Saturday, 31 December 2011

tilkkuvuoden yhteenveto.

Tein vähän yhteenvetoa jo tässä postauksessani, mutta vuoden 2011 viimeisen tilkkuilupäivän kunniaksi nostan esiin muutaman kohokohdan.

Vuoden onnistuminen

Ilahduin, kun osasin tehdä taitellun tähden Moda Bake Shopista löytyvän ohjeen avulla. Erityisesti puna-valkoinen Siskontähti-pannulappu on hieno! Se on tuoreessa muistissani, niin se saa edustaa vuoden parasta onnistumistani. Virallinen valmis-potrettikin on upea:


Vuoden venyminen

Koska minulle värikkyys on ominta aluetta, julistan kaksi musta-valkoista joululahjaksi tekemääni vetoketjupussukkaa vuoden venymiseksi. Niissä on myös erikoisia tikkauksia - sekään ei ole ominta aluettani. En julkaissut näiden nimeä tai kunnon kuvia ennen joulua, mutta nyt pussukat ovat uusilla omistajillaan, ja voin paljastaa -

Eepra-vetoketjupussukka:


Jiipra-vetoketjupussukka:


Vuoden yllätys

Yllätyin syksyllä päätellessäni joistain blogiini tulleista kommenteista, että ainakin jotkut lukijat ovat luulleet minun suuntautuneen käsityön alalle ammatillisestikin. Tai ehkä he eivät ole luulleet, mutta olen kommenteista päätellyt ainakin, että minua pidetään jollain tavoin taitavana. Pidän itse itseäni puurtajana ja aika hitaanakin. Minun mielessäni taitavuuteen yhdistyy se, että osaa tehdä hienon käden käänteessä.

Vuoden lämmittävin

Mieltä lämmittää, että pystyin tekemään yhden tilkkupeiton valmiiksi tämän vuoden aikana. ”Iltahämärässä”-peitto on Siskolla torkkupeittona, joten se saattaa välillä lämmittää häntä tai hänen perheensä jäseniä fyysisestikin.


Vuoden liikkuvin

Ystävälleni Viet-Anhille tekemäni Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on vuoden aikana käynyt suomalaisten matkakohteiden lisäksi ainakin Yhdysvalloissa, Belgiassa, Ruotsissa, ja Tanskassa.

Vuoden pettymys

Teen listastani myönteisen, mutta positiiviselle listalleni tuo särmää tämä yksi negatiivissävyinen havainto. Helppo valinta. Petyin hyvin pahoin, kun tilkkutyökilpailuun lähettämäni ”Vähän karrella” –seinävaate esiintyi kilpailussa väärällä, väärämerkityksisellä nimellä ”Vähän kerralla”.


Vuoden ”voi ei”

No, ihan pakko on nostaa esiin toinenkin negatiivisehko, mutta huvittavakin juttu tältä vuodelta. Lähdin vuoden alussa rakentelemaan tilkkulaukkua, johon suunnittelin koristeeksi kangasjojoja ja vaikka mitä muuta. Kyseessä on ”Kangasjojojen innoittama tilkkulaukku,” joka näyttää minusta aika vastenmieliseltä. Ja mitä olenkaan kirjoittanut tammikuun blogiviestiini. ”Tästä tulee vielä oikein kiva tilkulaukku”. Voi ei! Noinkohan?!

Vuoden virallisin

Rekisteröin Tilkunviilaajan tavaramerkiksi.

Vuoden vaikein

Vaikein ja työläin tehtävä oli ehdottomasti Sienimetsässä-tilkkulaukku, johon käytin kiinni silitettävää tukihuopaa ensimmäistä kertaa ikinä. Viimeistelin laukkua sormet lujilla, erittäin paljon käsin ommellen. Vannoin, etten toteuttaisi samalla rakenteella ainakaan pientä laukkua, mutta mitä tapahtui? Tein melkein saman tien samalla mallilla saman kokoisen Mjauahtava-tilkkulaukun.


Tulevalle vuodelle

Uuden vuoden lupauksesta saa käydä tämä: teen ainakin kaksi ohjetta lukijoilleni. En osaa sanoa, mitkä ohjeet, mutta kaksi erilaista joka tapauksessa.

