Tilkunviilaaja

Seuraavassa esitän seitsemän sekalaista huomiota Tilkkulehden numerosta 4/2014. Lisäksi luettelen viisi asiaa, jotka todella haluaisin Tilkkulehdessä muuttaa, jos vain voisin. Lopuksi kerron muutaman kenties yllättävän asian Tilkkulehtien sisällöstä (tiedot ovat kyllä peräisin vuodelta 2012, mutta ne ovat silti yllättäviä). 7 sekalaista huomiota Tilkulehdestä 4/2014    1 - En lue koskaan sisällysluettelosivua. Paitsi joskus jälkikäteen katson. 2 – Päätoimittajan pääkirjoituksesta luin, millä tavalla osa kuvista saattaa valikoitua lehteen. Hyvä tietää. Tietysti sitä toivoisi, että kuvaaja varmistuisi kuvan onnistumisesta ja kuvan lähettäjä vaivautuisi tarkistamaan, että kuva on kelvollinen. Nykyään kuvataan diginä, joten filmiä ei ole tarpeen säästellä. 3 – Pakko oli vähän naurahtaa toimituksen kämmille (hyväntahtoisesti, huom). Juttu alkaa ”Tilkkuyhdistys Finn Quilt täyttää 25 vuotta ensi vuonna. Tähän tarvittaisiin jotain esim. Pirjolta.” Teen työssäni asiakaslehteä ja y

Ihanat kankaat ja ihana tikkaus tekevät uusimmasta, Ruususen päiväuni -nimisestä tilkkupeitostani ihanan: Olen jo monta vuotta halunnut tehdä tämän tilkkupinnan, jossa limittäiset neliöt näyttävät leijuvan toistensa lomassa. Kauan kesti, ennen kuin päättelin, miten tämän voi ommella, ja sen jälkeen mittojen miettiminen vei aikansa. Minulla oli, harvinaista kyllä, tarpeeksi paljon samaa kangasta tilkkupinnan taustakappaleeksi, mutta halusin ommella taustapuolellekin jonkun kivan jujun. Poutapilvi keksi kommentissaan, että tilkkurivi voisi olla vaikka kukkakedon poikki kulkeva polku. Rakas siskoni mieltyi Ruususen päiväuni –tilkkupeittooni jo ennen kuin olin ehtinyt tikkauttaa sen. Ehdinkin hyvin kirjoittaa tärkeän asian näkyviin peiton nimilappuun: Onkin hauska esitellä tilkkutyö, joka on omasta mielestäni onnistunut. (En ole samalla tavalla ylpeä eilisestä Avosydän-vetoketjupussukastani .) Peittoa olikin rankka pidellä ylhäällä valokuvien ottamisen ajan! Seisoin

Huhhuh! Vaikka heinäkuussa sattumalta löytämäni valikoima kankaita sopi mielestäni yhteen ja vaikka luulin, että kankaita yhdistelemällä syntyisi automaattisesti todella viehko tilkkupinta, en tykännyt tuotoksestani. Olipa hankala käsitellä sitä, kun en koko aikana viehättynyt siitä lainkaan! Sain kuitenkin tilkkupinnat tikatuiksi, aika luovastikin jopa, ja nyt tilkkupussukka on valmis. Annoin sille nimeksi Avosydän. Sydän on tämän vetoketjupussukan nimessä ilman muuta sen takia, että tikkasin tilkkupintaan tosi monta sydänkuviota. Olin todella vähällä antaa tälle nimen Sydämistynyt, mutta sitten kävi pussukkaa sääli. Ei ole sen syy, etten välitä kokoamastani tilkkupinnasta! Siksi en halunnut antaa sille kielteisen oloista nimeä. Varmaan tästä joku tykkää. Sen verran jurppii, että olen puoliksi päättänyt tehdä toisen version samoista kankaista. Katsotaan, tulisiko siitä minulle mieleisempi. Ompelin Avosydän-vetoketjupussukkaan sisätaskun, jossa on ommeltuna Tilkunv

Laskeskelin, että minulla oli 14kpl plus-kuvioisia tilkkublokkeja. Kun tein yhdellä rysäyksellä vielä 12 kpl lisää, niitä oli sen verran, että sain niistä tasaisen 4 x 6 blokin koosteen, ja pari blokkia jäi vielä ylikin. Silmällä katsellessa ei pysty säätämään tilkkublokeille parhaita sijainteja, mutta kuvasta näkee mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi, että alimmassa rivissä näyttäisi olevan vähän kuin korsia. Tällaisia blokkejahan täytyy tehdä lisää! Sitten saan alareunaan korsirivin. Näen myös, että voin asetella tummin-taustaiset plussat vähän samoihin kohtiin. Ehkä ei kannata laitella niitä kulmittain niin kuin tässä. Heti kun lähestyn pintaa, tummuusasteet lakkaavat näkymästä kunnolla. Kun siirryn vielä lähemmäs, näen parhaiten plussien värit ja taustakankaat ovat vain ihan epämääräisesti vaihtelevia. Ei tästä näe mitään korsimaisuutta tai että joku blokki voisi näyttää toisella kohtaa paremmalta. Hyvä, että tulen ottaneeksi kuvia! (En ottaisi kuvia, ellei

Pistäydyin viime viikolla kirjakaupassa ja selailin käsityökirjaosastolta esiin suomalaisen Vielä yksi laukku! –kirjan, ja olen nyt tutustunut siihen sen verran, että voin antaa siitä arvioni. Kannessa komeilee laukku, joka muistuttaa itse kehittämääni PC-laukkumallia. (Tein niitä monta, mutta sitten kadotin hyvän kaavani enkä ole sen koommin ommellut yhtäkään samalla mallilla, vaikka minulla olisi vanerisia pohjakappaleitakin valmiina.) Kirja on suomalaisen Riitta Malinen-Tyynelän kynästä, sillä on suomalainen kustantaja ja se on vielä painettukin Suomessa. Päätin kannattaa suomalaista luovaa ja muuta työtä ja ostin kirjan. Takakannessa luvataan yli 30 luovaa ohjetta erilaisten tilanteiden laukuille, kasseille ja kukkaroille. Kirjassa on paljon kuvia ja laukkujen lisäksi siinä vinkataan esimerkiksi koristeruusujen tekoon ja annetaan ideoita, millaisista materiaaleista laukun voikaan tehdä. Siinä mielessä kirja onkin tosi kiva. Jos olisin ollut kirjan kustannustoimittaja, o

Aherrukseni on nyt tuottanut tulokseksi 14 valmista plus-kuvioista tilkkublokkia, mutta plussan muotoiseen asetelmaan niitä sopi vain 12. Oikeasti plus-kuvioisia blokkejani on siis tämän verran: Asettelin valmiit tilkkublokkini vaihteeksi nurmikolle omenapuun varjoon. Valitettavasti kaunis asetelmani ei näytä valokuvattuna lainkaan niin kivalta kuin se näytti omaan silmääni, mutta näkeepähän tästä jotain tulevan tilkkutyön yleisilmettä. Huom muuten, oikean alakulman (ja toisaalla keskemmällä olevan) tilkkublokin plussa on Downton Abbey -kangasta (Dowager Countess), jota ostin Imatran Tilkkupäiviltä Tilkkutarhan myyntitiskiltä. Tykkäsin kuviosta aivan simona, mutta mietin, sopisiko kangas ikuna mihinkään työhöni. Tähänhän se sopii mainiosti! Eikö olekin melkoisen yksisävyisen oloinen työ? Ei ole lainkaan sellainen kirkasvärinen tilkkutyö, jollaisia yleensä teen.

Palaan miinukseen tuonnempana: nyt kuitenkin jotain muuta. Kauniista turkooseista ja punaisista kankaista ompelemani tilkkupinta ei miellytä silmääni, mutta tästä oli se hyvä puoli, ettei tikatessa tarvinnut pelätä pilaavansa mitään. Niinpä sain itsestäni irti aivan uusia kuvioita, esimerkiksi tämän: Merkillisen näköinen pöytä/portti sai sisäänsä kiemuroin ympäröidyn sydämen. Punaisella tikkauslangalla rohkeasti tikkasin turkoosin kankaan päälle! Sydänten viereen ja yläpuolelle tikkailin teräväkärkisiä aaltoja. Tikkasin vielä pikkuruiset sydämet pieniin punaneliöihin. Kaksi kierrosta tikkauksia vetelin. No sitten tämä toinen tilkkupinta. Uskaltauduin tikkaamaan tutun spiraalikuvion kehälle ensin pyöreitä terälehtiä tai pilvenreunoja, sitten vähän liekkimäistä riviä, toisen pilvenreunakaistaleen, jälleen liekkejä,… Kuvion näkee tästä vähän paremmin: Tasoitin tilkkupinnat ja tässä he poseeraavat tulevan vetoketjunsa kanssa: Tikkasin näitä muutamana iltana j