Tilkunviilaaja

Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, minun pitää ommella kahdenlaisia raidallisia hirsimökkiblokkeja viimeisimpään projektiini. Aloitin ensin ompelemalla monta samanlaista blokkia, mutta nyt se toinen blokkiversio on ottanut etumatkan kiinni. Kumpaakin blokkityyppiä on yhtä monta: Valkoista ja harmahtavaa kangasta kuluu ja kuluu! Harmahtavaa minulla ei ollut valtavaa määrää, ja näyttääkin siltä, että joudun käyttämään tähän myös jotain toista harmaata kangasta – tai sitten tästä tuleekin paljon aikomaani pienempi tilkkupeitto! Sen sijaan jäännöspalakankaani eivät näyttäisi hupenevan lainkaan! Suurin osa jäännöspaloista on nimensä veroisia – paloja – eikä niistä riitä kaitaleiksi asti. Ei ainakaan blokin pisimpiin osuuksiin. Niinpä olen jo joutunut leikkaamaan kaitaleita isommista paloistani. Sellaisista, joita ei oikein voi kutsua tilkuiksi, mutta jotka ovat kuitenkin fättäriä paljon pienempiä.

Olipa muuten äsken vaikea saada ”järkeiltyä” kirjoitetuksi oikein! Oikeinkirjoitusvaikeuteni johtuvat varmaan siitä, että olen niin usein tunnustanut kaikenlaisia järjettömyyksiä. Järkeileminen on paljon harvinaisempaa! Uskomatonta, mutta totta: järkeilin ihan itse yhden tärkeän asian modernin hirsimökkipinnan toteuttamisessa. Aloitin projektin ompelemalla kahdeksan blokkia. Joka toisen kierroksen puolikas oli valkoinen, joka toisen puolikas oli harmaa. Valkoinen puolikas kierros oli ensimmäinen. Värikkäät puolikkaat olivat satunnaisesti valikoituneita kaitaleita. Jos olisin jatkanut tällä linjalla, valko-harmaa-raidallisesta osuudesta olisi tullut tämän näköinen: Huomaatteko?! Valkoiset puolikkaat valkoisia vasten! Tajusin, että minun olisi tehtävä puolet blokeista sellaisia, joissa ensimmäinen puolikas kierros olisi harmaa. Silloin valko-harmaat osuudet tulisivat tasaisen raidalliset, kuten tässä: Ai hitsit, asettelin oikean yläkulman blokin väärään asentoon. No, onne

Totesin äskettäin, etten ole pitkään aikaan tehnyt hirsimökkiblokkeja. Tai no, olen ommellut kierroksen kaitaleita keskineliön tai –suorakaiteen ympäri ja tasoittanut neliöksi, mutta mittavampaa hirsimökkiä ei ole syntynyt aikoihin. Samaan aikaan minua alkoi kiinnostaa Modern Designs for Classic Quilts –kirjan kannessa näkynyt hirsimökkiversio. Kun vielä löysin Eurokankaan palalaarista pitkän pätkän white-on-white-kangasta ja toisen pitkän pätkän tummaa harmaata, tunsin ajan koittaneen tälle projektille. Palalaarin tumma harmaa kangas osoittautui sittenkin liian tummaksi, mutta varastoistani löytyi sopivaa, vähemmän tummaa harmaata. Ja ajatelkaa: jäännöspalalaatikoista ja –kasseista löytyi paljon kivoja kankaita blokin värikkääseen osuuteen! Leikkasin pienimmistä jäännöspaloista 1,5” x 1,5” keskineliöt. Mitättömille paloillekin löytyi käyttöä, mikä oli hyvä! Saatatte ihmetellä, miksi taas päädyin käyttämään tuumamittoja. Jäännöspalat ovat luonteeltaan pieniä, ja minulla sat

Pääsin eilen tutustumaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joka oli esillä Vaasa-opistossa. Jokainen yhdistyksen jäsen sai halutessaan lähettää näyttelyyn yhden työn, ja tänä vuonna 160 jäsentä oli tarttunut mahdollisuuteen. Nähtävää riitti! Minä halusin tietenkin nähdä, miltä oma työni ”Enemmän on enemmän” näytti seinälle ripustettuna, muiden töiden joukossa, mutta totta kai toisten tekemät olivat kiinnostavampia. Otin vain muutaman kuvan, joista tein pienen gallerian yhdistyksen verkkosivustolle. Moni bloggaava kävijä oli jo julkaissut omia kuvakoosteitaan, joten linkitin samalta sivulta niihin. Olin liikkeellä Miehen kanssa, ja ensimmäisessä näyttelykerroksessa kysyin, mikä työ jäi parhaiten hänen mieleensä. Veikkaan, että häntä vaivaa autokuume, sillä hän mainitsi empimättä työn ”Marraskuu on renkaanvaihdon aikaa,” tekijä on Ritva Soukka. Ilahduin nähdessäni, että yksi jäsen – Birgitta Andtbacka – oli halunnut lähettää näyttelyyn tilkkupeiton