Odotan Maikin tilkuissa pyörivää Jotain valmista joka kuukausi –hössötystä ja pohdiskelen jo, mitä ollenkaan saan valmistetuksi, kun saan lisävoimaa kanssaosallistuijsta.

Kuukausittain valmistettavien luetteloon olen löytänyt kuusi ensimmäistä keskeneräistä, joista yksi on tietysti tämä nukenpeitto. Neljästä muusta ehdin valoisaan aikaan tänään ottaa kuvan. Voi hitsit, viidentenä oli se ”nopeasti valmistunut” peitto, enkä ehtinyt näpätä siitä uutta kuvaa, kun piti mennä ruuanlaittoon juuri silloin.

No, ensimmäiseksi (nukenpeiton jälkeen) tartun tietysti tähän vauvanpeittoon, sillä sekin on tulossa Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn. Pakkohan se on saada valmiiksi!


Seuraavat valmistettavat ovat satunnaisessa järjestyksessä. Saippuakuplakissat-kankaan ympärille sommiteltu tilkkulaukku, joka on valmiina pintana. Siihen on jo silitetty tukihuopakin kiinni!


Kukkaneliöistä tekemäni seinävaateaihio on tikkaamista vailla valmis.


Ja convergence-tilkkutyö on edelleen kesken. En oikein edes tiedä, mitä tästä pinnasta tekisin. Seinävaatteen? Mutta sille sopivaa seinää ei ole. Pitäisikö lisätä ympärille pintaa, että tästä saisi torkkupeiton? No, se selviää ensi vuonna, kun tämä valmistuu!


Juoksevat asiat

En ole muistanut kertoa tästä, mutta syyrinkiläinen tilkkuystäväni Sirpa oli tehnyt minulle upean huoparuusurintaneulan joululahjaksi. Käytin sitä eilen:


Ihan kuin ruusukoru olisi tehty varta vasten tuohon asuun! Kuvassa on sekin kiva juttu, että todistan samalla käyttäneeni itse tekemääni Syys-neulospaitaa.

Sitten nukenpeiton etenemiseen. Olen tehnyt useita tähteä etäisesti muistuttavia tikkauksia sinisten ”tähtien” ympärille. Osassa on vain yksi tikkaus ympärillä, osassa kaksi. Useammat tikkaukset näyttävät paremmalta, joten tikkauspuuhaa riittää peiton parissa vielä tovi.


Korostaakseni neliökeskustaisten ”tähtien” tähtimäistä olemusta olen tikannut niiden keskelle valkoisella tikkauslangalla kapeampisakaraiset tähdet. Muoto näkyy ehkä parhaiten peitteen taustapuolelta:


Taustakangas on luonnonvalossa paljon vihreämpi, ei tällainen kummallinen keltainen.

Juhlava lopetus vuodelle 2011

Sain hyvältä työkaveriltani Liisalta kuvan hänen joulupöydästään, missä tekemäni Joulukuosiset-lasinaluset olivat näkyvässä roolissa:


Meilläkin oli aika kivan näköistä joulupöydässä, mutta ei todellakaan näin upeaa! Tällaista kattausta kelpaisi esitellä vaikka kodinlaittolehden sivuilla.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Kiitos, että luette juttujani ja kommentoittekin!

Friday, 30 December 2011

tähtipeiton tilkkupinta valmis.

Sini-valkoisessa, tähtikuvioisessa nukenpeitossa ei eilen ollut kuin muutama hassu yhdistämissauma ompelematta, ja hurautin ne nopeasti valmiiksi.


Tähän asti oli tosi helppoa, mutta sen jälkeen jouduin tekemään muutaman päätöksen.

Taustakangas?

Kokeilin ensin vintage-flanellia, mutta se oli auttamatta liian haalistunut ja harmaasävyinen. Mikään värikylläinen kangas ei tullut kysymykseen, ettei tausta kajastaisi valkoisten osuuksien läpi oikealle puolelle. Löysin sitten vaaleanvihreä-valkoisen vintage-pussilakanan, joka täytti taustakankaalle asettamani ehdot hyvin.


