Tilkunviilaaja

Medaljonkityön tikkaaminen ei siis huvita. Sen sijaan inspiroiduin ompelemaan lumihiutalekuvioista tilkkupintaa. Kuvion on suunnitellut Modern Handcraftin Nicole, ja hän organisoi myös Instagramissä suositun ”ommellaan yhdessä” -aktiviteetin. Mitä useampia lumihiutaleversioita näin, sen innokkaammin halusin itsekin ommella sellaisen. Olisin voinut ommella pinnan katsomalla kuvista mallia, mutta halusin olla suunnittelijalle reilu. Ostin hänen Snowflake Quilt -pdf-kaavansa, ja nyt voin jakaa työni kuvia hyvällä omallatunnolla. Koska aloitin työni ennen kuin minulla oli oikea ohje, päätin toteuttaa työn senttimitoilla. Laskin, että 10 cm x 10 cm kokoisista neliöistä tulisi sopivan mittainen peitto. Leikkasin sitten valtavan määrän neliöitä joulukankaistani, joita minulle on kertynyt hämmentävän paljon. Valitsin tummia kankaita, joista ompelisin tarvittavat kolmio-neliöt. Taas minulle oli hyötyä Bloc-loc-viivaimestani, jonka ostin tänä vuonna luullen, ettei sitä ehkä tulisi käyte

Olen jo muutama päivä sitten saanut valmiiksi medaljonkityöni tilkkupinnan. Viimeksi näyttämäni tilanteen jälkeen ompelin tilkkupintoja järjettömänkin kapeista jäännöspalakaitaleista. Ajattelin tasoittaa palat 15 cm x 15 cm:n neliöiksi tai 15 cm korkeiksi suorakaiteiksi ja tehdä niistä keskiosalle kehyksen. Sinne tänne osoittavat palat eivät näyttäneet hyvältä, joten asettelin palat uudelleen. Totesin, että minun pitäisi ommella vielä mittava määrä kaitalepintoja, että saisin kierroksen täyteen. Päätin saman tien, että leikkaankin palat 7 cm korkeiksi. Huomasin yhtäkkiä myös ommelleeni värikkään keskiosan ympärille yhden kierroksen vaaleanharmaata kaitaletta, jota minulla sattui olemaan käsillä. Asettelin leikkaamani palat keskiosan ympärille ja totesin, että ne riittäisivät juuri sopivasti. Väritkin näyttivät kulkevan niin kuin niiden piti. Kun ompelin palat yhteen, ne lyhenivät paljon luultua enemmän. Jouduin jatkamaan pötköjäni sieltä täältä. Värit eivät solju niin

Koska blogini täytti KYMMENEN VUOTTA 3.11.2019, juhlistin merkkipäivää blogiarvonnalla, joka jatkui 15.11. asti. *** Arvonta on päättynyt. *** Näin osallistut – Osallistu blogiarvontaan arvaamalla yksi verbi eli teonsana, joka esiintyy joulukalenterini päivän vinkkinä. Jaan yhteensä 24 vinkkiä, jotka olen otsikoinut yhden sanan kehotteella. (Jos esimerkiksi tämä kirjoitus olisi ollut yksi 24 vinkistä, sen otsikkona olisi voinut olla kehote ”osallistu.”) Sanoja on siis yhteensä 24 kpl ja olen valinnut ne jo. Kirjoita arvauksesi  – verbi eli teonsana, jonka arvelet sisältyvän joulukalenterini vinkkeihin –  kommenttina tähän blogikirjoitukseen. Yksi arvaus per osallistuja. Hei, arpaonni voi suosia juuri sinua! Muista siksi liittää kommenttiisi riittävästi tietoa, jonka avulla saan sinuun yhteyden, jos voitat. Voit toki jättää kommentin anonyymisti, mutta en pysty toimittamaan palkintoa anonyymille voittajalle! Jos arpa osuu sinuun, voitat omaksesi yhden näistä kolmesta pussuk

En sentään ole ryhtynyt valmistamaan koruja! Sen sijaan ompelen tilkkutyötä, jollaista sanotaan medaljonkityöksi. Tilkkuyhdistyksen sanaston  mukaan medaljonkityö on ”Yleensä neliön muotoinen tilkkutyö, jossa keskiosan ympärille on ommeltu kehyskaitaleita tai tilkkublokkeja kehyksen muotoon. Keskiosa on usein iso, kärjellään seisova neliö.” Minun medaljonkityössäni keskiosa on iso neliö, mutta se ei seiso kärjellään. Kun olin päässyt raitakerrokseen, minun piti oikein miettiä seuraavaa kerrosta. Etsiskelin kotona olevasta kirjallisuudesta blokkimalleja, kunnes päädyin toisenlaisiin kärjellään seisoviin neliöihin kuin keskiosassa on: Tein 21 blokkia ja valitsin niistä 20 tähän kerrokseen: Valmiiksi ommeltuna kerros näytti tällaiselta: Tätä seuraavaa kerrosta en ole vielä täysin päättänyt. Luultavasti säädän sen väritystä punaisempaan suuntaan, pois vihreästä. Viimeisimpään kerrokseen tuli yllättävän paljon keltaisia ja vihreitä sävyjä. Voi myös olla, että

…ja kangaskaapissa kissakankaita. Löysin nimittäin hyvin vähällä etsimisellä yli kolmeakymmentä erilaista kissakangasta omista kaapeistani ja varastoistani. Leikkasin jokaisesta pienen palan: Kankaiden väritys vaihteli, mutta valitsin mukaan parhaiten sopivat ja sainkin järjestetyksi 30 erilaista tilkkua aika kivasti – kaikki keltaisesta ruskeaan ja turkoosiin sekä tummanpuhuvaan: Seuraavaksi ompelin palat yhteen, jolloin syntyi tilkkupinta: Ompelin tilkkupinnalle kehykset. Hifistelin ja lisäsin tilkkupinnan ja kehyskankaan väliin ohuen kerroksen keltaista väriä. Leikkasin kapean, keltaisen kaitaleen, taitoin sen kahtia ja käytin kuin tereenä. En välittänyt, vaikka kulmat eivät joka kohdassa menneet aivan tasan: Hifistelin myös tikatessani ja otin osaan tikkauksista mukaan metallilankaa keltaisen tikkauslangan lisäksi. HUOM! Vaihdoin koneeseen metallilangan tikkaukseen tarkoitetun neulankin! Tummaan kehykseen ompelin vain tummalla langalla suorat tikkaukset.

Viimeisin tilkkupussukkani sai nimen Seinäkukkanen. Seinäkukkanen-pussukassa on paljon violettia väriä, varsinkin toisella puolella, ja kun hain violet-sanalla ideoita, löysin englanninkielisen termin ”shrinking violet,” josta mieleeni putkahti seinäkukkanen-sana. Maastossa kuvattuna Seinäkukkanen-vetoketjupussukkani ei ainakaan näytä sulautuvan taustaansa, mutta eksoottinen kukka se melkein voisi olla. Seinäkukkanen-tilkkupussukka avautuu jälleen kunnolla auki – se on siis Avoin-mallistoa. Sen strategiset mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 22,5 cm  Korkeus noin 16,5 cm  Pohjan leveys noin 6,5 cm. Ompelin pussukkaan tavanomaisemmat kantolenksut – kumpaankin reunaan yhden juuri sen verran pitkän, että niistä pussukan voi ripustaa melkein minkälaiseen koukkuun tahansa. Siksi se EI ole Street-mallistoa. Kokosin tilkkupinnan erittäin söpöistä tilkuista! Maltoin rakennella suorastaan hirsimökki-tyyppisiä osia ennen kuin sovittelin paloja yhteen, mutta

Uusin tilkkupussukkani sai nimensä ylellisen asuinalueen eli kalifornialaisen Orange Countyn mukaan. Kas tässä se on: vetoketjupussukka nimeltä O.C. Ensimmäistä kuvaa katsoessa mielleyhtymä voi jäädä arvoitukseksi, mutta O.C.-pussukan toisella puolella on kuvioita, joita voi pitää appelsiiniviipaleina. Appelsiini = Orange  à  Orange County. Semminkin kun O.C-niminen televisiosarja muodostui meidän koko perheemme suosikiksi aikoinaan. Tässä muuten kuva pussukan valmistusprosessista. Kun vuori ja päällinen on ommeltu pussiin ja pohja valmis, seuraa vaihe, joka on aina yhtä mielenkiintoinen. Ensin käy väistämättä mielessä ajatus ”jätinhän varmasti vetoketjua auki” ja sen jälkeen huojennus, joka ei kestä kauan. Huojennus muuttuu tuskastuneisuudeksi, kun joutuu kiskomaan paksuhkoja pintoja melko pienen kääntöaukon läpi. Silti tykkään joka kerta siitä kun ensimmäistä kertaa näen pussukkani kolmiulotteisena ja melko valmiin näköisenä! Sain tikkauskuvioon idean Instagramin