Tilkunviilaaja

Yksi ruoto lisää siis – käytin samoja vaaleaa ja ”tummaa” kangasta kuin tässä postauksessa, mutta ompelinkin oranssihtavaruotoisen tilkkublokin, en turkoosiruotoista. Näistä kootaan vinha tilkkupinta, jossa ruodot menevät välillä sinne ja välillä tänne. Ompelen toivottavasti seuraavat ruodot Tallinnan-kankaistani eli vaaleat tulevat vaaleasta ruskeasta ja tummat melko tummasta harmaasta, tummemmasta kuin näissä blokeissa käyttämäni. Voi silti olla, että samaan tilkkupintaan tulee näitä melko-valko-harmaita mukaan. Värikaitaleet tulevat turkooseista ja oransseista, turkooseja enemmän. Etsin käsille monenlaista sopivaa kangasta – näistä leikkaan kaitaleita siten kuin sattuu huvittamaan. Ei ole taaskaan mitään erityistä suunnitelmaa tai visiota. Katson, mitä tulee, vai tuleeko mitään. Tilkkublokki on joka tapauksessa mielestäni hauska ja sitä on kiva tehdä. Niin… tai tänään oli kyllä aluksi vähemmän kiva ompeluhetki. Ensin etsin ainakin vartin uutta tilkkulehteäni, jota ilm

Vähän on huono omatunto – mutta onneksi vain vähän – sillä olen viikon sisällä toteuttanut kahta Tilkkutie-blogin Tiinatein hieman kadehtimaa suurkaupunkilaisuutta. Olen kävellyt lehtihyllylle ja valinnut sieltä kivan tilkkulehden ja olen myös pistäytynyt Tallinnassa. Anteeksi vähän. Olen käynyt Tallinnassa monta kertaa ja viipynyt siellä pistäytymistä pidempäänkin, mutta ohjelma on aina ollut sellainen, etten ole päässyt kangasostoksille Karnaluksiin. Enkä tietysti moneen aikaan edes tiennyt koko tarunhohtoisesta Karnaluksista. Minua valistettiin kyllä, että ennen täällä olivat hinnat paljon huokeammat, mutta aivan riittävän huokeilta ne minusta vaikuttivat ja niinpä voinkin näyttää kauniit kukkaterveiset Tallinnasta: (Niin, ja pilkkuterveiset.) Vasemmanpuoleista kukkakangasta ostin vieläpä niin paljon, että ehkä saan siitä melkein koko taustakankaan tilkkupeittoon. Joskus niinkin! Eiliseen tilkkublokkipohdintaani liittyen, tässä neutraaleita tummia ja vaaleita kankaita

Vihjasinkin jo American Patchwork and Quilting –lehdestä kirjoittaessani, että löysin sieltä mielenkiintoisen tilkkublokin ohjeineen. Vaikka koko peittopintaan (no en ole edes tarkistanut, miten valtavan kokoinen tilkkupeitto ohjeen mukaan ommellen syntyisi) tarvittaisiin kolme metriä sekä vaaleaa että tummaa neutraalia kangasta, en malttanut olla kokeilematta ohjetta. En ole vuosiin ommellut kalanruotokuvioista tilkkupintaa. Tai melkein kahteenkymmeneen vuoteen. Tämä ohje kehotti ompelemaan vaalean ja värikaitaleen yhteen ja samalla tavalla tumman ja värikaitaleen ja leikkaamaan niistä tietyn mittaisia paloja. Sitten parikaitaleet ommeltiin puolihirsimökkimäisesti yhteen. Lopputuloksena oli aika merkillisen epämääräisen muotoinen tilkkupinta, josta leikattiin tuo 27cm kanttiinsa neliö. Jaa nyt katsoinkin, että valmis peitto näillä ohjeilla on 601/2” x 801/2” eli noin 154cm x 205cm – aivan järkevän kokoinen. Huokaus! Täytynee hankkia kolme metriä vaaleaa ja toiset kolme tumma