Välivanu?

Ajattelin hetken, etten käyttäisi välivanua lainkaan, jotta peitteestä tulisi mahdollisimman taipuisa. Enkä olisi käyttänytkään, ellei varastossa olisi ollut ohuinta mahdollista tikkausvanua.

Vaikein kaikista: tikkauskuviot?

Kommentoijien ehdotuksista ja omista mielteistäni päättelin tähtikuvioita mukailevien tikkausten sopivan tähän peitteeseen hyvin. Käytin tavallista paininjalkaa ja suoraa, melko pitkätikkistä ommelta ja tikkasin kokeeksi kaksi tähtimukailua:


Ylemmässä olen noudattanut värillisen tähden muotoja tarkemmin, mutta kuvio ei ole mielestäni riittävän tähtimäinen. Alemmassa kuvio on parempi ja tikkaankin loput tähdet ympäri tällä periaatteella.

Pari muuta parannusajatusta vielä:

- Tikkaan useamman tähden kerrallaan, niin pääteltäviä langanpäitä ei tule yhtä paljon.

- Tikkaan tähtikuvion ensin kerran ja kuviolle vielä muutaman varjoääriviivan sekä sisä- että ulkopuolelle. Arvelen, ettei muita tikkauskuvioita peitteeseen sitten enää tarvitakaan.

- Ehkä teen jokun kuvion tähtien keskelle vapaalla konetikkauksella. Jos keksin jotain.

Joulutunnelmaa näin uuden vuoden kynnyksellä

Meillä on tänä vuonna erityisen kaunis kuusi, jonka Tytär koristeli superkauniisti. Kuusessamme on valkoväriset kuusenkynttilät, mutta myös punaiset valotuikut, koska olen heikkona värillisiin valoihin. Oheinen kuva ei ihan tee oikeutta upealle ilmestykselle, mutta jaan sen silti:


Taustalla näkyy tilkkutyönä tekemäni Joulupalloilua-seinävaate ja sille viritetty ”upea” kohdevalo (1980-luvulla modernilta näyttänyt pöytävalaisin, joka on käännetty valaisemaan seinää eikä pöytää).

Thursday, 29 December 2011

tähtirivejä.

On hieno tunne aina kun saa blokkeja tai neliöitä valmiiksi niin paljon, että pääsee niitä yhdistelemään isommiksi pinnoiksi!

Nukenpeiton sini-valkoiset tähdet odottivat minua ompeluhuoneen makkarin lattialla. Olin ommellut ensimmäiset kaksi neliöriviä ja heti tilaisuuden tullen ompelin loput kymmenen. Tässä ensimmäiset viisi riviä ommeltuina, ei silitettyinä:


Tähdet näyttävät vielä kummallisen pitkulaisilta, kun neliöitä ei ole silitetty ja vaakarivit ovat ompelematta:


Irma kysyi, minkä kokoisia tähtien keskineliöt ovat.

Leikkasin neliöistä 7cm x 7cm kokoisia. Minulla oli jokusia neliöitä valmiiksi leikattuina, kun olen joskus aikaisemminkin käyttänyt saman kokoisia tilkkuja johonkin. Löysin niitä aikamoisen määrän jäännöspalalaatikostani numero 1. Ja tietysti leikkasin lisää!

Tämähän on niin sanottu ”scrap quilt,” eli olen käyttänyt tähän enimmäkseen pelkkiä jäännöspaloja. Kankaiden menekkiä on tällaisissa töissä vähän vaikea arvioida, mutta keksin aika säntillisen suunnitelman.

Kangaspalamenekki

Luonnostelin peiton ruutupaperille (ihan vain lyijykynällä) ja laskin, montako keskineliötä tarvitsen. Vastaus: 22 kappaletta = näin monta erilaista sinistä kangasta tarvitsen.

Sitten laskin peiton kokonaisneliömäärän ja vähensin siitä 22. Vastaus: 86 kappaletta = valkopohjaisten sakaranleliöiden lukumäärä. Leikkasin näin monta valkoista neliötä, 7cm x 7cm.

