ompeluseurassa.
Vietin eilen IHANIA tunteja Soilen Tilkkupajassa kahden hengen ompeluseurassa. Meillä oli tilkkupalatalkoot.
Soile teki tietyn muotoisia, haaleahkon vaaleahkoja tilkkupintoja jättikokoista peitettä varten. Hän tarvitsee paloja noin 230kpl ja koko illan aikana sai ankaran aherruksen jälkeen valmiiksi peräti 27kpl paloja. Sitten kun nämä palat ovat valmiina, hän pääsee rakentamaan niiden ympärille lisää pintaa tietyllä tavalla.
Minä kävin läpi Soilen jäännöspaloja. MIELETTÖMÄN hienoja tilkkuja! Ja olipa autuasta käsitellä uppo-outoja kuvioita sen sijaan että sovittelisi omia, tutuista tutuimpia ja noin 154 kertaa nähtyjä kankaitaan jälleen kerran yhteen.
Ideani oli tehdä Soilelle muutama tilkkupinta, jotka hän voi tikata ja muokata pussukoiksi. Miten kävi?
Tein ensin kaksi tilkkupintaa, joista saisi noin 25-senttiselle vetoketjulle sopivan pussukan. Soile sanoi tekevänsä niistä itselleen pussukan ja komensi minut seuraavaksi tekemään tilkkupinnat itselleni. Ne ovat tässä:
Ooh, aah, ihania kuoseja eikä yhtään samaa kangasta mitä minulla on!
Tein sitten vielä kaksi punasävyistä tilkkupintaa, joista Soile ehkä tekee pussukan myyntiin. Talkoiden perimmäinen tarkoitus ei siis aivan toteutunut – sain aikaiseksi paljon vähemmän pintaa kuin olin haaveillut. Mutta hei, olipa kivaa ommella kimpassa!
Suunnittelimme lisäksi yhteisen juttusarjan Tilkkulehteä varten. Parhaassa tapauksessa ompeluseurastamme on siis iloa monelle muullekin tilkkuilijalle kuin vain meille kahdelle. Katsotaan, miten juttuehdotuksellemme käy!
Soile teki tietyn muotoisia, haaleahkon vaaleahkoja tilkkupintoja jättikokoista peitettä varten. Hän tarvitsee paloja noin 230kpl ja koko illan aikana sai ankaran aherruksen jälkeen valmiiksi peräti 27kpl paloja. Sitten kun nämä palat ovat valmiina, hän pääsee rakentamaan niiden ympärille lisää pintaa tietyllä tavalla.
Minä kävin läpi Soilen jäännöspaloja. MIELETTÖMÄN hienoja tilkkuja! Ja olipa autuasta käsitellä uppo-outoja kuvioita sen sijaan että sovittelisi omia, tutuista tutuimpia ja noin 154 kertaa nähtyjä kankaitaan jälleen kerran yhteen.
Ideani oli tehdä Soilelle muutama tilkkupinta, jotka hän voi tikata ja muokata pussukoiksi. Miten kävi?
Tein ensin kaksi tilkkupintaa, joista saisi noin 25-senttiselle vetoketjulle sopivan pussukan. Soile sanoi tekevänsä niistä itselleen pussukan ja komensi minut seuraavaksi tekemään tilkkupinnat itselleni. Ne ovat tässä:
Ooh, aah, ihania kuoseja eikä yhtään samaa kangasta mitä minulla on!
Tein sitten vielä kaksi punasävyistä tilkkupintaa, joista Soile ehkä tekee pussukan myyntiin. Talkoiden perimmäinen tarkoitus ei siis aivan toteutunut – sain aikaiseksi paljon vähemmän pintaa kuin olin haaveillut. Mutta hei, olipa kivaa ommella kimpassa!
Suunnittelimme lisäksi yhteisen juttusarjan Tilkkulehteä varten. Parhaassa tapauksessa ompeluseurastamme on siis iloa monelle muullekin tilkkuilijalle kuin vain meille kahdelle. Katsotaan, miten juttuehdotuksellemme käy!
Kommentit