Showing posts with label tilkkumokat. Show all posts
Showing posts with label tilkkumokat. Show all posts

Saturday, 21 June 2014

sorruin näppäryyteeni.

Leikkasin värillisiä kaitaleita traktorin renkaanjälkiä muistuttaviin tilkkublokkeihini (jotka tunnettiin aiemmin kalanruotoblokkeina) ja laskeskelin, että kolmesta koko kankaan levyisestä kaitaleesta saisin kaksi blokkia. Tarkistin vielä mitat ja olin asiasta hyvin varma. Ompelin kerralla vielä kolmannenkin blokin, ja ne kaikki poseeraavat kuvassa aiemmin valmistuneen tilkkublokin kanssa:


Siinähän nuo kaksi samanlaista tilkkublokkia ovat – mihin näppäryyteen olen mahtanut sortua?

Mokasin neliöksi tasoittamisessa.


Tein suoristusleikkauksen kaksi senttiä liian ylös, jolloin blokin toiseen kulmaan jäi vajausta. Auts. Tähän täytyy ommella paikka.

Toinen moka: laskelmieni ja todellisuuden välillä oli klappia tai sitten leikkasin palat väärällä strategialla. Joka tapauksessa kaksi 8cm leveää kaksoiskaitaletta jäi uupumaan leikattuani muut palat.

Toisen palan tein niin, että yhdistin saumalla kaksi lyhyempää kaksoiskaitaleen pätkää.


Tarvitsin vielä toisen kaksoiskaitalepätkän. Kuviokaitaletta ei ollut yhtään enempää, paitsi jos olisin purkanut sitä irti tummasta kaitaleesta. En kahdeksan sentin takia viitsinyt nähdä yhtään vaivaa, joten korvasin palan jokseenkin samanvärisellä ja –sävyisellä tilkulla.


Kuviot ovat tietysti aivan erilaiset, mutta kauempaa katsottuna värit ja sävyt ovat riittävän samat.

Kolmanteen tilkkublokkiin käytin äskettäin lahjaksi saamaani kangasta ja toimin sen kanssa muutenkin epäluonteenomaisesti (ensimmäinen epäluonteenomaisuus on, etten hillonnut kangasta kaapissa paria vuotta ennen sen ottamista käyttöön). Leikkasin siitä riittävän määrän kaitaleita tähän tilkkublokkiin ja lopusta palasta leikkasin kaksi 23cm x 23cm neliötä mielenkiintoisiin kolmiotilkkublokkeihin. Kangasta jäi kaksi erittäin pientä tilkkua, jotka voi käyttää vaikka pussukan tilkkupintaan.

Yleensä pyrin säästämään kankaitani. Leikkaan niistä vähän, jotta pääsen käyttämään niitä, mutta harvoin käytän ne kokonaan. Nyt tein kahdelle palalle niin! Mikähän minua vaivaa?

Monday, 12 May 2014

tein aloittelijan virheen.

Simpuran simpura: aina kun hetkeksi tuudittaudun uskoon, että olen täysinoppinut ja taitava tilkkutyöläinen, sorrun aloittelijan virheisiin. Kuten tässä:


Mitä vikaa oli kuvassa? No totta kai ompelin taas oikean ja nurjan puolen vastakkain.


Mutta en pura saumaa, vaan jätän kaitaleen nurjan puolen näkyviin tilkkupintaan. Ompelen jonnekin toisen kaitaleen, jonka toivottavasti onnistun ompelemaan oikein päin, ja voin aina valmista pussukkaa katsoessani muistaa aloittelijan virheeni, taas kerran.

Pieni virhe tietysti ja onneksi sittenkin harvinainen. Esimerkiksi näin monta kaitale-kaitaletta olen ommellut kokoon ilman, että yksikään meni väärinpäin.


Aika monta!

Vihreä-ruskeat kankaat eivät ole ominta aluettani. Olen sovittanut värimaailman sopimaan miehekkäämpään katseenvangitsijakankaaseen, joka tosin ei sattunut esiintymään näissä kuvissa. Seuraavissa sitten!