Jotta saisin ommelluksi jokaiseen tähteen neljä sakaraa, keräsin jokaisen sinisen neliön yhteyteen joko neljä keskipalan kanssa samanlaista sinikangasneliötä, 7cm x 7cm, (jokaisesta neliöstä sain kaksi sakaraa) tai riittäväksi katsomani määrän muun muotoisia tilkkuja samaa (tai saman sävyistä) kangasta.

Tähtien (sakaraneliöiden) ompeleminen

Ompelin aina yhden tähden osat (neljä sakaraneliötä) valmiiksi. Osa tähdistä ei tullut peittoon kokonaisena, mutta päätin olla välittämättä siitä tässä vaiheessa.

Kappaleet ensin päällekkäin, oikea oikeaa vasten, suora ommelviiva sakaran reunan kohdalle:


Sitten värillinen neliö/kangaspala käännetään neliön kulman yli:


Leikkasin ylimääräiset pois suunnilleen kulman muotoisesti saksilla ja käytin jäljelle jääneen palan toiseen sakaraan tässä samassa neliössä.

Ei ompelemista blokkineliöiksi, vaan tilkkuriveiksi

Kun kaikki kappaleet olivat valmiit, silitetyt, saumanvarat kavennettuina ja tasaisiksi neliöityinä, asettelin ne tilkkupinnaksi, jossa tähdet kulkevat limittäin. Edellisessä postauksessani on kuva tästä tilanteesta. Havaitsin tosiaan, ettei muutamaan peiton kohtaan löydykään sopivan väristä neliötä ja sakaroita, joten tein ne palat erikseen.

Ompelin sitten neliötilkut yhteen rivi kerrallaan. Kun kaikki rivit olivat valmiit, silitin rivin kerrallaan ja niin, että päällekkäisten rivien saumanvarat kääntyivät eri suuntaan. (Saumanvaroja ei aina ole helppo silittää näin suunnitelmallisesti, kun ompelee blokkeja, joista ei tiedä, mihin kohtaan peittoa ne lopulta päätyvät tai miten päin ne siinä lopulta ovat.)

Sitten ompelin aina kaksi päällekkäistä riviä yhteen. Tavoitteenani oli, että saumanvarat osuisivat tarkalleen kohdakkain, mutta eivät ne koko ajan osuneet täydellisesti. Riittävän hyvin kyllä:


Tilkkupinnasta on ommeltuna nyt joka toinen vaakasauma ja loput saumat odottavat ompeluaan.


Nyt vasta näen, millainen peitosta oikeasti on tulossa. Tämä on tilkkutöiden tekemisessä ehkä palkitsevin vaihe!

Lukijat voisivat tässä vaiheessa vinkata minulle tikkauskuvioita, sillä se pohdinta on edessä aivan (liian?) pian. Olisin vinkeistä kiitollinen! Vähän olen ajatellut tikkaavani suorahkoja viivoja tähtien ympärille niin, että tähtien muoto korostuisi. Valkoisille alueille jotain muuta, mutta mitä…

Wednesday, 28 December 2011

näen tähtiä.

Nukenpeiton sini-valkoiset tähdet ovat valmiina, ja olen rakennellut peiton tilkkupinnan ompelua varten valmiiksi.


Kuvassa peitosta puuttui vielä muutama pala. Minulla oli paloja, mutta ne eivät väritykseltään sopineetkaan kuvioon.

Tässä mallissa tähdet eivät ole neliöitä, vaan plus-merkin muotoisia, ja ne asetellaan palapelin palamaisesti limittäin. Niinpä niitä ei oikein voi ommella valmiiksi blokeiksi, vaan kätevintä lienee ommella aina yksi rivi kerrallaan. Niin ainakin itse teen:


Peitto on vain yhdeksän ruudun levyinen. Saumojen sovittaminen tuskin on ylivoimaisen vaikeaa. Sakaroiden suuntien kanssa täytyy kyllä olla tosi tarkkana.

Yksi moka

Ompelin sakarakappaleet ompelemalla kaksi värillistä palaa valkoisen neliön kulmiin. Ompelemisen jälkeen silitin kappaleet ja tasoitin taas neliöiksi. Lisäksi leikkasin ylimääräisen valkoisen kankaan kulmakappaleiden alta.


