Tilkunviilaaja

Tilkkupinta lehahti etupihan kivetykselle, kun sen siihen levitin. Sain tilkkublokit ommelluksi kiinni toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi sopivasti sadekuuron jälkeen – niin, että maa oli ehtinyt kuivahtaa – ja ennen kuin aurinko meni paksuun pilveen – niin, että valo riitti hyvin. Niinpä kuvasta tuli onnekseni mukavan värikylläinen. Sanokaapa tämän kuvan perusteella, mikä minun lempivärini on? (No suunnilleen kaikkihan sen tietävätkin: monivärinen.) Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, tämä tilkkupinta oli vaikea sommitella. Blokkien ”varjo-osa” oli vaihtelevan tummia harmaita, joiden halusin vaalenevan tilkkupinnan yläreunaa kohti, joten blokkeja ei voinut järjestää aivan miten vain. Värikkäät neliöt eivät olekaan aivan niin siististi kuin olisin ne halunnut järjestää. Mutta mitäpä tuosta! Onhan tällainen tilkkupinta sentään väriläiskien väriläiskä! Kissa ei olisi millään antanut minun ommella viimeisiä saumoja, ja ne jäivätkin silittämättä. Se tuli jalkoihinikin ja

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, tämänkertaisen tilkkupinnan blokit eivät mahtuneet yhtaikaa sommittelulattialleni! Aiemmin olen samassa tilanteessa ommellut blokkeja muutaman kokonaisuuksiksi, jolloin ne vievät vähemmän tilaa, ja lopulta olen pystynyt tekemään sommitelman. Tällä kertaa olin valinnut kärjellään seisovat blokit, jotka joutuu ompelemaan kulmasta kulmaan riveiksi. Lisäksi blokkien harmaan ”varjon” piti vaaleta alhaalta ylös. Niinpä jouduin käyttämään kaiken tarkkaavaisuuteni ja laskemaan rivejä moneen kertaan, että sain diagonaalirivit onnistumaan. Seuraavalla kerralla sommittelen jollain muulla tavalla! (Jos muistan.) Ompelun lomassa rupesin myös miettimään työn väkäreunoja. Alkuperäinen ajatukseni oli tasoittaa tilkkutyön reuna, mutta minua vähän harmitti kivojen kankaiden pois leikkaaminen. Sitten tulin ajatelleeksi, että täytän kolmiot samaan tapaan kuin ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton mallissa neuvottiin. Jostain syystä ajattelin automaattisest

Toukokuun alkupuolella tartuin upeaan Tula Pink –kangasnippuun ja rupesin tehtailemaan ”varjostettuja neliöblokkeja”. Pari viikkoa sitten blokkeja näytti olevan aikamoinen pino ja ajattelin toiveikkaana, että niistä voisi jo ommella peiton. Ladoin ne sommittelulattialleni ja totesin, että blokkeja on ommeltava aika monta lisää. Vajaamittaisenakin tämä tilkkupinta näytti erittäin lupaavalta! Nyt katsoessani minusta tuntuu kuin olisin heittämällä osannut asetella väritkin juuri sopivasti. Nimittäin tämänhetkisessä versiossa väritys kulkee aivan eri tavalla: Sommittelulattiani rajat tulivat vastaan, enkä voinut sommitella tilkkupintaa kokonaan. Päädyin uhkarohkeaan ratkaisuun eli ompelemaan yhden kulman valmiiksi riveiksi: Toivon, että saan näin lisätilaa, jonka turvin pystyn sommittelemaan loput koko tilkkupinnasta. Kiinnostuksella seuraan, miten tästä etenen – en nimittäin ole varma, riittävätkö valmiit blokit vieläkään kunnon kokoiseen tilkkupeittoon!

Valmiin ”Enemmän on enemmän” –tilkkupeiton lisäksi minulla on melkein valmiina kaksi muuta. Ruskea-pinkkiä, vipperäkuvioista tilkkupintaa esittelinkin jo tässä kirjoituksessa, mutta tässä on nyt yksityiskohta kolmannesta tikatusta: Ompelin tilkkupinnan kivasta batiikkikaitalepakkauksesta, johon lisäsin omia neutraaleita kankaitani. Tilkkupinnan valmistumisen kalkkiviivoilla jouduin vielä vaihtamaan yhden blokin paikan, sillä se osui silmääni liian tummana. Tyytyväisenä havaitsin jälleen, että paikanvaihto kannatti. Rastikuvioinen peittoni on mallia harvinainen, sillä löysin sille sopivan taustakappalekankaan. Siis yhden kankaan! Ostin aikanaan Karnaluksista tätä kivaa, Martha Negleyn suunnittelemaa saniaiskangasta, ja nyt löytyi sille oikein hyvin sopiva projekti. Kaksi tilkkupeittoa pitäisi siis tehdä valmiiksi asti, mutta sen sijaan teen jotain ihan muuta. Leikkaan Tula Pinkin kankaista neliöitä ja ompelen niitä tilkkublokeiksi. Eivätkö nämä näytäkin tosi herkullis

