Tilkunviilaaja

Blogiarvonta Tilkunviilaaja-blogin täyttäessä 3 vuotta: osallistu tämän postauksen ohjeiden mukaan. **Blogiarvonta päättyi 3.11.2012** (Voit mielellään kommentoida tätäkin blogiviestiä, vaikka se kommenttisi ei osallistukaan arvontaan.) Koska teen kaiken liikenevän tilkkuaikani ruskeita 3 x 3 –paloja arvoitukselliseen tilkkupalapeliin, uutta on kehissä säälittävän vähän. Otin kuitenkin kuvia vanhoista töistäni. Tässä siis kaksi aikaa sitten tekemääni tilkkutyötä upouusissa kuvissa. Ensin tosi vanha tilkkutyö Kissa tykkäsi tänään lepäillä sohvalla, ensimmäisen valmistamani täyskokoisen tilkkutyön päällä. Koska valitsin raukeimman ottamani kuvan, siinä ei näy, miten Kissan silmät ovat melkein saman väriset kuin peiton vihreä. Nimettömäksi jäänyt tilkkupeittoni valmistui noin vuonna 1995. Se on mielestäni liian kontrastiton, mutta se on ollut erilaisissa käytöissä koko ajan valmistumisestaan saakka, joten ei sitä voi pitää täysin epäonnistuneena. Peiton valmistamisesta

Tilkunviilaajan blogiarvonnassa palkintona on itse asiassa kaksikin pussukkaa: toinen arvotaan kaikkien arpalipukkeiden eli kommenttien kesken ja toisen saa oikeimman/parhaan arvauksen tehnyt. Osallistu tämän postauksen ohjeiden mukaan kommentoimalla siihen samaiseen postaukseen! **Blogiarvonta päättyi 3.11.2012** Kiva määrä arvauksia ja osallistumisia onkin jo satanut kommenttilaariin. Kommentit ilahduttavat aina! Kaikille kommentoijille ja blogiarvontaan osallistujille tuhannet kiitokset! Ruskeita 3 x 3 –paloja arvoitukselliseen tilkkupalapeliin on nyt koossa yhteensä 70 kappaletta. Minun pitää koota vielä kaksikymmentä monimutkaisen väristä lisää ja sen lisäksi ehkä kymmenen yksinkertaisempaa. Määräpäivä lähestyy – ehdinkö saada palapelin valmiiksi? Ja joudunko järjestämään toisen arvauskilpailun, missä näytän valmiin "kuvan" ja pyydän arvaamaan, mitä se esittää? (Vaikka kuvan pitäisi olla valmiiksi koottuna ilmiselvästi esittävä.) Järkyttävä piilokuva:

** Blogiarvonta on päättynyt 3.11.2012. ** Sinisävyiseltä näyttävän alun jälkeen farkkupalojen ympärille kokoamani tilkkupinnat ovatkin enemmän sini-vihreäsävyiset. Tai ehkä ne ovatkin sinisävyiset. Palat ovat olleet tässä vaiheessa monta päivää, koska olen melko ahkerasti toteuttanut ruskeaa tilkkupalapeliäni. (Melko ahkerasti = maanantaina 15 palaa, tiistaina 3 palaa. Palat ovat siis 3 x 3 –blokkeja 5cm x 5cm tilkuista.) Osallistu Tilkunviilaajan blogiarvontaan  **Blogiarvonta päättyi 3.11.2012** Blogini täyttää kolme vuotta 3.11.2012 ja järjestän sen kunniaksi blogiarvonnan. Arvon kaksi palkintoa eli aitoa Tilkunviilaajan tekemää pussukkaa, joissa saattaa olla lisäkivaa sisällä. Osallistu näin: Jätä tähän postaukseeni kommentti, jossa arvaat, mitä tekeillä oleva palapelitilkkutyöni esittää. HUOM! Jos tiedät, mitä tilkkutyöni esittää, jätä kommentti ilman arvausta. Sano vaikka, että "tiedän, mitä työsi esittää". Voit osallistua kahdella "arpa