Olen silloin tällöin ostanut American Patchwork and Quilting –lehden, koska ensimmäisestä ostamastani numerosta sain mallin Jäätelökesä-tilkkupeittooni. Muista numeroista en ole tainnut ihan peittomallia löytää, mutta jokusia hyödyllisiä tiedonmuruja lehdissä on ollut ja aina joku ideantynkäkin sentään. Kesäkuun 2014 numero on tänään käsillä. Lehdessä on kiinnostavalta näyttävä blokkiohje ja peittomalli, joka kuitenkin vaatii noin kolmen metrin palat kahta eri kangasta – muut kankaat voivat olla mitä tahansa ja minun tilkkupinnassani varmasti olisivatkin. En siis voi heti toteuttaa tuota mallia, vaikka mieli tekisikin. Ehdottomasti kiinnostavin juttu tässä numerossa kertoo kuitenkin kuosien valitsemisesta. Weeks Ringle –niminen suunnittelija neuvoo, miten kankaat saa toimimaan keskenään. Jutussa ratkaistaan ilmeisesti melko yleinen ongelma, eli kun kankaita on varastossa vaikka kuinka paljon ja vaikka minkälaisia, mutta mitään järkevää niistä ei keksi tehdä. Minun kangasv

Päätin ommella leijuville neliöilleni kehykset, vaikka aivan yhtä hyvin olisin voinut ommella vähän isomman tilkkupinnan, tikkauttaa sen sellaisenaan ja kantata. Usein sellainen työ näyttää modernilta! Mutta tykkään kehystää tilkkupintani ja niin nytkin. Vähän aikaa mietittyäni päädyin helppoon ratkaisuun eli ompelemaan sisimmäisen kehyksen samasta tummahkosta kankaasta kuin pienet kulmaneliöt. Kuvassa vasta mallailen toista reunaa, toinen on sentään jo ommeltuna. Seuraavasta kehyskierroksesta sommittelin kapeamman ja oikein värikkään. Jotta saisin oikeanlaiset värisävyt, kuskasin peittoaihion nurmikolle kuvattavaksi. Valon ja varjon vaihtelu teki oikeiden sävyjen saamisen toisella tavalla vaikeaksi, mutta ainakin tässä on nyt valoa eikä harmautta: Tilkkupintaa tarkastellessani alan päätyä sellaiseen ratkaisuun, että ompelen vielä toisen värikkään kierroksen, ehkä vähän ensimmäistä leveämmän ja jätän kehyksen sellaiseksi. Kokeilin nimittäin tummaa, mustaa ja vaaleaa ulomm

Hip hei, sain äsken kootuksi tilkkupinnan, jossa on leijuvia tilkkuneliöitä. Näin ne leijuvat makkarin lattialla: Valoisuusolosuhteet ovat edelleen haastavat. Ei tahdo ikkunasta tulvia tarpeeksi valoa, että saisi kunnollisia valokuvia. Uloskaan en tohdi mennä kuvaamaan, sillä siellä on märkää ja erittäin tuulista. Ei taida tilkkupintani näyttää kuvassa järin vaikuttavalta, mutta oikeassa elämässä se on kyllä aika kiva! Päätin jättää ylimmän neliökerroksen pois, sillä pinta oli jo 174cm korkea. Jos lisäisin vielä yhden kerroksen ja sen jälkeen kehykset, tilkkupinnasta tulisi suhteettoman korkea leveyteen verrattuna. Niin, ja siitä pääsenkin kehysaiheeseen. Nyt pitää keksiä, millainen kehys korostaa tilkkupinnan parhaita puolia tehokkaimmin. Olen suunnitellut, että ensin olisi kaksi hyvin ohutta vaaleampaa raitaa ja sen jälkeen tummempi kehys. Kankaista ja kuoseista ei ole tietoakaan. Mahtaako kaapeista taaskaan löytyä mitään sopivaa kangasta? Kaapit ja laatikot ov

Olen iloinen ja - myönnän - vähän yllättynyt, sillä parin, kolmen vuoden pähkäilyn jälkeen olen murtanut leijuvien neliöiden koodin ja rakennan menestyksellä omaa versiotani mallista. Hyvänen aika, tilkkupinta näyttää siltä, miltä pitääkin: Teistä saattaa tuntua kummalliselta, että näin yksinkertaiselta näyttävä tilkkupinta on ollut minulle vaikea ymmärtää! Ensiksi mietin, kootaanko värillinen ”neliö” viidestä palasta ja ihmettelin, missä blokkien rajat kulkisivat. Viimein ymmärsin, että kolme palaa riittää, plus tummat kulmaneliöt tietenkin. Siinä vaiheessa tiesin, millaisia tilkkuja minun olisi leikattava mistäkin kankaasta, mutta sommitelman kehittäminen tuntui mahdottomalta – ellen sitten rakentaisi koko tilkkupintaa kaikkine paloineen sommitteluseinälle makkarin lattialle. Sekin vaikutti hankalalta. Lopulta keksin suunnitella ”neliöiden” järjestyksen ilman muita paloja. Olisin päässyt helpommalla, kun olisin vain leikannut palat ja antanut sattuman määrätä niiden