Paitsi yhdessä neliössä, josta leikkasin värilliset kappaleet. Ei hyvä. Onneksi minulle kävi näin vain yhden kerran.

Laiska töitään luettelee

Mutta ei voi mitään, kun kerran koko vuoden olen taas kerännyt valmistuneiden listaa blogin oikeaan reunaan. Laskin eilen, että olen vuonna 2011 tehnyt esimerkiksi

- 45 vetoketjupussukkaa
- 46 lasinalusta
- 14 tilkkulaukkua.

Viime vuoden viimeisessä postauksessani pohdiskelin uudenvuodenlupauksia. Kerroin harkitsevani, että lupaisin valmistaa ainakin yhden vaatteen, johon itse suostun tai joku muu suostuu pukeutumaan.

En tainnut tehdä varsinaista lupausta, mutta siitä huolimatta olen onnistunut tekemään, en yhtä, vaan peräti kaksi onnistunutta vaatekappaletta. Tein itselleni Syys-nimen saaneen pitkähihaisen t-paidan. Olen käyttänyt sitä ainakin kahdesti. Joululahjaksi tein lisäksi Paavo surffaa –nimiset bokserihousut. Tekemätön lupaukseni on siis toteutunut! Jeii!

Pitkään tekeillä olleista aihioista sain valmiiksi ainakin seuraavat:

Vuoden 2009 joulukuussa aloittamani lilahtava torkkupeitto valmistui huhtikuussa ja sai nimen ”Iltahämärässä”.

Tyttären aikaa sitten valmistamasta tilkkukissakuvasta tein tyynynpäällisen.

Vuoden 2010 keväällä tein applikoituja tilkkukukkia aikamoisen määrän. Yhden kukan tikkaukset jäivät kesken, ja kuponki virui komerossa tovin, ennen kuin tartuin siihen marraskuussa ja valmistin kupongista tyynynpäällisen.

Maaliskuussa sain valmiiksi kauan kesken olleen Liskot-PC-laukun.

Luetteleeko ahkera tekemättömiä töitään?

Aloittamistani töistä puolestaan kesken ovat vielä esimerkiksi:

Helsingin tilkkukilta Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn tähtäämäni vaaleanpuna-vihreäsävyinen vauvanpeitto on erittäin kesken (ja silti aloitin nukenpeiton tekemisen samaiseen näyttelyyn).

Elokuussa Tyttären avustuksella löydetystä kangasyhdistelmästä tekeillä oleva tilkkulaukku odottaa edelleen tikkauksia ja sen jälkeen kokoamista.

Voih! Kukkaneliöihin perustuva tilkkuseinävaate on yhä kesken. Siinä on tilkkupinta, taustakangas ja välivanukin valmiina odottamassa, mutta en vain ole saanut tartutuksi siihen.

Blogikirjoituksia selaillessani huomasin, että olen Syys-paidan lisäksi tänä vuonna leikannut toisenkin pitkähihaisen t-paidan. En kuitenkaan ole ommellut sitä valmiiksi, vaan olen unohtanut koko asian! Missähän nuokin palat mahtavat olla?

Hahaa, huhtikuussa lesoilin ”nopeasti valmistuneella” tilkkupeitolla, joka siis yhä joulukuussa on kesken. Sen tikkaamisen olen sentään jo aloittanut!

Niin, ja jo vuonna 2010 aloittamani convergence-tilkkutyö on edelleen kesken.

Monday, 26 December 2011

sini-valkoista ja joulunpunaista.

Sini-valkoisia ovat tähtikuvioiseen nukenpeittoon tulevat tilkut. Tässä silitettyjä pinoja:


Tässä vielä silittämättömiä:


Ensimmäiset tähdet voisivat näyttää suunnilleen tältä:


Tähtiä pitää ommella vielä viisi. Sitten silitän neliöt, tasoitan ne ja sitten – pääsen sommittelemaan tähtipeittoa. Olen ajatellut, että tähdet muuttuvat tummemmista vaaleammiksi mahdollisimman liukuen.

