Tilkunviilaaja

Ompelin lopulta valmiiksi asti tilkkupussukan, jonka jouduin jättämään hitusta vailla keskeneräiseksi lähtiessäni mökkilomalle. Pussukka oli tilaustyö pienelle pojalle (tai hänen tavaroilleen) ja annoin sille nimeksi Reima. Toisella kasvopuolella on hauska kissankuvatilkku, jonka sain viimevuotisessa kangasvaihdossa Tilkku ja Tilkku –blogin pitäjältä. Tilkun vihreät sopivat tämän puolen kankaisiin loistavasti. Toisella puolella oleilee pari kettua. Niiden oranssi väri sointuu korkeintaan noihin punakellertäviin kaariin, jotka oikeasti ovat polkupyörän renkaita. Pyörät olisivat tilkussa ylösalaisin. Onneksi ne eivät tässä näy, koska ylösalaiset polkupyörät olisivat omituiset. Tämä Reima-tilkkupussukka on aika iso – ompelin tähän 45-senttisen vetoketjun, josta toki lyhensin vähän. En nyt pysty kertomaan pussukan tarkkaa kokoa, sillä annoin sen jo pois! En muistanut, että olisi pitänyt tilastoida. Pussukassa on melko vaaleat kankaat vuorissa ja Tilkunviilaaja-merkki, mu

Saanko esitellä tilkkupussukkaserkukset: Iloinen serkku oikealla, Onnellinen serkku keskellä ja Toivo-serkku vasemmalla. Inspiroiduin Tilkkulehden jutusta, missä Pirjo teki quilt-as-you-go-tilkkupussukoita. Hän mainitsi ommelleensa tilkkuja pitkiksi pötköiksi ja niistä koonneensa pintaa. Minäkin ajattelin ensin, että tekisin tosi pitkän pötkön, mutta tilkkuni olivat mikä minkäkin levyisiä ja muotoisia, joten ompelin vain sen verran pitkää pätkää, että sain sen riittämään pussukkavanun laidasta toiseen. Käsillä oli luonnollisesti vihreitä ja sinisiä tilkkuja – Matka maailman ympäri -tilkkupeiton ompelemisen jäljiltä. Vihreistä paloista ompelin vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Iloinen serkku / Cousin Joy: Serkkuja nämä ovat, koska nämä muistuttavat toisiaan. Sukulaisiahan heidän on pakko olla. Leikkasin Iloinen serkku –pussukan vuorikappaleen silkkipainajan suttukangaspalasta. Ei uskoisi, että tämä on suttukangasta: Toinenkin vuorikappale on nätti, mutta omp

Taas ompelin tilkkupussukan! Soilekin kysyi torstaina tavatessamme, mihin minä näitä oikein teen. En tiedä! On vain niin kivaa ommella tilkuista jotain hyödyllistä. (Tässä tapauksessa lähinnä hyödytöntä!) Keväiseltä näyttävä pussukkani sai siis nimen Nupullaan. Palat ovat olleet valmiina vaikka kuinka kauan ja syyttävänä katselleet minua ompelukoneen kannen päältä. Minulla oli vuorikappaleetkin katsotttuina! Otin tilkkupinnat tikattaviksi, kun näytti uhkaavasti siltä, että joutuisin ryhtymään tilkkupeiton taustakappaleen ompeluun. Nepä valmistuivat sitten joutuisasti. Valmiiksi katsomani vuorikappaleet olivatkin vähän liian matalat, ja jatkoin niitä parilla edellisistä tilkkutöistä jääneillä paloilla. Ompelin jämäpaloista myös sisätaskun. Pussukka on niin iso, että se kyllä tarvitsi sisätaskun. Yllätyin iloisesti, kun taskupalan kuviot sattuivat sopimaan vuorikappaleen kuvioihin: Sitten Nupullaan-pussukan valmistujaiskuvia. Olipa muuten hyvä, että tämä valmistui pe

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa. Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa. Uusimman pussukkani nimi on Merenneito. Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista: Ja tällaisista: Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen

