Tilkunviilaaja

Uusimman tilkkutyöni nimi pääsee omaan historiankirjaani, sillä en ole vuosiin tikannut yhtään tilkkupeittoa, vaan olen tikkauttanut jokaisen. Pikku prinssi –tilkkupeiton olen kuitenkin tikannut itse, omin pikku kätösin. (Ompelukoneella, mutta omin kätösin ohjaten.) Pikku prinssi –tilkkupeitto on kooltaan 83 cm x 107 cm eli vauvanpeitto. Siinä syy, miksi kykenin suoriutumaan tikkaamisesta kotikonekonstein. Tein peiton lahjaksi entiselle työkaverilleni, joka on pian saamassa poikavauvan. Minulla oli paine saada työ valmiiksi aika pian, ettei vauveli ehdi kasvaa liian isoksi peitolleen! Entinen työkaverini asuu nykyisin Ruotsissa, ja siksi halusin sinisten kankaiden lisäksi käyttää hiukan keltaista väriä. Keltakeskustaiset alueet näyttävät iloisilta ja aurinkoisilta. En tiedä, tykkääkö peiton saaja kissoista vai koirista. Taustakappaleessa on joka tapauksessa molempia. Ompelin Pikku prinssi -tilkkupeiton nimilapun käsin päärmätyn taskuliinan neljänneksestä.

Kerään netistä (ja kaikkialta) tilkkublokki-ideoita. Yhtä aikaa kaariblokista innostuessani ajattelin toista, hyvin erilaista tilkkublokkia ja pääsin niin pitkälle, että tein ihan testiblokin. Blokin perusosana on tumma-vaalea kolmio-neliö, jonka vaaleaan kärkeen ommellaan jäännöspalatilkusta kärki. Neljä samanlaista osaa ommellaan yhteen niin, että jäännöspalakärjet kohtaavat. Kuviosta tulee kiva: Päätinkin ommella blokkeja pienen peiton verran. Blokit valmistuivat todella nopeasti, vaikka sommittelin kärkiä huolellisesti ja vaikka tasoitin jokaista neliötä jokaiselta sivultaan. Tietenkin ne valmistuivat nopeasti, koska niitä ei tarvittu kovin monta: Paitsi että niitä olisi tarvittu vielä yksi (tai neljä kolmio-neliöpalaa). Onneksi siivoilen ompelutilaani harvakseltaan, joten siniset ja vaaleat kankaat olivat yhä helposti käsillä. Äkkiäkös sitä leikkelin muutamia neliöitä lisää ja värkkäilin puuttuvan blokin! (Sen jälkeen kun olin hetken sanonut aaaargh huomatessani, että

Olen kirjoittanut suomenkielisen ohjeen spiraalitikkausta varten. Nyt näytän, miten tikkaan useamman spiraalin muodostaman kuvion. Here’s how I stitch a pattern of spirals. Valitsen tilkkupinnasta ensimmäisen spiraalin aloituskohdan. Piirrän siihen lankarullaa mallina käyttäen ympyrän, jonka sisälle piirrän spiraalin aloitusviivat malliksi. Käytän tietysti häviävää tussia. I pick a place to start the first spiral. I take a disappearing marker pen and draw a circle using a spool of thread as a template, then draw the very beginning of the spiral free hand. Valitsen aloituskohdaksi muun kuin keskikohdan tai lähes keskikohdan. Jos kuvio on liian lähellä keskikohtaa, mutta ei ihan osu siihen, valmis tuote saattaa näyttää hivenen epäonnistuneelta. Pidän enemmän siitä, että tuote näyttää tarkoitukselliselta. I don’t like to start in the center of the piece, but a little to the side. This is because if the spiral starts very close to the center but not quite, the finished produc

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina. Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.   Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio. Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä! Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani! Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä. Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ v

Sain tilkkukavereilta kirjotun tilkun ja haasteen rakentaa tilkun ympärille tietyn kokoinen tilkkuseinävaate. Määräpäiväkin annettiin ja se tuntui tuolloin olevan kaukana tulevaisuudessa. Sitten määräpäivä alkoi lähetä ja minua jo hieman ahdisti. Luulin myös hetken, että olin kadottanut koko tilkun (laadin mielessäni jo vuolaita anteeksipyyntöjä, kun haastetyö olisi tilkun kadottua jäänyt mahdottomaksi toteuttaa). Tilkku löytyi sitten kirjaimellisesti nenäni edestä. Olin kiinnittänyt sen nuppineulalla ilmoitustauluun, joka on seinällä ompelupöytäni edessä. Kirjottu tilkku on tämän näköinen (ja kuva on myöhemmästä tilkkutyön vaiheesta): Katselin tilkkuani ja mietin, miten se puhuttelee minua. Löysin siitä turkoosin värin ja kas, ompelupöydältä löytyi ihanasta kaitalerullastani jääneitä turkooseja paloja. Koska samaisesta rullasta oli jäänyt myös punaisia paloja, ompelin tilkun ympärille tällaista: Tässä kohtaa lakkasin kuuntelemasta tilkkua ja askartelin ainoastaan kaitale

Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka. Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa. Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani. Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä: Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän. Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! ! Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompele

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa. Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa. Uusimman pussukkani nimi on Merenneito. Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista: Ja tällaisista: Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen

Tuleeko tästä pöllöin koristellusta vetoketjupussukasta uuden omistajansa lempipussukka? Ehkä, mutta varmistin osaltani asian nimeämällä tämän sopivasti. Uusin tilkkupussukka on siis nimeltään Lempi. Täydensin pöllön ympäri meneviä sekä suoria tikkauksiani sydämen ympäri kiertyvillä tikkausviivoilla. Pussukan väritys on hempeä, joten näistä juolahti mieleen nimi Lempi. Lempi-pussukan toisella puolella on erivärinen pöllö: Tälle puolelle tein kulmikkaat tikkaukset. Pöllöllä on jotenkin tuima ilme. Ovatkohan lempiväiset riidelleet ja siksi ovat eri puolilla pussukkaa? Ainakin tämän puolen pöllö vaikuttaa suivaantuneelta. Toisen puolen pöllö on ehkä kirjoittamassa rakkauskirjettä ja piirtelee siihen sydänkuviota. Vaikka leikkasin tilkkupintaani paloja pitkistä kankaista, käytin myös pikkuisia jäännöspaloja. Siksi lopputulos on mieleiseni: Minä vain tykkään tilkuista! Olette ehkä huomanneet. Otin nämä tekovaiheen kuvat, jotta voisin näyttää, että lisäsin kummankin