Tilkunviilaaja

Ilahduin nähtyäni Tilkkuilon blogissa tilkkupeiton, johon hän kertoi saaneensa idean minun jäännöspalapeitostani. Olen aidosti iloinen sekä hänen että itseni puolesta, mutta samalla minua korpesi, etten ole itse saanut viimeistellyksi omaa tilkkupeittoani. Tyrkkäydyin siis tasoitus- ja kanttaustyöhön. Ompeluhuoneen Makkarin ikkunoista tulvi sopivasti valoa, enkä malttanut olla kuvaamatta tikattua tilkkupeitoin aihiotani. Tikkaukset näkyivät niin hersyvästi valossa! Kyllä on rytmikäs tikkauspinta! Ihan mahtavalta näyttää! Tikkautin peiton siis Töölön Tilkkupajan Soilella ja siksi olen voinut huoletta säilyttää peittoani kanttaamattomana. Tilkkupajasta palattuaan tilkkupeitto on nimittäin siististi reunoista kiinni harsittu – muun tikkauksen lisäksi siis. Ja koska tikatun tilkkupeiton ulkoreuna on näin litistetty, peittopinnan suoristaminen on paljon helpompaa. Käytin tietysti apunani lasersuorakulmaa: Tasoitettuna kulma näyttää tältä: Taiteilin tilkkupeiton ka

Ompelin valmiiksi hillityn värisen tilkkupussukan, joka sai nimekseen Eleganssi. Harmi, ettei sireenien tuoksu välity kuvasta – se se vasta eleganttia olikin! Pussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 21 cm Korkeus noin 15 cm Pohjan leveys noin 5,5 cm. Kantolenksun ompelin tällä kertaa noin 5,5 cm leveästä ja 40 cm pitkästä kaitaleesta. Kuvassa kantolenksu näyttää valokuvausteknisistä syistä valtavalta, mutta oikeasti se on siro kuten pussukkakin. Lasken Eleganssi-pussukan kuuluvan Street-mallistoon, koska sen kantolenksusta voi sujauttaa käden ja kantaa sitä ranteessa. Toteutin pussukkaan yksinkertaiset, suorat tikkaukset, joille suunnan otin katseenvangitsijakankaan reunasta. Siksi tikkaukset eivät etene aivan kohtisuoraan vetoketjuun nähden. Muotipiirroskuvan taas halusinkin asemoida vähän vinoksi. Käytin pussukkaan hyvin lyhyen vetoketjun – otin sen pussista ”sekalaiset ja lyhyet”. Siinä ei edes lukenut, monenko sentin ketju se oli. Ehkä viidentoist

Juhlin merkkipäivääni jo kohta kuukausi sitten, mutta kaukaisen ystäväni lahjapaketti tavoitti minut vasta eilen. Oi, sitä sentään kannatti odottaa! Yllätys! 16 kpl fat quartereita! (Sain myös pehmeän fleecetakin.) Olen onnesta soikea enkä malttaisi edes avata näitä! Ehkä pidän ne pinossa hetken ja ihailen siinä. Ihailemisen lisäksi hämmästelen, sillä minulla ei ole ennestään yhtään näistä kankaista.

Aika on ollut kortilla viime päivinä, ainakin mitä ompelu- ja tilkkuharrastukseen tulee. En varmasti ole ainoa, joka on viettänyt aikaa puutarhassa kitkien, istuttaen tai juhlien. Muutaman minuutin olen sentään saanut ommella tuolloin, tällöin. Siksi nämä miehisemmän näköiset tilkkupinnat ovat jo tässä vaiheessa: Toinen pinta siis tikattuna, toinen ei. Näytänpä pintoja hiukan lähempää: Mutta on minulla muutakin: Pussukka on enää vuorikappaleita ja kokoamista vailla valmis. Tässä minulla kävi moukan tuuri. Tasoittelin pussukkakappaleet keskenään samankokoisiksi ja -muotoisiksi ja huomasin vasta ihan viimeiseksi tarkistaa, olivatko palat sopivan mittaiset suhteessa vetoketjuun. Huh! Olivat.

Suora ommel on aina hyvä. Tarpeeksi pitkin pistoin kun vetelee ja muistaa riittävän toiston, tilkkupinnasta tulee hyvä ja ryhdikäs. Vaaleampi lanka. Tikattavaa pintaa vaaleampi lanka näyttää yleensä paremmalta kuin tumma lanka. Tietysti tekijän mielessä voi olla visio, johon kuuluu piirrosjälkimäinen tikkaus. Itse tykkään aina enemmän niistä tikatuista osuuksista, joilla lanka eli tikkaus näkyy vaaleana. Tummempana erottuva tikkaus: Vaaleampana erottuva tikkaus: Yksi voi olla hyvä, mutta useampi on yleensä parempi. Esimerkiksi ääriviivatikkaus näyttää paremmalta, jos ääriviivoja on yhden sijaan vähintään kaksi. Yksinäinen ympyrä voi näyttää tyhmältä ja epätasaisen muotoiselta, mutta jos sen ympärille ompelee toisen ja kolmannen, asia on korjattu. Yksittäiset virheet ja suoraan tulleet mutkat tai kaarevaan tulleet terävyydet häviävät, kun ympärillä ja lähellä on toistoja. Mutta sitten: ei liikaa. Varsinkin isompaa tilkkupintaa voisi tikata vähän harvempaan. Tietysti s

Näihin aikoihin toukokuussa 2010 esittelin juuri valmistunutta sinistä tilkkukukkakassia. Olin innostunut ompelemaan aika pieniä tilkkupaloja pinnoiksi, joista leikkasin tilkkukukkiin terälehdet. Sitten applikoin terälehdet kankaalle ja lisäsin varren. Tikkasin koristeeksi kiehkuroita käsin ompelemalla ja tein näistä laukun tai tyynyn. Silloin en vielä antanut kaikille töilleni nimeä. Tämäkin kassi tunnetaan nimellä "Sininen tilkkukukkakassi". Minulla oli tuolloin myös tapana pihistellä parhaat kuvat postauksen loppuun. Päättelin, että lukijat varmemmin katsoisivat koko postauksen, jos näyttäisin ensin vain jotain ja jännitys tiivistyisi postauksen loppua kohti. Nyttemmin olen tajunnut, että näyttävin kuva kannattaa esitellä ensimmäisenä. Suurin osa blogilistoista näyttää juuri tuon ensimmäisen kuvan thumbnail-koossa ja sen pitäisi houkutella klikkaamaan. Neljä vuotta sitten toukokuussa leikittelin värikkäillä tilkuilla ja aloittelin tilkkupintaa, jonka pian valm

Supermyyjäiset ovat juuri nyt olleet avoinna tunnin. Odotimme, että asiakkaita olisi jonoksi asti.   Ei jonoa! Missä vika?