Jäännöspalatilkkujen ompeleminen tilkkupinnoiksi on terapeuttista ja aina yhtä kivaa! Tällaista pintaa ommellessa ei tarvitse miettiä, osuvatko saumat kohdilleen tai ompelenko paloja oikeassa järjestyksessä. Kaikki käy! Jotta tilkkupinnoista ei tulisi aivan sekamelskoja, kerään aina yhtä väriä olevat palat pinoon ja ompelen niitä yhteen. Ihan joskus välillä vain tulee mukaan joku eri värinen tilkku. Niin kuin tässä uudessa  Ystävänpäivä-tilkkupussukassa tällä puolella on paitsi punaista ja pinkkiä, myös keltaista ja violettia: Tai Ystävänpäivä-pussukan toisella puolella yhtäkkiä mustaa ja vihreää. Instagram-ystäväni antoivat tähän lohdullisia kommentteja: ”Musta tilkku tuo tähän mielenkiintoa,” yksi esimerkiksi kirjoitti. Ystävällinen hän. Tikkasin tilkkupintani eleettömästi suorin ompelein. Tein Ystävänpäivä-vetoketjupussukasta  edellistä Jekku-tilkkupussukkaa topakamman. Nämä ovat kumpikin isokokoisia. Ystävänpäivä-pussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhääl

Juuri valmiiksi ompelemani tilkkupussukka on nimeltään Jekku. Tässä se on hangella pieniä jalanjälkiä ympärillä. Onko hangella kävellyt pieniä tyyppejä ja ovatko ne kenties menneet piiloon pussukkaan? Avataan vetoketju ja katsotaan: Kyllä pussukassa on pari pientä tyyppiä sisällä, mutta he eivät ole voineet tehdä noin pikkuisia jälkiä lumeen. Jälkien täytyy olla jonkun muun tekemiä. Totta puhuakseni pehmolelut ovat pussukassa, jotta se näyttäisi topakalta kuvissa. Hyvin ne toimivat pullentajina. Tässäkin Jekku-pussukka seisoo erittäin tomerana lumisella penkillä. Samaten tässä: Ei silti, tämä pussukka pysyy seisaallaan myös ilman pehmoleluja. Tein vuoriin kaksi reilua taskua, yhden kummallekin puolelle. Tilkunviilaaja-merkki on vain toisessa taskussa. Yksi merkki riittää todistamaan, että pussukka on tekosiani. Sisätaskun näyttävät lörpsyvän, ja syynä on, että ompelen taskuihin aina väljyyttä. Jos taskun ompelisi ihan lituskaksi vuoriin kiinni, eihän s

En viitsinyt viime postauksessani moitiskella uusinta Afrikasta itään –tilkkupussukkaa, ettei sen tulisi paha mieli. Koska hänet on käsitelty jo, voin kertoa, että toisin kuin häntä ommellessani, tähän vielä uudempaan Ruusunpuna-pussukkaan ompelinkin vetoketjun niin päin kuin se olisi pitänytkin ommella. Tuo pussukan ulkopuolelle jäävä vetoketjuhuitula pitää olla ketjun alapää, ei sen yläpää. Pussukka avautuu näin vielä paremmin. Afrikasta itään ja tämä Ruusunpuna-pussukka ovat silti kumpikin Avoin-mallistoa. Saako vuorista sellaisen käsityksen, että kankaan kuvassa olisi Tilkunviilaaja itse? (Minulla ei ole kierot silmät, mutta tykkään kyllä raidallisesta kuosista.) Tässä pussukan paraatipuoli näkyy oikein kunnolla: Sain tilkkupintaan vangituksi elegantin naishahmon Dior-henkisessä mekossaan. Toinen nainen ehti kävellä tilkusta ulos. Ei ole tämä Ruusunpuna -tilkkupussukkakaan kovin iso: Leveys ylhäältä 22 cm Korkeus 13 cm Pohjan leveys 6 cm Toisella puole