Kurkkasin toissapäivänä vinttivaraston yhteen laatikkoon ja löysin sieltä 31 valmiiksi ompelemaani quilt-as-you-go-tilkkublokkia. Blokit olivat yli vuosikymmenen valmiina ja odottivat, että ompelisin niitä lisää. No en aio ommella näitä enää! Päässälaskutaito ei ole vielä niin ruosteessa, etten olisi heti tajunnut siinä olevan tarpeeksi 5 x 6 tilkkublokin pintaan. Sommittelin blokit lattialle ja kas, siinä oli vauvanpeitto – ei tarvinnut kuin yhdistää blokit toisiinsa. Olin ommellut blokit ehkä vuoden 2004 tienoilla kankaista, joita silloin sattui kaapista löytymään. Siinä on ensimmäisestä tilkkupeitostani jäänyttä vihreää kangasta; olohuoneen verhokangasta; äidille ompelemistani mekoista jääneitä tilkkuja; tyttären vauvalakanaa; paloja vuonna 1990 Ranskasta ostamastani paidasta. Blokkimalli löytyi Lise Bergenen kirjasta "Kauneimmat tilkkutyöt". Hän oli ommellut blokeistaan värikkään peiton – minun blokkini ovat tosiaan sen värisiä, millaisia kankaita kaapista sat

Varjostetuista kuvioneliöistä ompelemani tilkkupinta on nyt ollut valmiina kohta kaksi kuukautta. Ennen kuin tilkkupinnasta saa tilkkupeiton, tarvitaan taustakappale. Kissankin mielestä pinta taitaa tuntua liian ohuelta – ainakaan se ei heittäytynyt tähän pitkäkseen! Ehdin tällä välin MELKEIN unohtaa, että löysin muutama viikko sitten Eurokankaan palalaarista yllättävän sopivan taustakankaan! Rupesin eilen varovasti miettimään taustakappaleen kokoamista, helteestä huolimatta, ja selailin kangaskaappien sisältöä lähes epätoivoisena. Onneksi järjen valo välähti! Olisin pystynyt ompelemaan taustakankaan yhdestä kuosista, mutta päädyin kuitenkin käyttämään paria muuta kangasta ja muutamaa tilkkupalaa. Ylimääräinen varjostettu neliöblokki pääsi tietenkin mukaan, koska siinä on kivaa Marimekko-kangasta. Siihen tuntui sopivan yksi minitilkkulasagnepala. Kellertävä- ja violettisävyiset minitilkkulasagnet puolestaan sopivat kuviokankaan väreihin. Jotta sain palat sovitetuksi muka

Olen huomannut, että ihminen (ainakin tämä ihminen) joutuu lomamatkallaan lievän mielenhäiriön valtaan. Muuten ei pysty mitenkään selittämään, miksi matkalta tulee ostetuksi kummallisia vaatteita tai tavaroita. Kotimaassa sitten saa miettiä, ”mitä oikein ajattelin,” eikä vastausta vain tule. Onneksi olen myös oppinut vähän rajoittamaan mielenhäiriöostoksia. En esimerkiksi ostanut tällaisia rapukenkiä, vaikka ne olisivat aivan täydelliset rapujuhliin (jollaisiin osallistun todella harvoin). Kengät: Kurt Geiger. En ostanut myöskään tällaisia kenkiä. Liikkeessä oli alennusmyynti ja sen edusta ja sisusta tulvehtivat innokasta ostoyleisöä. Minä olin aivan äimänä, sillä en ollut tiennyt tällaista kenkätarjontaa olevan edes olemassa. Kengät: Irregular Choice. Tämä hellyttävä tilkkupossukin jäi liikkeeseen. Nyt harmittaa vähän! Olisihan tuolle ollut vaikka mitä käyttöä … vai mitä? Tein kuitenkin hyödyllisen ostoksen ( kangashankintojeni lisäksi). Ostin matkamuistoksi keittiöö