Tilkkutyöt tällä viikolla ovat keskittyneet ruskeasävyisten 3 x 3 –palojen tekemiseen mallin mukaan. Olen saanut valmiiksi noin 40 palaa ja vielä täytyy koota noin 50, huh huh. Päätin välillä hemmotella itseäni ja aloitin vetoketjupussukan tekemisen, vaikka ruskealla työllä on määräaikakin. Leikkasin tikkausvanusta kaksi palaa, jotka ovat kaapista löytämäni mintunvihreän vetoketjun mittaiset ja aloin koota vanun päälle tilkkupintaa "quilt-as-you-go" –menetelmällä. Mintunvihreä vetoketju: mitä olen ajatellut? Merkillinen väri. Vähän lisää ruskeasävyisestä projektistani. Kokoan ja järjestelen ruskeat 3 x 3 –palat pikselöimäni kuvan perusteella, näin: Ompelin palat pötköksi kyllästyttyäni ompelupöydän epämääräiseen blokkikasaan. Olen ommellut paloja epämääräisessä järjestyksessä suhteessa kuvaan, koska en tiedä, miten aluksi valitsemani kankaat tähän riittävät. On ollut vaikea löytää tietyn numeroinen pala sikin sokin –järjestyksestä. Nyt palat on silitetty ja ne o

Löysin eilen kirjastosta Marie Claytonin kirjoittaman opuksen "Ultimate Quilting Bible – A Complete Reference with Step-by-Step Techniques". Ahmaisin sen heti eilen illalla. Kirja on näemmä vuodelta 2009, mutta ote on todella perinteinen verrattuna esimerkiksi hiljattain hankkimaani "Quilting Modern" –kirjaan. Tässä on piirroskuvia tekevistä käsistä ja itsekseen ompelevista neuloista ja tilkkublokeista on yleensä vain yksi kuva – ei kuvaa siitä, miltä blokeista tehty pinta näyttäisi. Minua masentavat kirjojen alussa olevat kattavat tarvikeluettelot: ihan kuin harrastuksesta haluttaisiin saada oikein monimutkainen heti kättelyssä. Tässäkin kirjoittaja luettelee 19 välinettä, joita tarvitaan mittaamiseen ja merkkaamiseen. No huh huh. Tässä kirjassa minua häiritsivät erityisesti ohjeiden sekaan sinne tänne asetellut valokuvat, joissa esiintyvillä tilkkupinnoilla ei tuntunut olevan mitään yhteyttä sillä kohtaa olevien ohjeiden kanssa. Valokuvissa esiintyvien t

Vihdoinkin sää suosi sen verran, että pääsin ottamaan sini-vihreästä, aitausmaisesti kuvioidusta tilkkupeitosta valmistujaiskuvan. Tässä uusin valmistunut tilkkutyö: Tilkkupeiton nimi on "Ruoho on vihreämpää". Nimi tuli mieleen aitausmaisuudesta, siis aita-sana. Ja hei, ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. (Vai onko?) Tuntui kuitenkin paremmalta lyhentää sanonta, koska tarkemmin katsottuna työssä on aika vähän vihreää sävyä. Ruoho todellakin on vihreämpää kuin tämä työ. Vaikken väitä tykkääväni taustapuolesta enemmän kuin oikeasta puolesta, taustapuoli on silti todella kivan näköinen: Taustassa on erityisen ihanaa se, että kaunis tikkauskuvio erottuu hyvin: Ajatella, että vielä viime hetkillä maltoin tehdä tuollaisen tilkkurivistön peiton taustakappaletta koristamaan! Yleensä viimeistelemisten kanssa on todella kiire, eikä minua muutenkaan hirveästi huvita isojen kangaspalojen toisiinsa liittäminen. Muistin merkitä nimilappuun paitsi työn nimen

Veljentytär mieltyi Jäätelökesä-tilkkupeittoon niin, että otti sen luokseen asumaan. Se on päässyt hänen kotonaan kunniapaikalle, esimerkiksi Koiran alle: Ei kun oikeasti se on makuuhuoneen tärkeänä kodikkuuselementtinä: Kuvista päätellen Jäätelökesä-tilkkupeite sointuu Veljentyttären sisustukseen hyvin. Veikkaan myös, että erityisesti peri-perinteistä tilkkupeitettä nuorekkaampi kuviointi miellyttää uuden omistajan silmää. En varmaan tänäänkään saa valmistujaiskuvaa sini-vihreäsävyisestä, aitausmaisesta tilkkupeitostani. Sisätiloissa valaistus ei riitä eikä ulkona näyttäisi voivan kuvata ilman että peite kastuu. No voi voi!