Thursday, 17 April 2014

valmis tilkkupeitto jäännöspalaneliöistä.

Raidalliselta näyttävällä taustalla leijuvat jäännöspalaneliöt koristavat tätä tilkkupeittoa, jonka nimi on ”Sisäinen villapaita”.


Katsoin aiemmin ottamiani kuvia tikatusta mutta vielä kanttaamattomasta peitosta ja minulle tuli mieleen kirjoneule. Peitto on tulossa esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttelyyn, ja piknikillä on joskus niin kylmä, että sisäinen villapaita on tarpeen. Siitä peiton nimi.


Suurin osa peitosta on koottu jäännöspaloista. Vain neliöiden taustalla olevat musta ja harmaa kangas ovat luonnollisesti isompia eriä. Kokosin jopa peiton reunakantin jäännöskangaspaloista.


Reunakantissa on kaikkia sateenkaaren värejä ja järjestelin palat niin, että värit liukuvat toisesta toiseen melko sulavasti.

Tilkkumoka: Tässä välissä kerron kaitaletta ommellessani tekemästäni mokasta.


Olin vahingossa yhdistänyt kaksi sinistä kaitaletta nurjan oikeaa vasten. Seuraavaa kaitaletta ommellessani ompelin taas oikean oikeaa vasten, joten sauma tuli väärälle puolelle. Purin sauman ja ompelin sen uudelleen, mutta myöhemmin huomasin tehneeni sittenkin turhaa työtä. Mittasin tarvitsemani kaitaleet vain summittain ja kävikin niin, että jouduin jättämään toisen sinisen kaitalepalan kokonaan pois. Purin siis sauman vielä kerran ja ompelin kankaan edelliseen kaitalepalaan kiinni.

Tässä vielä tilkkupeiton tekovaiheesta kuva:


Olen juuri tasoittanut peiton reunat kanttien ompelua varten.

Sisäinen villapaita –tilkkupeiton nurja puoli on myös jäännöspalakankaita tulvillaan.


Löysin valmiita jäännöspalapintoja niin paljon, ettei muuta taustakangasta tarvittu kuin aivan vähän. Nurjalla puolella on samaa mustanpuhuvaa ja harmaata kangasta kuin oikeallakin puolella sekä lisäksi muun muassa vaaleanpunaisesta tyynyliinasta leikkaamaani kangasta.

Nimilappu on valmiiksi painettua nimilappukangasta, jota Soile, Mari ja minä ostimme Saint-Marie-aux-Minesin tilkkutapahtumasta. Ostimme kolmea eri väriä ja jaoimme palat kolmeen osaan. Jokainen sai kolmea eri väriä nimilappuja.

Kuvaushetkellä aurinko oli aika alhaalla ja varjot olivat terävät:


Sisäinen villapaita –tilkkupeitto on kooltaan noin 170cm x 215cm.

Tässä Töölön tilkkupajassa Soilen tekemät tikkaukset näkyvät vielä oikein edukseen:


Tässä oli tilkkupeittoni aurinkoinen kulma!

Tuesday, 11 February 2014

todellinen mysteerityö.

En ole tarttunut mysteeritöihin tai –blokkeihin, mutta nyt käsissäni on todellinen mysteerityö! Ompelen välikaitaleita jäännöspalatilkuista ompelemiini neliöihin, ja nyt on vuorossa pitkän kaitaleenpätkän ompeleminen tilkkupötkön kummallekin puolelle.

Tietenkin minulle kävi niin, että hätäilin ja ompelin harmaan kaitaleen kahteen peräkkäiseen riviin kiinni, vaikka rivien väliin tulee vain yksi kaitale. Jouduin purkamaan koko pitkän sauman, jonka juuri olin huolellisesti ommellut.

