Tilkunviilaaja

Jos aikoo saada tilkkutöitään esille tilkkutyönäyttelyyn, töissä pitää olla keppikuja. Kerroinkin jo, että olin ompelemassa kujaa Sisäinen villapaita –tilkkupeittoon, jotta saan sen näytteille Helsingin tilkkukilta Syyringin kevätnäyttelyyn Taidelaaksoon. Olin ilmoittanut näyttelyyn neljä muutakin työtä ja niihin oli myös ommeltava keppikujat. Huokaus! Kujien ompeleminen ja kiinnittäminen oli, toinen huokaus, peräti ikävää työtä. Sain kujat kuitenkin valmiiksi. Hyvä, minä! Kolmas huokaus! Näyttelytöissä täytyy myös olla nimilappu, josta selviää paitsi työn nimi ja tekijän nimi, myös riittävä määrä yhteystietoja työn palauttamista varten. Niitäkin minun piti leikata, kirjoittaa ja kiinnittää neljä kappaletta. Sain myös tämän melko ikävän tehtävän ajoissa valmiiksi ja hanhiaiheiset tilkkutaulut pääsevät Tilkut pikinikillä –näyttelyyn Taidelaaksoon (Laakson sairaalan kahvilaan). Näyttely on avoinna tiistaista 6.5. alkaen koko toukokuun aina kun sairaalan kahvilakin on avoi

Tekeillä oleva pussukka sopii iloisine väreineen vapun tunnelmaan! Pussukan innoittajana oli vaalean turkoosi – punainen leppäkerttukangas eli keksin tehdä toisen pinnan punaista ja toisen turkoosi-sinistä. Kuvassa on kaikki vielä mahdollista! Olen valinnut tähän 20-senttisen vetoketjun, johon voin ommella kunnollisen pituiset jatkopalat päihin ja silti tilkkupinnassa riittää (ehkä) leveyttä. Tilkkupinnoissa on myös todella riittävästi korkeutta! Jos haluaisin tehdä vaikka tosi korkean pussukan suhteessa sen leveyteen, näistä paloista riittää! Tai sitten voin madaltaa paloja, jolloin minulle jää jonkun verran punaista ja sini-turkoosia tilkkupintaa, joista voin tehdä uusien tilkkupussukoiden alkuja. Ompelin tilkkupinnat jäännöspaloista, joista osa oli aika isoja eli leikkasin niistä tähän kaitaleita. Ihmettelen aina itseäni, miten säästeliääksi yhtäkkiä tulen, kun käsissä on melko iso – vaikka noin 15cm x 20cm – jäännöspala. Sitä en millään raaskisi pienentää yhtään! Tois

Arvoitus: mitä tässä kuvassa on tekeillä? Ompelukone on mukana kuvassa vain hämäykseksi. (Oikeasti ompelukone on kuvassa, koska ryttäsin peittokasan ompelupöydälle odottamaan toimenpiteitä.) Lähikuvassa on vinkki, jonka avulla saattaa arvata kuvan idean. Kuvan oikeassa reunassa näkyy nuppineulalla tilkkupeittoon kiinnitetty valkoinen jokin. Vastaus: ompelen vihdoinkin Sisäinen villapaita –tilkkupeittoon ripustuskujaa sitä varten, että työ saadaan esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –kevätnäyttelyyn Laakson sairaalan kahvilatilaan. Näyttely on avoinna 6.5. alkaen koko toukokuun ja vähän kesäkuun puolellekin. Käykää katsomassa töitämme! Siellä on lukuisia isoja tilkkupeittoja näytteillä! Näyttelyssä voi äänestää mieluisinta työtä ja toivon tietysti, että te lukijani kävisitte äänestämässä Sisäinen villapaita –peittoa! Tein keppikujan 25cm leveästä kangaskaistaleesta, jonka taitoin kaksin kerroin ja ompelin pitkistä risareunoista tilkkutyöpaininj