Joulunpunainen koriste

Ostin jouluteemaisen ”Livingetc” –lehden, ja siellä oli aika raflaava joulukoristeluidea.


Ulko-oveen voi kääräistä jättiläismäisen rusetin. Kuvan rusetti oli tekaistu taftikankaasta, hinta vaatimattomat £40 per metri.

Saatu joululahja

Tytär oli löytänyt minulle lahjaksi hauskan vintage-kaavan:


Olisikohan tämä peräti 1980-luvun puolelta? Olkatoppauksista päätellen voisi hyvinkin olla.

Annettuja joululahjoja

Tytär löysi yli vuosi sitten iltapäivälehdestä tee-se-itse-vinkin, joka neuvoi valmistamaan heijastinkorun. Hän esivalmisteli osat ja minä toteutin korun hänen ohjeittensa mukaisesti. Äitini sai sen meiltä yhteiseksi joululahjaksi.

Heijastinkorulle piti tietysti tehdä myös lahjapussi, joka tällä kertaa oli näin söötti:


Nauhassa lukee vielä I sydän My Cat.

Koru itse on tämän näköinen:


Tytär löysi varastoistani ihanan kissannaamanapin, jonka sain juuri ja juuri kiinnitetyksi koruun. Heijastinnauha oli tosi sitkeää ommeltavaa. Eivät meinanneet minun neulani pystyä siihen, varsinkaan useamman kerroksen läpi.

Tästä olen melko ylpeä:


Tein Ifolorin kanssa yhteistyössä A4-kokoisen kalenterin, jonka kuvat esittävät käsitöitäni. Joka kuukauden kohdalla on tavalla tai toisella kuukauden teemaan sopiva käsityö.


Onneksi viime vuonna otin yhteiskuvan kuusikuvioisista tyynynpäällisistä silloin, kun täällä oli lunta! Jos olisin odottanut tätä vuotta, joulukuun kuva olisi jäänyt saamatta.

Teetin kalentereita viisi kappaletta ja annoin niistä neljä joululahjoiksi. Viidennen pidän itselläni.

Friday, 23 December 2011

tähtikuvioinen nukenpeitto alkutekijöissään.

Suunnittelin ensin muutaman päivän Oh, Franssonin blogissa näkemäni tähtikuvion käyttämistä nukkekokoisessa tilkkupeitossa. Päädyin 7x7cm neliökokoon, ja peittoon tulee neliöitä 9 x 12 kpl.

Puna-valkosävyisen olisin kaikkein mieluiten halunnut tehdä, mutta päädyin harkitsemaan muita värejä, ihan vain rajoja rikkoakseni. Mielessäni päätin tehdä vihreä-valkosävyisen, ja sitten olinkin etsinyt sinisiä kankaita ja valmiita neliöitä tilkkukasoistani, ennen kuin edes huomasin ajatusvirheeni!


Tummempiakin neliöitä/tähtiä tarvitaan. Niitä parhaillaan leikkaan.

Tein itselleni piirustuksenkin. Ensimmäiset kolme perustuivat vääriin ajatuksiin, mutta neljäs pätee. Siitä pystyin laskemaan, montako erilaista sinistä nelöitä tarvitsen (ja kangasta sakaroita varten myös). Noin äkkiä laskettuna 22kpl.


Jos nuken peiton kokoinen tilkkutyö näyttää yhtään onnistuneelta, mistä sitä tietää, vaikka tekisin torkkupeiton kokoisen toisinnon aiheesta, vähän isommin tähdin vain!

Thursday, 22 December 2011

ärtsyn väristä.

Tytär lupasi luokkakaverilleen Tilkunviilaaja-pussukan tälle mieluisista kankaista. Kaikista kangasvarastoni lukuisista kuoseista kaveri valitsi Ärtsy-vetoketjupussissakin näkyneen, tilkkuystäväni Miljan minulle hylkäämän kankaan. Vieläpä ”ehdottomasti”.

Minua muistutettiin tästä pari iltaa sitten, onneksi. Sain ensimmäisenä iltana tilkkupinnat valmiiksi. Tyttären kanssa valittiin värikkäälle muutama kaverikangas, ja tällainen pussukkapinnasta sitten tuli:


Seuraavana iltana tikkasin ja kokosin pussukan, joka sai nimekseen ”Viidakkokirjat”.


