Tilkunviilaaja

Ystävälleni Viet-Anhille ompelemani Tilkkupantteri-pussukka on jälleen nähnyt maailmaa: Tässä kuvassa se tutustuu Venariaan, joka on Italiassa. Minä en ollut moisesta paikasta kuullutkaan, mutta Viet-Anhin kertoman mukaan kyseessä on Italian Versailles. Mitä mahtoi Pantteri siellä eniten ihailla? Applikointipinnan pelastusoperaatio on edennyt. Tässä valmis tilkkupinta, jonka olen kiinnittänyt välikerroksena käyttämääni froteekankaaseen sekä puuvillavanupalaseen hakaneuloilla. Kuvassa aito tilanne. Ompeluhuoneen Makkarin lattia on osa työtasoani. Tikkasin lehtikuvioihin lisää lehtimäisyyttä ja lisäsin lehtimuotoja myös taustalle: Käytin vihreää konetikkauslankaa ja lisänä ohutta metallilankaa. En käyttänyt vapaata konetikkausta, vaan kieputtelin ja kääntelin kangaspalaa normaalin paininjalan alla. Vetäisin samalla vihreä-metalliyhdistelmällä vielä siksak-ompeleet naapuritilkun puolelle, ihan vain huvikseni. Lisäsin aaltoilevaa tikkausta kangasosuuksiin. Vali

Ensimmäinen valmis tilkkutyöni tänä vuonna oli Vanhat ystävät –tilkkupeitto, jonka annoin kahdelle vanhalle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. En ole käynyt heidän kotonaan, mutta onneksi arvasin käyttää sopivia värejä. Katsokaa vaikka, miten hyvin peitto sopii esimerkiksi makuuhuoneeseen: Ja peitto toimii oikein hyvin myös heidän sohvallaan: Jännittävä kuosi tuossa sohvassa muuten, ja tykkään siitä miten raidat komppaavat lampunvarjostinta. Onpa tilkkupeitto päässyt hyvään seuraan! Vain vähän edistystä Väkerrän edelleen vaaleita tilkkusilppuneliöitä kolmio-neliötähtipintaan. Tässä viimeisimmät tilkkusilppupinnat: Näyttävät hailakoilta ja vaaleilta, mutta niin näiden pitääkin näyttää. Viime postauksessa esittelemäni pussukkapinnat odottavat nyt tikkaamista: (Ohhoh, nyt näyttäisivät kameran säädöt olevan miten sattuu, kun valkoiset ovat aivan puhkivalkoiset.) Leikkasin näille froteesta välikerroksen ja puuvillavanusta vanun taakse ja kiinnitin kerrokset keske

Löysin kaappini kätköistä ikivanhoja keskeneräisiä tilkkupintoja ja niitä ennen yhden kauhean pinnan, josta olin kuvitellut syntyvän jotain Maija Brummer –tyyppistä. Turhaan kuvittelin! Mutta kauheasta pinnasta tunnistin alueet, jotka olivat jotenkin ookoo ja leikkasin ne erilleen. Nyt toinen, kamalasta applikaatiopinnasta leikkaamani pala on saanut ympärilleen tällaisia kankaita: Toinen pala oli epämääräisemmän muotoinen, joten sen ympäristö näyttää vähemmän hirsimökiltä ja enemmän crazy-pinnalta: (Kuvan yläreunassa näkyy kaistale toisen tilkkupinnan alareunaa.) Näistä paloista tulee vetoketjupussukka. Tietenkin – mitä muutakaan! Jotta pussukan kummallakin puolella olisi samoja sävyjä, tasoitin tästä lehtimadonvihertävästä tilkusta vähän reunaa: Ja ompelin tilkun kahden isomman tilkun väliin, jolloin sain aikaiseksi toiseen tilkkupintaan hyvin sointuvan kaitaleen: Olin ajatellut tekeväni pussukasta vihreäsävyisen ja etsin vihreän vetoketjunkin jo esiin. Kanka

Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta oli viime torstaina ja olimme sopineet erikoisteemaksi "keskeneräiset". Kaikille oli esitetty kehotus tuoda mukanaan Show and Tell –töiden lisäksi myös keskeneräisiä töitä – mitä vanhempia, sen parempi. Ritva näytti 1980-luvulta peräisin olevaa keskeneräistään, joka luultavasti oli illan vanhin. Siinä oli erittäin 1980-lukulaiset kuosit! Tilkkupinta oli valmiin näköinen ja kooltaan noin 145 cm x 190 cm, joten siitä saisi melko vaivattomasti torkkupeiton, mutta Ritva ei tykännyt siitä lainkaan, joten se oli jäänyt vain pinnaksi. Minusta se oli hieno ja muitakin samanmielisiä oli paikalla. Valitettavasti en saanut työstä kuvaa, mutta Ritvan tekemistä matkalaukun nimilapuista on kuva: Löysin kuin löysinkin nimenomaisesti etsimäni keskeneräisen eli bargellotekniikalla toteuttamani työn, jonka sain valmiiksi tilkkupinnaksi noin vuosikymmen sitten. Olen tuonut pinnan näytille kiltaan jo aikaisemminkin toivoen, että saisin idean ty

Tilkkupussukka on valmis ja räpsin siitä valmistujaiskuvat kireässä aamupakkasessa. Lumisista oloista tulikin yllätyksekseni varsin sinisävyistä kuvaa, enkä ole näihin valmistujaiskuviin aivan tyytyväinen. No, parempia kuitenkin kuin sisällä keinovalossa otetut kuvat. Ta-daa! Tässä Auringonsäde-tilkkupussukka: Tytär keksi pussukalle nimen. Tikkaukset kulkevat säteittäisesti, mistä ensimmäinen mielleyhtymä nousi, ja lisäksi hän halusi kunnioittaa kevään tuloa. Pussukassa on aurinkoiseen nimeen sopivasti muutama keltainenkin tilkku. Pussukan strategiset mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 25cm Korkeus noin 19cm Pohjan leveys noin 8cm. Tilkkupintaan käytin farkkutilkkuja ja puuvillakangastilkkuja. Pussukan välikerroksena oli luonnonvalkoinen frotee, ja vanu oli täyspuuvillavanua. Tilkkupinta, välikerros ja vanu on tikattu yhteen. Pussukka toiselta puoleltaan kuvattuna: Halusin saada näkyviin usein käyttämäni kuvausympäristön eli betoniset portaat. Ne näyttävät

Riemunkirjavat pussukkapinnat saivat vuoriksi sinisävyisiä kankaita, ja vuorin sisätaskuun valikoitui mukaan myös kahta vihreäsävyistä kangasta: Aika rajut kuvioyhdistelmät tässä, mutta siitä huolimatta tykkään erityisesti taskukappaleesta. Tässä vielä lähikuva toisen pussukkapinnan säteittäisestä tikkauksesta, jossa on nyt mukana vaihtuvavärisellä langalla tikkaamani ompeleet: Sitten sain vetoketjun kiinnitetyksi pussukka- ja vuorikappaleisiin. Tässä näkymä siinä vaiheessa, kun olen päällitikannut toisen mutta en vielä toista puolta. (Päällitikkaus ei näy tässä kuvassa.) Päällitikkaus näkyy tässä kuvassa: Otin lähikuvan näyttääkseni, että ompelin vetoketjun viereen päällitikkauksen samalla vaihtuvavärisellä langalla jota käytin pussukan tikkauksiin. Ei taida oikein erottua/näkyä kuvassa.

Torstaina on taas Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ja meillä on teemana "keskeneräiset". Etsin laatikostani kahtakin eri keskeneräistä, joihin kaipaisin valmistumiseen johtavia vinkkejä. Minulla on kesken yksi convergence-pinta Ricky Timsin mukaan, tai siis minulla on pinta valmiina, mutta ei hajuakaan, mitä siitä tekisin. Minulla on toinenkin pinta, eri tekniikalla tehty ja sen kanssa sama vaiva. No, ei löytynyt kumpaakaan tilkkupintaa. Sen sijaan laatikosta putkahti muutamia villejä hirsimökkiblokkeja, joista neljän elämälle suunnittelen antavani tarkoituksen. Voisin yhdistää ne pinnaksi näin, vaaleat keskelle: Tai vaihtoehtoisesti näin, tummat keskelle: Kumpi on parempi? Joka tapauksessa ajattelin, että syntyneestä pinnasta voisi ommella … arvatkaa mitä? Löysin samaisesta laatikosta myös tekeleen, joka saa minut suorastaan häpeämään. Syyrinki järjesti kerran upean ja inspiroivan luovan konekirjonnan kurssin, jolla Maija Brummer kertoi käyttäm