Tilkunviilaaja

Siniset ja violetit jäännöspaloista ompelemani tilkkuneliöt sopivat samaan tilkkupintaan näin sointuisasti: Muistin sentään pienen ideanpoikaseni eli ompelin tummimmat violetit siihen päähän, missä siniset neliöt olivat vaaleimpia ja vaaleimmat violetit tummaan siniseen päähän. Lisäksi sommittelin sinisimmät violetit toiseen reunaan ja punavioletit toiseen. Tällä puolella on punaisempia violetteja tilkkuja: Kaikkein söötein tilkkuneliö on tilkkutyön tässä kulmassa: Ompelin neliöitä pötköiksi ja jotta minun ei tarvinnut katkaista lankaa niin usein, ompelin väliin punaisia tilkkuja. Niinpä sain tilkkupinnan kokoamisen aikana kaupantekijäisiksi monta melkein valmista tilkkupalaa: Näitä täytyy vielä toki vähän tasoitella ja jatkaa sieltä täältä, mutta näette varmasti yhtä selkeästi kuin minä, että tilkkupussukkahan näistä syntyy alta aikayksikön! Hyvää uutta tilkkuviikkoa!

Käyttelin Miehen minulle leikkaamia mini-leikkuualustoja ja sain tasoitetuksi kaikki siniset, jäännöspaloista kokoamani tilkkublokit. Asettelin ne sommittelu seinälle lattialle niin, että toisessa reunassa on tummimmat ja toisessa vaaleimmat blokit: Kyselin pari postausta sitten, mitä mieltä te olette punaisten tilkkublokkien yhdistämisestä näihin sinisiin ja vielä violetteihin neliöihin. Olitte tosi kiinnostavasti eri linjoilla! Toisaalta kommenteissa luki, että ”hyvältä näyttää,” toisaalta sain hyvin perusteltuja kommentteja punaisten sopimattomuudesta tähän työhön. Punaisissa tuntui häiritsevän niiden lämmin värisävy. Kiitos kommentoijille! Kiva, että kommenteissa oli hajontaa, sillä se teki vastauksista poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Jätän teidät nyt jännityksen valtaan – mahdatteko saada illalla untakaan?! En nimittäin kerro vieläkään, mitä olen päättänyt punaisten tilkkublokkieni suhteen. Siinä jännittäessänne voitte vaikka katsoa Angela Waltersin, tuon kon

Tilkkuyhdistys Finn Quiltin kansalliseen tilkkutyökilpailuun tekemäni ”Tico, tico!” palasi viime viikolla kotiin kierrettyään Suomea (kai?) vuoden 2014 Tilkkupäiviltä asti. Tilkkutyön alakulmassa on ruusuke merkkinä siitä, että sijoituin kilpailusarjassani toiseksi. Olisi kiva ripustaa työ seinälle, mutta se ei oikein sovi minkään huoneemme sisustukseen. Taidan tyytyä säilömään sen valolta suojaan, odottamaan otollista seinää, jolle sen ripustaa. Kuvani ovat niin pimeitä, että uskotte varmasti työn päätyvän riittävän hämärään paikkaan! Kissan mielestä tilkkutyöni voisi toimia vaikka mattonakin.

Luen tilkkulehtiäni ja –kirjojani aika ajoin uudelleen, sillä löydän niistä melkein joka lukukerralla uusia ideoita ja ajatuksia. Pari päivää sitten selailin yhtä American Patchwork and Quilting –lehteä vuodelta 2012 ja näin juuri tähän tilkkutyötilanteeseeni sopivan vinkin: Vanhasta, naarmuuntuneesta (tai mutkalle menneestä) leikkuualustasta voi vielä saada pienemmän alustan, jonka päällä voi tasoitella tilkkublokkeja. Helposti pyöriteltävän leikkuualustan voi ostaa uutena, mutta itse en ole raaskinut moista edes harkita. Nyt tajusin, että pientä leikkuualustapalaa pystyy vaivattomasti pyörittelemään tavallisen leikkuualustan päällä. Toimii siis käsipelillä samaan tapaan kuin kaupallinen alusta, jossa on pyörivä mekanismi. Varastoistani löytyy kaksikin väsynyttä ja naarmuista leikkuualustaa. Valitsin toisen, jossa oli vielä kohtuullisen kulumattomat nurkat, erityisesti kääntöpuoleltaan (tuumamittainen puoli) ja Mies saksi alustani peltisaksilla seitsemään osaan: Alus

Laskin onneksi oikein ja ompelin kuin ompelinkin tismalleen tarvittavan määrän punaisia tilkkublokkeja sinisten ja violettien neliöideni ympärille. Päätin ommella ensin kaikki punaiset tilkkublokit ja sen jälkeen kokeilla, sopivatko ne täydentämään tilkkupinnan. Mitä mieltä olette? Sopivatko punaiset sinisten ja violettien kanssa? Minulla on näiden sopivuudesta oma mielipide, mutta kuulen mielelläni myös, mitä mieltä te lukijat olette!

Punainen on maaliskuun teema, ainakin minulle. Olen tehnyt punasävyisen, palapelikuvioisen tilkkupinnan miltei valmiiksi ja sen lisäksi olen valmistanut melkein 30 kpl punaisia neliöitä jäännöspalakankaistani. Tässä jäännöspalablokeistani ihan vain muutamia: Blokkien valmistamista on vaikeuttanut se, etten ole osannut ostaa tasaisesti kaikkia punaisen tummuusasteita. Minulla on toisaalta hyvin vaaleita punaisia kankaita ja toisaalta kirkkaita ja tummia, mutta keskiväriset punaiset ja tummemmat vaaleat lähes loistavat poissaolollaan. Olen kuitenkin mennyt niillä, mitä minulla on. En ole käynyt ostamassa lisää kangasta tätä työtä varten, mutta olen kyllä joutunut leikkaamaan lisäpaloja pitkistä kankaista. Jäännöspaloissa ei vain ole ollut tarpeeksi sopivan värisiä tilkkuja. Tässä ovat kaikki tähän mennessä ompelemani punaiset tilkkublokit: Olen nyt poiminut jäännöspalalaatikostani mahdollisimman tarkoin kaikki siniset, violetit ja punaiset tilkut ja käyttänyt ne tähän työh

Välillä harmittaa niin palavasti se, ettei Helsingissä ole yhtään täysiveristä tilkkukangaskauppaa! Verkkokaupasta voi ostaa mitä tahansa, niin, mutta verkossa ei pysty hypistelemään kankaita ennen kuin ostaa. Sen sijaan että harmittelen, tekisi mieleni parantaa asia. Tarttua itse toimeen. Mutta en koskaan voi ryhtyä tilkkukangaskauppiaaksi. Syy 1: Aloittelevana kauppiaana perustaisin pienen puodin kotimme yhteyteen. Liikepaikkana minulle kätevä, mutta ohikulkijoita taitaisi olla vain muutama päivässä, jos sitä. Syy 2: Harvat pistäytyjätkään eivät varmaan poikkeaisi toiste, kun myisin heille kissankarvoilla kuorrutetut kangasnyytit. Kissa lähdettää itsestään niin massiiviset määrät karvaa. Syy 3: Tietenkin toimisin omana sisäänostajanani. No millaisen valikoiman luulisitte minun kykenevän valitsemaan, kun silmäni poimivat esiin vain kirkkaita värejä ja kuviollisia kankaita? Ei olisi yksivärisiä kankaita minun myymälähyllyilläni (niillä kissankarvaisilla). Syy 4: Kolme edel