lupauksessa pysytty.
Vakuutin tässä postauksessani, etten aloittaisi uutta projektia ennen kuin jokin keskeneräisistä olisi valmis. Viimeistelinkin jo Oliver Twist –vetoketjupussukan. Eilen illalla työskentelin edelleen vain keskeneräisten parissa.
Tartuin kukkeaan kesäkassiaihioon ja tikkasin muurahaisenpolkua, tai siis mutkittelevaa konetikkausta punasävyisiin alueisiin:
Toisessa tilkkupinnassa olevaan vihreään pallokuvioiseen pintaan tikkasin ”pikkukiviä”. Ensin tikkaukset näyttivät aivan typeriltä, mutta kun sinnikkäästi jatkoin koko alueen poikki johdonmukaisesti samalla tavalla, lopputulos oli ihan kiva:
Ehdin tehdä myös kaksi ruusukuusikulmiota lisää. Katsoin, että laukkuun tarvitaan 16 kpl, minulla on siis melkein neljäsosa kuusikulmioista koossa!
Näistä ruusumaisista kuusikulmioista muutama huomio:
- Käyttämäni ei-puuvilla (viskoosi?) toimii kyllä ruusumaisesti, mutta voi että sitä on hankala saada laskostetuksi.
- Onneksi minulla on kiinni silitettävä vanu. Millään muulla tavalla tuonne sisään ei kyllä vanua saisi. Sitä ei pystyisi tyrkkimään käännetyn kuusikulmion sisään jälkikäteen, ja jos yrittäisi pitää vanua mukana esim neulojen avulla siinä vaiheessa kun kuusikulmiota kääntää oikein päin, ei onnistuisi sekään.
- Joka tapauksessa kuusikulmioiden kääntäminen oikein päin on aika haastavaa, koska kääntöaukko on vain noin 3cm pitkä. Onneksi päällikankaan kuuluukin jäädä ryppyiseksi! Se nimittäin menee aivan ryttyyn kääntövaiheessa.
Kurinalaisesta ja järkevästä ompelukäytöksestäni vielä, että ompelin illalla myös nepparin Tyttären paitaan. Kategoria korjausompelu ei ole siitä kaikkein innostavimmasta päästä (lievä ilmaisu) ja kuten TööT kerran minulle kommentoi, taiteilijalta ei pitäisi pyytää sellaisia töitä ollenkaan!
Vai odottaakohan kissa silitystä?
Tartuin kukkeaan kesäkassiaihioon ja tikkasin muurahaisenpolkua, tai siis mutkittelevaa konetikkausta punasävyisiin alueisiin:
Toisessa tilkkupinnassa olevaan vihreään pallokuvioiseen pintaan tikkasin ”pikkukiviä”. Ensin tikkaukset näyttivät aivan typeriltä, mutta kun sinnikkäästi jatkoin koko alueen poikki johdonmukaisesti samalla tavalla, lopputulos oli ihan kiva:
Ehdin tehdä myös kaksi ruusukuusikulmiota lisää. Katsoin, että laukkuun tarvitaan 16 kpl, minulla on siis melkein neljäsosa kuusikulmioista koossa!
Näistä ruusumaisista kuusikulmioista muutama huomio:
- Käyttämäni ei-puuvilla (viskoosi?) toimii kyllä ruusumaisesti, mutta voi että sitä on hankala saada laskostetuksi.
- Onneksi minulla on kiinni silitettävä vanu. Millään muulla tavalla tuonne sisään ei kyllä vanua saisi. Sitä ei pystyisi tyrkkimään käännetyn kuusikulmion sisään jälkikäteen, ja jos yrittäisi pitää vanua mukana esim neulojen avulla siinä vaiheessa kun kuusikulmiota kääntää oikein päin, ei onnistuisi sekään.
- Joka tapauksessa kuusikulmioiden kääntäminen oikein päin on aika haastavaa, koska kääntöaukko on vain noin 3cm pitkä. Onneksi päällikankaan kuuluukin jäädä ryppyiseksi! Se nimittäin menee aivan ryttyyn kääntövaiheessa.
Kurinalaisesta ja järkevästä ompelukäytöksestäni vielä, että ompelin illalla myös nepparin Tyttären paitaan. Kategoria korjausompelu ei ole siitä kaikkein innostavimmasta päästä (lievä ilmaisu) ja kuten TööT kerran minulle kommentoi, taiteilijalta ei pitäisi pyytää sellaisia töitä ollenkaan!
Valokeilassa kissa
Ihmettelin aamulla, miksi kissa ei tavalliseen tapaansa ollut sänkyni jalkopäässä. Ei tarvinnut kauan etsiä. Olin jättänyt silityslaudan esille ja siinä on uusi päällinenkin (lue: suhteellisen kissankarvaton). Ai miten hyvä makuupaikka!
Vai odottaakohan kissa silitystä?
Kommentit