Törmäsin mysteeriin ommellessani välikaitaletta oikein kiinni. Vaikka ensimmäisen tilkun saumat osuivat samaan kohtaan välikaitaletta:


Niin heti seuraavan pystysauman kohdalla olikin klappia:


Ensin ajattelin leikanneeni vahingossa väärän levyisiä pystykaitaleita, mutta vaikka kuinka monen mittauksen jälkeen totesin, että kaitaleet ja myös tilkkuneliöt olivat hyvin suurella tarkkuudella samanlaisia. Mittasin sieltä ja täältä ja joka puolella ja kappaleet olivat oikean kokoisia – palat eivät vain osuneet tasan.

Vaikeahan tätä on korjata, kun en tiedä, miten sen korjaisin. Nyt meni mysteerin ja maagisen puolelle.

Mitä tein? No jätin rivin toistaiseksi sikseen. Mietin vielä, tasoitanko jotain jostain (mutta mitä, sitä kun en tiedä) vai annanko olla.


Ompelen kaikki muut kaitaleet ja saumat ensin ja säästän ongelmarivin sauman viimeiseksi. Ehkä siinä taas osuvat saumat kohdalleen.

Ehkä saumat eivät osu kohdalleen, mutta huomaako sitä kokonaisuudessa?


Ehkäpä ei.

Silti – moinen merkillisyys askarruttaa kovin. Miten on mahdollista, että saman kokoiset palat ovatkin huomattavan eri kokoisia, kun olen ne ommellut.

Ainoa mieleeni tuleva selitys on, että pötkön uloin reuna venyi, kun jouduin purkamaan siitä sauman. Silloin vain reuna olisi väärän mittainen ja koko muu pala olisi (toivoakseni) oikean kokoinen.

Geometrinen tilkkupintani on tikattu, kuten olen kertonutkin. Tilkkupeittoaihio odottaa tasoittelua ja reunakanttausta. Siirsin sen taiteltuna sängylle, ja Kissan tutka havaitsi sen oitis. Vaikka olin taitellut peittoaihion aika pieneksi, Kissa mahtui sen päälle juuri sopivaisesti:


Kissa ajattelee ehkä näin: ”Aah, tässäpä on hyvä lepäillä. Tykkään tästä mustasta kankaasta, josta kissankarvat näkyvät hyvin ja ovat niin ollen parhaiten edukseen”.

Monday, 13 January 2014

ajatuksia ja tekosia menneisyydestä.

Neljä vuotta sitten tammikuussa ryhdyin ompelemaan ”eläinkuosista” pussukkaa. Aika liioiteltu ilmaisu, minkä totesin itsekin. Olin vastikään saanut valmiiksi kimaltavan, hopea-turkoosin pussukan, joka oli pitkään blogini suosituimpia postauksia.

Raidallinen tilkkulaukku oli myös tekeillä. Näyttääkö teistäkin, että sen väri- ja kuviovalinnat ovat aika omintakeiset?

Kolme vuotta sitten väkersin toista, vielä omintakeisemman näköistä tilkkulaukkua, johon yritin saada sopimaan kangasjojojani.  Laukusta ei vieläkään ole tullut valmista. Huokaus! Olisi parempi mieli, ellen olisi katsahtanut tähän postaukseen.

Kaksi vuotta sitten tilanteeni oli onneksi paljon parempi. Tikkailin Syyringin näyttelyä varten tekemääni vauvanpeittoa (ja sain sen myöhemmin kunnialla valmiiksi asti). Sama peitto kävi FinnQuiltin tilkkutyönäyttelyssä kesällä 2012 ja bongasin sen myös näyttelystä kertovan Tilkkulehden jutun kuvista. 

Vuosi sitten ompelin Vanhat ystävät –tilkkupeittoa. Tätä tykkään muistella, koska peitosta tuli niin kiva (vaikka sen itse sanonkin). 

Wednesday, 1 January 2014

uusi vuosi, vanhat ja uudet kujeet.

Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas.

Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta.

Vanha kuje 


Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on?


Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella.

Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka ovat aina suunnilleen yhtä väriä ja tasoitettavissa kokoon 15cm x 15cm.