Osallistun mielelläni Tilkkuyhdistyksen näyttelyihin ja kilpailuihin aina kun voin. Tämänvuotinen The Festival of Quilts –näyttelyn teema ”Rajat – Boundaries” oli kyllä niin vaikea ja mielikuvituksen lamauttava, että melkein jätin osallistumisen väliin. Sain kuitenkin yhden ajatuksen: piikkilanka. Valmis työni sai nimen ”Pehmeää piikkilankaa” . Se on kooltaan vaaditut 35 cm x 50 cm, eikä siinä ole risareunoja eikä näkyvää reunakaitaletta. Aloitin rakentamalla piikkilangalle taustan. Muuri, hiekka tai maisema olisi voinut olla hyvänä taustana, mutta päädyin ompelemaan minulle ominaisen tilkkupinnan. Ompelin sinisiä kaitaleita värit liukuen tummasta vaaleaan, leikkelin ja ompelin uudelleen yhteen. Sininen halusi mukaan vähän violettiakin. Tilkkupinta oli nopeasti valmis. Sitten olisi pitänyt ruveta rakentelemaan piikkilankaa tilkkupinnalle. Se tuntui vaikealta, joten lykkäsin tehtävän tuonnemmaksi ja tikkasin ensin spiraalikuvion pelkän vanun kanssa. Sain työllen

Tämän tilkkupeiton kanssa tuli kyllä kiire ja viime tinka vastaan! Sain peiton tikattuna Töölön Tilkkupajan Soilelta tiistaina ja luovutin sen valmiina ja ripustuskujalla varustettuna torstai-iltana Syyringin postitusvastaavalle, joka toimittaa sen sopivana ajankohtana Vaasaan, valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Tilkkupeittonihan oli valmis heti kun olin saanut sen kantatuksi, joten näppäsin siitä valmistujaiskuvat. Ensin tilkkutaidekuva – Enemmän on enemmän –tilkkupeittoni ja upeasti kukkiva omenapuu: Seuraavaksi varsinainen valmistujaiskuva: Tykkään kirjavasta peitostani tosi paljon! Siitä tuli vielä kivampi kuin toivoin! Käytin valtavan määrän erilaisia jäännöspaloja, mutta tilkkulaatikkoni ja –kassini ovat yhä täpötäydet. Pitää varmaan tehdä vielä toinen tällainen! Enemmän on enemmän –tilkkupeiton reunakantti on tietenkin sinisen- ja punaisenkirjava. Valmistettuani reunakantin rullasin sen lankarullan sisuksen ympärille. Rullan voi sitten tyrkätä ompelukoneen t

Sain taitavasti longarm-tikatut tilkkutyöni Töölön Tilkkupajan Soilelta ja pysähdyin ihailemaan hänen työnsä jälkeä hetkeksi. Työt eivät siis vielä ole valmiit, vaan minun pitää vielä tasoitella ja nimetä ne sekä ommella nimilaput ja reunakanttaus. Siksi näytän niistä vain yksityiskohtia – toistaiseksi. Löysimme tähän tähti- tai vipperäkuvioiseen työhön juuri sopivan, terävän-pehmeän tikkauskuvion: Kuvio täydentää hienosti tilkkupinnan kuviota. Tietenkin tikkauskuvio erottuu paremmin taustapuolella: Kuvan pyörylä on applikaatio, jonka ompelin kankaasta löytämäni reiän kohdalle. Olin jo ommellut kankaan osaksi taustakappaletta, kun yhtäkkiä näin siinä reiän. Jos olisin nähnyt sen aikaisemmin, olisin ehkä pystynyt leikkaamaan kankaan sopivammalta kohdalta. Toisaalta paikka on hauska yksityiskohta! Kun paljastan valmiin työn (sitä saatatte joutua tovin kyllä odottamaan), näette, miten paikkakangas nivoutuu mukavasti osaksi taustakappaletta. Entä split nine patch –tilkkutyön