Toivottavasti lopputulos on mieleinen.


Vuori on turkoosin sävyinen. Kokosin vuorikappaleet kahdesta eri kankaasta, sillä pussukassa sellainen näyttää tosi kivalta. Pussukassa ei ole sisätaskua. Sen verran ompelemisessa oikaisin.


Tikkaukset ovat yläreunassa vihreät ja vaakasuorat, ja punakirjavassa osuudessa punaiset, mutkittelevan pystysuorat.


Strategiset mitat:

- Leveys ylhäältä noin 26cm,
- Korkeus noin 19,5cm,
- Pohjan leveys noin 9,5cm.

Jouluista tunnelmaa

Ompeluhuoneeseen Makkariin kantautuvasta tuoksusta päätellen keittiössä taidetaan keitellä lanttua. Mies toteuttaa bravuuriaan eli piiiiitkään lempeän lämpimässä uunissa haudutettua lanttulaatikkoa, joka on aivan mahtavan hyvää. Siis niiden mielestä, jotka oikein pitävät lanttulaatikosta.

Olen saanut tehdyksi tosi monta joululahjaa itse! Olen tänään jo joululomalla, joten tekaisin vielä viime töikseni hauskasta Paavo Pesusieni –kankaasta bokserihousut pukinkonttiin.


Toivottavasti nämä ovat sopivat!

Nyt haluan tehdä jotain aivan muuta. Ajattelin kokeilla Oh, Franssonin blogissa näkemääni tähtikuviota erittäin pienikokoisena eli kokeilen, jos saisin aikaiseksi nuken peiton tuollaisella kuviolla. Syyringin tulevaa Lapsettaa–näyttelyä varten ajattelin.

Sunday, 18 December 2011

jouluinen pannulappu.

Puna-valkoinen taiteltu tähteni näytti jotenkin niin houkuttelevan jouluiselta, että päätin valmistaa siitä pannulapun joulukeittiöön.

Tein kanttinauhan itse, pilkullisesta puna-valkoisesta kankaasta. Leikkasin 3cm leveää vinokaitaletta ja ompelin kaitaleen tikkauspaininjalan etäisyydeltä reunasta, jolloin kantista tuli kapeampi.


On minulla varsinainenkin ”valmis pannulappu” –kuva, mutta tässä on paljon hauskempi asetelma:


Tytär ystävällisesti sai sekä pannulapun että kissan poseeraamaan.

Lootuskukan värinen taiteltu tähti on valmis käytettäväksi vaikka tyynynpäälliseen. Tässä kukka/tähti odottaa vielä, että täydentäisin sen neliön muotoiseksi.


Aiempi tilkkutyö

Kävin ystäväni luona lounaalla ja havaitsin nojatuolissa jouluisen tyynynpäällisen, jonka olin unohtanut tehneeni. Erityisesti tyynyn kohokohtana oleva paper-piecing-tekniikalla toteutettu joulukuusi näytti muutaman vuoden unohduksen jälkeen hauskalta ja sellaiselta, että voisin tehdä toisenkin:


Kuviossa on mitättömän pieniä kangaskolmioita, joihin voisin käyttää jäännöstilkkujani ilman, että tilkkuvarastoni yhtään näyttäisi vajuvan. Minullehan on ominaista, että teen pienistä palasista, vaikka kaapit ovat täynnä isohkojakin paloja.

Ihana kukka!

Helsingin tilkkukilta Syyringillä oli tiistaina 13.12. pikkujoulut, ja ihanat olivatkin. Sain kiltalaisilta jouluruusun kiitokseksi kuluneesta syyskaudesta.


Tässä ruusu esittäytyy minulla jo olleen hileillä koristellun muratin vieressä. Näiden takana on peili, jonka ympärille olen virittänyt jouluvalot. Asetelma on oikeassa elämässä paljon tunnelmallisempi.

Tänään on paitsi viimeistelty pannulappua, myös paketoitu joululahjoja. Kissa on auttanut.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails