Tilkunviilaaja

Kirjoitanpa ehtimisestä, koska niin moni on viime aikoina kysynyt, miten ehdin tehdä näin paljon. No, paljon ja paljon! Mutta tässä kolme salaista asettani. 1. Vähitellen. Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun enää tarvitse ompelutuokioni jälkeen korjata konetta tai tykötarpeita pois näkyvistä. Mikäli tarvitsisi, niin esimerkiksi viime lauantaipäivän aikana olisin ehtinyt ommella ehkä yhden sauman. Kävi nimittäin niin, että siirryin puolen päivän aikaan hetkeksi ompelemaan. Ehdin neljän minuutin aikana noukkia sommittelulattialta pussukan vuoripalat ja ommella kaksi saumaa, kun Mies tuli hakemaan minut kauppareissulle. Kauppareissu oli hyödyllinen ja sain kohtuullisesti liikuntaa (koska teimme matkan jalan), mutta silti! Neljä minuuttia. Kauppareissun jälkeen minulla oli 20 minuutin tauko ennen ruuanlaiton aloittamista. Ehdin ommella ruhtinaalliset kuusi minuuttia ennen kuin puhelin soi ja ryyppäydyin viidentoista minuutin keskusteluun. Rehellisyyden nimissä mainitt

Seuraava paljastus saattaa järkyttää osaa lukijoista. Olen innostunut datasta ja tilastoinnista sen verran, että luetteloin mielelläni. Lukijani ehkä muistavat minun tekevän tilkkuvuoden yhteenvetoja joulukuun viimeisen päivän kunniaksi - vaikkapa tämän vuodelta 2015 - mutta nyt olen mennyt astetta edemmäs ja olen valmis tekemään lähes kaikenkattavia yhteenvetoja. Luetteloin nimittäin kaikki blogissa esittelemäni valmiit ompelukset alkaen marraskuusta 2009. Minulla on yli 320 rivin Excel-tiedosto, jossa näkyy jokaisen työn tyyppi, valmistumisvuosi ja nimi. Ryhdyin tehtävään vain saadakseni selvyyden, toistanko itseäni tilkkutöitä nimetessäni. Selvisi, että samannimisiä töitä on kuin onkin muutama, mutta uusia ei tule enää! Taulukkoon kokoamastani datasta oli helppo selvittää luotettavasti, moniko tilkkutöideni nimi alkaa d-kirjaimella. Niitä on kolme: Dannebrog- ja Diana-pussukka ja Doranne-tilkkulaukku. Dannebrog on puna-valkoinen kuten Tanskan lippu - siitä nimi. Di

Bloggaamisen ja yleensäkin sosiaalisessa mediassa jakamisen aloitettuani olen päässyt kuulemaan harrastukseeni liittyviä kohteliaisuuksia (compliments). Perhepiirin ihmiset eivät luonnollisestikaan jaksa innostua tilkkutöistä enää, ainakaan samalla tavalla kuin tilkkuilijat. Tietenkään! Siksi sosiaalisessa mediassa saadut tykkäykset, jaot ja positiiviset kommentit ovat tärkeitä. Erityisesti kun on ommellut omasta mielestään ehkä epäonnistuneehkon työn – suorastaan tekeleen, niin kiva kommentti auttaa kummasti eteenpäin. Koen kohteliaisuudeksi myös sen, kun joku soveltaa ohjettani ja tekee oman version. Kaikista en kuule, mutta osasta saan onneksi tietää, ja kyllä mieli lämpiää! Ja juuri eilen luin Instagramistä, että yksi seuraamistani ihmisistä oli innoittunut nimeämään tilkkupussukkansa, koska minäkin annan omille töilleni nimen. Olipa kivaa! Tilkkuharrastajat ja myös ammattilaiset ovat kannustavia! Saan olla osa upeaa yhteisöä! Sydämelliset terveiset teille kaikille! Ku

Melkein kaikki tilkkutyöni perustuvat tilkkublokkeihin. Ilman blokkeja toteutan käytännössä vain taiteelliset työt, ”quilt-as-you-go” -pinnat ja tilkkupeittojen taustakappaleet. (Nepä ovatkin työläitä ja aikaa vieviä toteuttaa, paitsi ”quilt-as-you-go” –pinnat.) Olen tehnyt hyvin (tai melko) yksinkertaisia blokkeja, joiden teho perustuu hienoihin väreihin. Olen toteuttanut blokkeja myös improvisoimalla crazy-tyyppistä pintaa. Silloin blokki on ensin kasvanut epämääräisen muotoiseksi, ja lopuksi olen trimmannut blokin tiettyyn kokoon. Monet blokit ovat olleet periaatteessa kaksivärisiä (plus neutraali väri, kuten vaalea tai tumma). Olen voinut käyttää hyvin erilaisia kuvioita ja tyylejä samassa työssä, kun värimaailma on pysynyt riittävän hillittynä. Jackpot-tilkkupeittokaan ei vaikuta megakirjavalta, vaikka blokeissa on kaikkia mahdollisia värejä. (Käyttämäni blokkikin oli melkein maailman yksinkertaisin.) Paper-piecing-tekniikallakin olen tehnyt tilkkublokkeja. Hyv