Jonain päivänä heistä syntyy ehkä tilkkupeitto.

Olen myös keksinyt geometriselle tilkkupinnalleni kehyskuvion. Löysin idean Soilelta lainaamastani Sunny Steinkuhlerin kirjoittamasta kirjasta Blocks, Borders, Quilts! Yhtään ensimmäistä elettä en ole tehnyt ommellakseni tarvitsemiani paloja, joten en voi kertoa siitä tämän enempää.

Uusi kuje 


Tässä pakkauksesta äskettäin avaamani ihmekone, johon olen erinomaisen tyytyväinen. Sen käyntiääni on kehräävä ja tikit tasaiset. Malli on Husqvarna Viking Sapphire 960Q.


Koneessa on langankatkaisuautomatiikka napinpainalluksen takana, mutta kuvasta näkyy, että käyttelen edelleen vanhanaikaista saksimenetelmää.

Olin päättänyt kokeilla uutta konettani vasta kun olisin saanut ompelupisteeni oikean nurkan siivotuksi sinne kertyneistä röykkiöistä ja vasta eilen sain sen tehdyksi. Kuvasta ehkä näkyy, ettei nurkassa enää ole röykkiöitä. Vai näkyykö sittenkään?


Tytär nimittäin käväisi pöytäni luona ja tokaisi, etten sittenkään näytä siivonneen lainkaan. No, ehkä oikean reunan monet laatikot ja vasemman reunan tilkkukasat hämäsivät. Oikeasti tilanne oli ennen siivousurakkaani aivan kamala. Onneksi sain pöydän nyt siistiksi (lattiaa en vielä ihan kokonaan).

Monday, 25 November 2013

geometrisia tilkkublokkeja.

Geometrisia tilkkublokkeja on syntynyt vauhdilla. Vihdoinkin pääsin ompelupisteeseeni ja nyt näitä vihreä-violetteja blokkeja onkin jo:


Kuusi kappaletta? Ei! Valmiita on yhteensä 24 kappaletta eikä neljästä blokista puutu enää paljon. Hyvin siis etenee!

Olen erityisen ylpeä siitä, että olen pysynyt värisuunnitelmassani enkä ole laajentanut värivalikoimaa esimerkiksi siniseen tai pinkkiin, niin kuin helposti voisi. Ehei! Kaikki vihreät osuudet ovat enimmäkseen vihreitä tai vihreiksi luettavia ja violetit ovat violetteja.

Tunnustin tässä postauksessani kolme tilkkumokaa, jotka kaikki tein yhden illan aikana geometrisia tilkkublokkeja ommellessani: ompelin reunaan väärän levyisen kaitaleen; purin väärän kaitaleen pois; ja leikkasin väärän kokoisen kappaleen, jonka ehdin ommella ja pilkkoa ennen kuin huomasin erehdystäni.

Tunnustan nyt vielä yhden tilkkumokan, sen mikä on ehkä aloittelijan tyypillisin virhe. Mitä vikaa kuvassa?


Ah, kuvassa ei ehkä ensisilmäyksellä näyttäisi olevan mitään vikaa, koska ommelviiva ei näy kunnolla. Käännänpä kaitaleet oikein päin:


Siis aloittelijan virhe: ompelin kaitaleen nurja puoli oikeaa puolta vasten. Enkä tietenkään rajoittunut virheineni vain yhteen blokkiin, vaan ompelin ketjussa kolme blokkia samalla tavalla väärin (ompelen kappaleet kaitaleisiin kiinni ja leikkaan vasta sitten).

Geometrisen tilkkublokin ompelujärjestys 

Senttimetrimitat tähän geometriseen tilkkublokkiin löytyvät tästä ”ohjepostauksestani”.

Itse leikkaan tuon varsinaisen kankaan (tässä vihreä) ensin 12-senttiseksi kaistaksi, josta leikkaan yhden 14-senttisen palan ja toisen 16,5-senttisen palan. Sen isomman kavennan sen jälkeen 11cm leveäksi. Tietysti jos kuviossa on tietty suunta (vaikka raitoja), näin ei kannata tehdä, mutta esimerkiksi pallokuvioisessa systeemi toimii.