Olisi varmaan pitänyt ommella pussukka valmiiksi jo pääsiäiseksi, niin olisin tällä kuvalla voinut samalla lähettää lukijoille pääsiäistervehdykset. Minulla on pihalla tuollainen hoopo tekopupu (vaikka siellä loikkii myös niitä ikäviä mutta todella suloisia citykanejakin), jonka kerran ostin mukaani jonkinlaisen mielennyrjähdyksen vallassa. No, pussukka on pääosassa, eikö olekin? Sen nimi on Satunnainen. Nimi tuli mieleeni tilkkupintojen sattumanvaraisesta löytämisestä. Tällä puolella pussukkaa näkyy useita todella vanhoja kangashankintoja. Ruudullinen kangas on isoäidin kaupasta pakan loppu. Hiiriä tai jotain eläimiä puna-valko-raidallisella pohjalla on kangasta, jota ostin Tyttären ollessa vielä vauva. Tein siitä hänelle söpön puhvilahjesortsihaalarin, joka ei käytössä kuitenkaan ollut kiva. Tuo vaaleamman punaraidallinenkin kangas on varmasti 1990-luvulta. Oli jo aikakin saada nämä järkevään käyttöön! Toinen puoli pussukasta: Tässä näkyy hyvin, että ompelin jälle

Saatuani solmiokankaisen tilkkupinnan valmiiksi oli hyvä hetki tarttua vaihteeksi omemman värisiin tilkkuihin. Olin pessyt Imatran tilkkupäivillä Soilelta saamani leppäkerttukankaan ja etsin sille kaverikankaita jäännöspalalaaristani, kun löysinkin kaksi aika isoa hirsimökkitekniikalla toteutettua tilkkupalaa. Ehkä olin ajatellut koota niistä jotain, mutta eiväthän ne mitkään kovin vaikuttavat palat olleet. Totesin melkein heti, että niistä saa parhaimmillaan kelvollisen tilkkupussukan. Lisäsin ”alareunoihin” ylijäämävaaleanpunaista kangasta (jäi yli Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta) ja löysin vaihteeksi 30-senttisen vetoketjun, joka vaikutti oikein sopivan pituiselta juuri näille paloille. Vaaleanpunaiset jatkopalat näyttävät valjuilta, mutta ne päätyvät pussukan pohjaosaksi, joten niiden valjuus ei haittaa. Ainakaan minua. Valitsin kankaan, koska sitä oli käden ulottuvilla ja se oli täysin joutilasta. Olin hetkeä aikaisemmin kokeillut noin viittä eri om

Käytin lomapäiviäni solmiokankaista kokoamani tilkkupinnan viimeistelyyn eli yhdistin blokit yhtenäiseksi pinnaksi, mittailin puolin ja toisin, leikkelin pari kehyskaitaletta ja ompelin. Vasta kehykset kiinnitettyäni ja niitä silittäessäni tuli mieleen, olisikohan kehystenkin takana pitänyt olla ohutta vanua? No, se on myöhäistä – en rupea enää muuttamaan asiaa. Nostin valmiin tilkkupinnan ulos kuvattavaksi, jotta saisin edes jotenkuten oikeat värit kuvaan. Mietin jonkun aikaa reunakaitaleiden värejä. Ohut kehyshän on kirkas punainen ja olisin oikeastaan halunnut siihen vähän tummemman punaisen, mutta en toisaalta halunnut koota kehystä useammasta eri kankaasta. Tilkkupinnassa on ihan tarpeeksi erilaisia kankaita jo! Ompelin sisemmän kehyksen tilkkupintaan erittäin huolellisesti. Tällä kertaa tein jopa niin, että mittasin tilkkupinnan kahdesta kohdasta noin keskeltä ja leikkasin mitan mukaiset kaitaleet, jotka sovittelin ommellessani uloimpaan reunaan. Ajattelin tilkkupinnan k

Asettelu seinäni lattiani on taas ollut kovassa käytössä eli ompeluhuoneessa makkarissa ei ole pystynyt kunnolla kävelemään kahteen päivään, kun olen asetellut solmiokangasblokkejani peittojärjestykseen. Kuvassa asettelu oli aluillaan. Päädyin asemoimaan blokit kiinni toisiinsa, ilman välikaitaletta. Läiskin ensin blokit mielivaltaiseen järjestykseen ensin niin, että ruskeasävyisimmät blokit olivat keskellä ja punasävyisimmät niiden kummallakin puolella. Lisäsin harmaa- ja sinisävyisimmät blokit reunoille ja totesin, ettei järjestely miellyttänyt silmääni. (Kuvan värisävyt ovat mitä sattuu vaikka yritin niitä säätää, joten tästä ei saa käsitystä suuntaan eikä toiseen.) Asettelin sitten blokit värijärjestykseen niin, että ruskeimmat olivat alimpana, sitten punasävyiset ja kaikkein vaaleimmat (tai joissa vaaleaa oli runsaasti uloimpana kerroksena) ylhäällä. Kuvassa siis oikea reuna on ikään kuin yläreuna. Kuten näkyy, kolme blokkia uupui vielä. Tein puuttuvat blokit