Marraskuun kirjoitukset jäivät harmillisen vähäisiksi, sillä en ehtinyt ommella kuukauden aikana juuri mitään. Ei siis ollut, mistä kirjoittaa! Nyt kokeilen, kuinka monena joulukuun päivänä pystyn kirjoittamaan edes jotain. Tarjoan teille, hyvät lukijat, jonkunlaisen joulukalenterin. Jaan uusia ja myös aiempia tekemisiäni (aiempiakin, koska uusissa ei kenties riitä kirjoittamista) ja kirjainteemalla. Olen jo kertaalleen kirjoittanut tilkkuilijan aakkosista, mutta kertaus ei ole pahasta. Plagioin armotta itseäni ja aloitan kalenterin a-kirjaimesta, aa niin kuin applikointi. Applikoimisesta tulee heti mieleen Helsingin tilkkukilta Syyringin suursaavutus – ompelimme yhdessä Salainen puutarha -tilkkutyön Kim McLeanin ”Stars and Sprigs” -mallin mukaan. Tilkkupeitosta tuli kooltaan 254 cm x 254 cm ja siinä oli 41 tähtiblokkia, 40 applikoitua kukkablokkia sekä 4 valtavaa applikoitua reunuspalaa. Salaisen puutarhan valmistamiseen kului kiltalaisilta yhteensä 398 työtuntia. Valmiin p

Tilkkutyön hauskuus laimenee hetkeksi, kun olen improvisoinut kokoon tarpeeksi ison tilkkupinnan pussukkaa varten. Siinä vaiheessa nimittäin pitäisi olla idea, miten tuon tilkkupinnan tikkaa. Mieleni on pelkkä tabula rasa, mutta pakotan itseni ensin valitsemaan tikkauslangan ja sen jälkeen katson pintaa ja alan tikata. Tilkkupintani eivät kertoile, miten ne haluavat tulla tikatuiksi, se on varmaa! Mutta tälläkin kertaa kaikki pussukkakappaleet valmistuivat. Kirjava, yleisväriltään epämääräinen tilkkupinta sai ryhdikkäät pystytikkaukset. Ompelin ensin yhden viivan ja sen lähelle toisen, minimaalisesti mutkitellen. Seuraavat tilkkupinnat olivat armeliaan pienet, joten päätin väkertää niihin muurahaisenpolkua. Oikeastaan mieleni teki ommella krysanteemitikkausta, mutta valitsin sittenkin helpomman kuvion. Poikkesin polulta vain lintukuvion lähellä. Siihen tikkasin ääriviivan ympärille. Spiraalitikkaus on lempparini. Pidin sinisävyisistä tilkkupinnoistani niin paljon, että

Pääsin mukaan johonkin ainutlaatuiseen: sain nimittäin esitellä tilkkuharrastuksen jaloa aatetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n messuosastolla Suomen Kädentaidot –messuilla Tampereella. Messuosaston vetonaula olivat tämänvuotisen ”Harvinaista herkkua” –tilkkutyökilpailun osallistujat eli 26 erilaista tilkkulaukkua. Kilpailun voittajat julkistettiin perjantaina 17.11.2017 ja messuvieraat saivat äänestää omaa suosikkiaan. Osastolla kävi aikamoinen kuhina! Lounastaukoni aikana ehdin tehdä täsmäiskun Kankaisen messuosastolle, mistä poimin viidessä minuutissa mukaan lajitelman kankaita. Muita ostoksia en ehtinyt tehdä. Tänään olen joutunut toteamaan, ettei aika kaupitse ihan joka tavaraa, tai ainakaan kärsivällisyyteni ei enää riittänyt odottamaan tämän yhden tavaran kaupitsemista. Rakentelin tämän kangaspäällysteisen rasian Helsingin Tilkkukilta Syyringin kurssilla vuonna 2006. Ajattelin, että se olisi Tyttärelle hyvä Barbien pikkutavaroiden säilytykseen. Rasia osoittautui