Ompelen palat toisiinsa ja silitän. Sitten leikkaan musta-kangas-värikangas-kappaleen kahteen osaan, 4cm leveään ja siihen toiseen. Ompelen 4cm leveän kappaleen aina samalle puolelle aksenttivärin suhteen (seuraavassa kuvassa vasemmanpuoleinen pala):


Sitten ompelen 4cm leveät mustat kaitaleet kappaleen ylä- ja alapuolelle.

Viimeiseksi ompelen 4cm leveän mustan kaitaleen kappaleen aksenttivärin puolelle ja 6,5cm leveän kaitaleen toiselle puolelle.


Aksenttiväri-toinen-väri-osuus on siis ikään kuin mustalla pohjalla. Näen sieluni silmissä, että kappaleet näyttävät valmiissa peitossa leijuvan mustan yläpuolella. Voi olla toiveajattelua kyllä.

Joka tapauksessa tilkkupinta näyttää lupaavan kivalta. Tätä ei ole lainkaan vaikea ommella (jos välttää minun tekemäni neljä tilkkumokaa), sillä mitään kohdistuksia ei tarvita.

Tuesday, 19 November 2013

sutta ja sekundaa.

Olen siinä mielessä tehoton tilkkuilija, että teen sitä enemmän virheitä, mitä vähemmän minulla on aikaa. Tilkkuharrastukseni kärsii juuri nyt siitä, että minulla on monta muutakin rautaa tulessa.

En pääse rakkaiden tilkkujeni pariin joka päivä. Silloinkin kun minulla on ompeluaikaa, tuntuu siltä, että joudun keskeyttämään työn joka viides minuutti, tai minulla saattaa ollakin vain viisi minuuttia jonka ajan ommella. Hyvässä tapauksessa kymmenen minuuttia.

Rakentelen näitä mielenkiintoisia ns. geometrisia tilkkublokkeja:


Kuten blokkiohjeessa kuvasin, leikkaan keskiosaa varten yhteensä neljä palaa kolmesta eri kankaasta.

Minulla on valkoisesta kankaasta leikkaamani kokomallit, joihin olen lyijykynällä kirjoittanut jokaisen palan koon ja mitä kangasta/väriä kukin pala on.

Tekisi mieli syyttää kaikesta typerää leikkuuviivaintani typerine ja miniatyyrikokoisine numeromerkintöineen, mutta taitaa olla paras vain katsoa peiliin. Minä olen mokailija.

Ompelin kuvan oikeanpuoleiseen tilkkublokkiin uloimpia mustia kaitaleita. Ensin kapeat kaitaleet kahdelle reunalle. Silitin ja kaikkea. Ompelukoneen luona huomasin, että olin ommellut kapean kaitaleen sille reunalle, johon tulee leveämpi kaitale.

Käänsin blokin nurja puoli ylöspäin ja aloin purkaa ommelta. Minulla taisi olla kymmenen minuuttia aikaa ommella, joten olin todella turhautunut. Eikä turhautumiseni suinkaan vähentynyt, kun huomasin äherrykseni jälkeen purkaneeni juuri sen toisen ompeleen. Sen, jota ei olisi tarvinnut purkaa.

Kaksi ommelta ehdin tehdä, ja silti olin ompelutuokioni jälkeen tismalleen samassa pisteessä kuin aloittaessani. Voi itku!

Seuraavan tilkkutuokion aikana leikkasin ihanasta, upouudesta kankaasta vihreät palat, mutta jotenkin käsittämättömästi leikkasin yhden palan senttiä liian lyhyeksi. Huomasin virheen vasta kun olin ommellut ja leikannut:


Voi tuplaitku! Kunpa olisikin ollut niin, että tuo toinen vihreä pala olisi ollut liian leveä! Olisin selvinnyt pienellä tasoittamisliikkeellä.

