ympyröiden väriset (tai niihin sopivat) tilkut. Olin jo puolittain päättänyt, minkä mallisen tilkkulaukun tällä kertaa tekisin. Haluan ehdottomasti tehdä laukun, jossa on keskeltä kurottu sanka. Hahmottelin mallin muistiin (kaava on alkujaan eräästä japanilaisesta tilkkutyölehdestä). Nyt kun tiesin, minkä kokoiset tilkkupinnat tarvitsisin, leikkasin jojoille sopivat taustakappaleet mintturaidallisesta kankaasta ja lähdin niistä pintaa kasvattamaan. Löysin pari väreihin sopivaa tilkkuneliötäkin ja otin ne mukaan. Tätä puolta ajat

Ihanaa Pink Panther –kangasta löytyi vielä muutama tilkku sen jälkeen, kun tein siitä Vyötetyn tilkkulaukun, PinkPanther-laukun ja Pikkupantteri-pussukan. Niistä syntyi uusi vetoketjupussukka samanlaisen vaaleanpunaisen vetoketjun ympärille kuin on Ruusutarha-vetoketjupussukassa. Lisäsin tilkkujen ympärille muutaman sopivan kankaan. Tukevoitin pussukkaa koltsarikankaisella (college-trikoisella) välikerroksella ja tein pintaan loivia, mutkittelevia tikkauksia vihertävällä tikkauslangalla. Päätin tehdä pussukkaan pohjan, ja koska päällikerros oli paksu, kokeilin toisenlaista pohjaompelutekniikkaa, eli leikkasin kulmiin kolot. Lisäksi muistin tehdä pussukan sivusaumaan lipareen, josta saa otteen, kun pussukan vetoketjua alkaa avata. Mutta en muistanut ommella Tilkunviilaaja-kangasmerkkiä vuorikappaleeseen ennen kuin olin ommellut pussukan kokoon. Onneksi muistin sen ennen kuin suljin vuoriin jättämäni kääntöaukon! Saatoin siis jokseenkin kätevästi kiinnittää merkin vuoriin käsin ompe

Ompelin lilahtavaa torkkupeittoani ahkerasti koko loppiaisen, tai siis aina kun muilta toimiltani ennätin. Ehdinkin sommitella peitteeseen tulevien tilkkuneliökehysten pystysuorat (pidemmät) osuudet, ommella vaakasuorat kaitaleet kappaleiden väliin ja sen jälkeen tilkkuneliöpötköt pystysuoriin reunoihin. Tietysti olisi ollut tilkkutyötekniikkamielessä kätevämpää koota tilkkuneliökehys samaan tahtiin kuin muu peittokin, mutta ennakkosuunnittelukykyni eivät taipuneet niin paljoon. Kun ompelin pitkää neliöpötköä peiton reunaan, mietin, että toisinkin olisi voinut tehdä. Oli kuitenkin liian myöhäistä siinä vaiheessa! Vielä täytyy ommella tilkkuneliökehyksen ulkopuolelle yksi kierros lilahtavan viininpunaista kaitaletta, ja sitten peiton tilkkupinta on valmis. Sen jälkeen seuraa tikkaaminen! Iik, minulla on yhtä vähän tikkausideoita kuin yleensä. Edellisen tällä mallilla ompelemani peitteen tikkasin aaltomaisin viivoin, vaihtuvavärisellä langalla. En haluaisi toistaa tässä samaa. Olen aja

Päälliseen käytin varsinaisten kuviokankaiden lisäksi vaaleanpunaista lakanakangasta. Sitä on myös kimaltavan kankaan alla, koska sen pohja on verkkomainen. Nyt muistin ommella kangasmerkin vuoriin! Pussukan rakenne: päällinen, tukikankaalla stabiloitu koltsarikangas (college-trikoo) – nämä tikattu yhteen. Vuorikangas ommeltu muotoon erillisenä, kiinnitin sen päälliseen käsin ompelemalla. Vetoketjun kiinnitin taas kaitaleeseen, jonka leikkasin 5.5cm leveäksi ja taitoin kaksin kerroin ennen ompelemista kiinni nurjalle. Käänsin taitetun reunan oikealle puolelle kiinnitysompeleen päälle ja tikkasin. Valmis Timanttikissat-vetoketjupussukka: Vaaleanpunainen lakanakangas näkyy käytännössä vain päätykappaleissa. Vetoketjukaitaleen ja vetoketjun kiinnitysompeleet olisivat voineet olla suoremmatkin! Epäilen osasyylliseksi kieroa ompelulankaa. Tässä näkyy oivallisesti sekä vuorin kuvio että kangasmerkki: Kateissa ollut kangas löytyi Vielä kuva työpisteeseen jättämästäni näyttelytöitä sisältä

Jipii! Vuoden ensimmäinen tilkkutyö on jo valmis! Tein vetoketjupussukan sillä erittäin yksinkertaisella menetelmällä, joka oli vielä puoli vuotta sitten minulle täysi arvoitus. Lisäsin mallin haastavuutta hieman tekemällä pussukkaan pohjan (ommellen kolmiot sivu- ja pohjasauman yli). Aivan ensiksi etsin lyhyen vetoketjun, ja varastoista löytyi vaaleanpunainen, 13cm pitkä. Sitten menin kangasvarastoilleni. Hempeitä kukkakankaita ja raikastavia raitakankaita löytyi. Leikkasin kokoamani tilkkupinnat vetoketjun kokonaismitan levyiseksi ja 15cm korkeiksi. Vetoketjuun käytin jälleen Lisa Lamin The Bag Making Bible –kirjasta oppimaani juttua, eli ompelin vedinpään päät yhteen muutamalla käsinpistolla ennen vetoketjun kiinnittämistä. Tässä siis se kolmio, jonka ompeleminen muodostaa pussukkaan pohjan. Maailman helpoin vetoketjupussukka on edelleen aivan helppo tehdä, vaikka ompelee pohjan näin. Ja koska päälli- ja vuorikappale ommellaan kahdesta palasta, kolmiot on helppo saada tasaisiks

(Teksti kirjoitettu uudenvuodenaattona.) Kun olin koonnut ja silittänyt tilkkurivit, halusin heti siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli kiinnittämään (tässä) vaakasuoria välikaitaleita. Kangashan minulla oli valmiina. Meninkin ottamaan sen esille kaapista… Mutta kangas ei ollutkaan siellä! Kangas ei ollut missään muuallakaan. Etsin jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomistakin paikoista. Kummallisinta oli, että muistin selvästi nähneeni sen melko äskettäin, juuri sen kaapin vaiheilla, missä sen pitikin olla. Haeskellessani löysin toki muutamia valmiiksi leikkaamiani kaitaleita, jotka olivat jääneet yli näiden lyhyiden pystykaitaleiden ompelun jälkeen. Pakko oli luovuttaa, kun kangasta ei vain löytynyt! Ja siinä samassa kun lakkasin etsimästä, muistin, missä kangas on. Se on muutaman työpaikalla näyttelyssä olleen kassin ja pussukan kanssa samassa muovikassissa. Työpaikalla. Olin ottanut tämän kankaan mukaan näyttelypöydän liinaksi, koska se on melko neutraalin värinen yksivärinen ja sopi si