Parempi onni kävikin tämän aksenttikankaan (niin sanottu violetti kangas) kohdalla. Olen leikannut palasta sentin liian leveän ja sentin liian pitkän.


Ihmettelen vain, miten tuokin on mahdollista. Ehkä olen taas mennyt leikkuuviivaimeni halpaan – siinähän lukemat alkavat toisessa reunassa kahden sentin kohdalta ykkösellä.

Ei. Pakko vain myöntää: oma vika.

Lopputulema on kuitenkin, ettei minulla kaikesta aherruksesta huolimatta ole kuin yksi uusi tilkkublokki ja kahden tilkkublokin aihioita, joita niitäkin täytyy korjailla seuraavan kerran kun pääsen ompelupisteeseeni.

Thursday, 29 August 2013

tilkkumokia ja myös onnistuneempaa.

Olin vihdoin leikannut tarpeeksi monta palaa tähän uusimpaan tilkkupeittoon, ja saatoin järjestellä koko peiton palat valmiiksi. Tässä yleiskuva:


Välillä tuntuu, etten oikein sovellu tilkkuilijaksi, kun sössin kaikenlaista käsittämätöntä. Tässä vaiheessa peittoa tiedän tehneeni ainakin kolme erilaista tilkkumokaa.

Tilkkumoka 1: (Tästä ei ole kuvaa.) Laskin puuttuvien palojen lukumäärän ainakin kolme kertaa ja leikkasin mielestäni tarpeeksi paloja kaksi kertaa. Kolmannella palojen asettelukerralla ihmettelin edelleen, miksi palat eivät riitä. Onneksi löysin useita leikattuja paloja eri paikasta kuin mihin olin pinonnut kaikki muut palat.

Tilkkumoka 2: Peittoon tulevan kuvion olen matkinut Minua inspiroi tietty tilkkupeitto, mutta suunnittelin itse, minkä kokoisia paloja leikkaisin. Valitsin varta vasten palojen leveydeksi 16cm, että voin leikata kankaista suoraan viivaimeni levyisiä soiroja. Miten on mahdollista, että yksi pala (tietenkin taas yhtä lempikankaistani) on sentin liian kapea?


En käsitä. Aika vaikea on leikata viivainta kapeampi pala/soiro vahingossa.

Tilkkumoka 3: Perinteinen kohdistusvaurio. Näitä nyt sattuu tämän tästä. Palojen piti olla saman mittaisia, mutta johonkin on tullut vähän klappia.


Onneksi kohdistusvirhettä ei juuri huomaa, kun katselee tilkkupintaa vähän kauempaa:


Olen ommellut kolme riviä paloja yhtenäiseksi pinnaksi. Tässä pinnan tummempi pääty:


Tässä tulevan tilkkupeiton kaikkein tummin nurkka:


Kissalle kelpaavat makuualustaksi myös muut Villit kuviot –tilkkupeiton blokit kuin kaikkein kauneimmat:


Sitä on kiva katsella, kun se on näin rentona ja tyytyväisenä. Toivottavasti tekin olette rentoja ja tyytyväisiä!

Sunday, 26 May 2013

valmis vetoketjupussukka.

Ompelin vetoketjupussukan ja annoin sille nimeksi Tilkkugeometriaa. Tässä valmistujaiskuva:


Vihdoinkin jotain valmista! Kaupan päälle tulee muutama kuva pussukan tekovaiheista. Vaiheikasta oli.

Käytin kivan tilkkutyöni ompelussa ylimääräisenä syntyviä kolmioneliöitä. Ompelin niistä neliömäiset blokit ja lentäviä hanhia. Päätin käyttää kolmioneliöiden lisäksi mustaa, silmäkuvioista kangasta ja löysin sen silmäkuvioihin sopivan neon-oranssin vetoketjun.


Musta ja kolmioneliöt näyttivät räikeän oranssin vieressä aroilta, joten terästin tilkkupintaa kirpeällä vaaleanvihreällä kankaalla.

Päätin heti tikata pinnat suorin tikkauksin, jotenkin neliöitä ja kolmioita mukaillen. Eikö näytäkin aika mukiinmenevältä tässä?


Mikä tilkkumoka: Onneksi katsahdin työn nurjalle puolelle.


Nahkea vanu oli viistänyt ompelupöydältä mukaansa kivaan tilkkutyöhön leikkaamani tumman neliötilkun, ja olin pahaa-aavistamatta tikkaillut sen työhön kiinni. Köh.

Irrottelin tilkun tikkauksista ja jatkoin työtä. Olisi oikeastaan pitänyt käyttää myös vapaata konetikkausta, mutta en viitsinyt vaihtaa tikkauspaininjalkaa. Kun tikkauksia oli säädyllinen määrä, lopetin:


Mikä tilkkumoka: Tähän mennessä olin tehnyt aika minimaalisen mokan, ihan vahingossa, mutta pussukkaa kootessani ryhdistäydyin ja mokasin oikein näkyvästi. Ompelin toisen vuorikappaleen nurin päin:


EN lähtenyt purkamaan ompeleita, vaan annoin olla. Leikitään, että olen koonnut vuorin kahdesta eri kankaasta.

Tässä Tilkkugeometriaa-vetoketjupussukka toiselta puolelta.


Kuvasta näkee heti, ettei minulla ole erityisen vehreä peukalo, koska rikkaruohoja on näkyvissä niin paljon. Lemmikit sentään pilkistelevät pussukan takaa.


Voikukkiakin, aih sentään. (Tosin myönnän, että oikeastaan tykkään voikukista. En viitsi kitkeä niitä ruohikosta, joistain kukkapenkeistä vain.)

Ihan kuin pussukka olisi laiturilla!


Se on kyllä ikivanhoilla terassilaudoillamme, missä ilta-aurinko osui siihen messevästi. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvan oikeassa yläkulmassa jotain ylimääräiseltä näyttävää – se on Miehen Reino-tohveli. Ankarassa valossa ei pysty tekemään täydellistä kuvarajausta.

Vielä yksi nolostuttava kuva "ruohikolta" – tällainen on pussukan pohja:


Pussukan strategiset mitat ovat tyypilliset:
  • leveys ylhäältä noin 26cm
  • korkeus noin 19cm
  • pohjan leveys noin 10cm.

Mielestäni vetoketjupussukoita ei voi olla liikaa! Tai no, itselläni niitä on liikaa, koska valmistan niitä tarkoituksella yli oman tarpeen, mutta noin yleisesti ottaen, kaikkiin pussukoihin tuntuu jossain vaiheessa löytyvän sopiva sisältö. Siksi minusta oli melkein järkyttävä kuulla Syyringin kiltaillassa kahdesta kanssakiltalaisesta, joiden lähipiirissä suhtauduttiin pussukoihin nurjamielisesti.

Yksi tilkkuystävistäni oli antanut ystävälleen itse tekemänsä pussukan kiitoslahjaksi, johon tämä oli vastannut "mitä mä tällä teen". Toinen kertoi saajan pyytäneen saada palauttaa pussukka, koska ei keksinyt sille käyttöä. Merkillistä!

Toisaalta tunnettiin myös (normaaleja) ihmisiä, joilla on vaikka kuinka monta pussukkaa ja aina uusi kelpaa.

Valmistaudun

Valmistaudun kokoamaan vihreäsävyiselle mod op –tilkkupinnalle taustakappaleen, jotta voin viedä sen Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi tai vähintään harsittavaksi.


Kuvan etualalla kaksi viimeisintä kangashankintaa, kumpikin Eurokankaan palalaarista. Taustakankaaksi! Yksiväriseltä näyttävässä kankaassa on oikeasti pientä kuviota joko harmaalla tai harmahtavalla vihreällä.

Olin ajatellut, että ehkä tikkaisin pinnan itse, mutta en sittenkään taida viitsiä! Minusta on paljon hauskempaa ommella kuin tikata.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails