Tilkunviilaaja

Tänään valmistunut pinkki-ruskehtava tilkkupinta on mielestäni vähän liian lyhyt, joten suunnittelin sen ylä- ja alareunaan jatkoraidat. Minulla oli käyttämäni kankaat vielä esillä (tietysti! En ole maailman nopein järjestelemään tavaroita takaisin paikoilleen), joten ompelin nelisenttisiä kaitaleitani yhteen neljän ja puolen sentin taustakangaskaitaleisiin. Sitten tasoitin kaitaleparit kymmenen senttiä korkeiksi paloiksi ja näitä ompelin 24kpl vierekkäin. Yläreunaan tuli tällainen raita: Alareunassa vaaleat värikaitaleet ovat keskellä ja tummempia ja kirkkaampia on reunoilla. Kaitaleita yhdistellessäni tein tietysti vasta-alkajan virheen (ompelin nurjan puolen oikeaa vasten), mutta EN VIITSINYT enää korjata sitä, vaan annoin olla: Ja mitä muuta mokasin? No tietysti ompelin toiseen raitapötkylään 4,5-senttisen välikaitaleen, en 6-senttistä niin kuin piti. Otin vain ompelupöydältä ensimmäisen taustakangaskaitaleen, joka sattui käteen. Ompelin tosi siististi koko reunan pituud

Mansikka- ja suklaajäätelöstä inspiraation saanut tilkkutyöni on koossa: Rassukka näyttää aika kontrastittomalta, varsinkin yläreunastaan! Mutta oikeassa elämässä siinä on väriä ja elämää (myönnän: aika hillitysti kyllä). Siltä varalta, että joku haluaisi kokeilla samanlaista, tässä palojen mitat: - Isot suorakaiteet: 13cm x 19cm - Pienet, tikkumaiset suorakaiteet: 4cm x 19cm - Pystysuorat välikaitaleet ovat 4,5cm leveät - Vaakasuorat välikaitaleet ovat 6cm leveät. Tilkkupinnassa on 7 x 8 ison ja pienen suorakaiteen blokkia välikaitaleineen ja sen koko on nyt suunnilleen 142cm x 173cm. Ompelen pinnan sivuille kapeahkon kaitaleen ja ylä- ja alareunaan leveämmän (mahdollisesti jollain ruudukkoraidalla ryyditettynä), jotta peitteestä tulee noin 200cm pitkä. Tilkkupinta on elellyt ompeluhuoneen makkarin lattialla viikon aika valmiin näköisenä. Palat ovat olleet ensin erillään, sitten ne makailivat riveinä: Näkymä on koko ajan ollut hämmästyttävästi samanlainen kuin nyt,

Sain alkuillasta aika monta pinkki-ruskeaa tilkkublokkia valmiiksi ja kokeilin, miltä ne näyttäisivät peitteen muotoon aseteltuina. Tällaiselta suunnilleen näyttivät: Minulla ei ollut ihan 63 kappaletta, vaan 55, ja kun äkkiä tekaisin vielä yhden, sain lattialle 7kpl x 8kpl tilkkublokkia. Silmämääräisesti havaittuna koko vaikutti tilkkupeittona toimivalta. Asettelin blokit taas sävyjärjestykseen niin, että yleisilmeeltään tummimmat olivat alareunassa ja mitä ylemmäs mentiin, sen vaaleamman sävyisiä blokit olivat. Aioin ensin koota peitteen niin, että tekisin neljästä blokista ja välikaitaleista isommat blokit ja yhdistelisin niitä, mutta totesin, että pienet blokit pysyvät paremmin järjestyksessä, jos ompelen blokit ensin riveiksi ja sitten kokoan välikaitaleiden kanssa ne kokonaiseksi pinnaksi. Yksi rivi on valmiiksi ommeltu, toisesta rivistä uupuu vielä pari saumaa. Tästä kuvasta vaikuttaa siltä kuin tilkkupinnasta olisi tulossa tosi vaalea, mutta vähän näiden rivien alapuo

Tilkkutöitä tehdessäni en juuri suunnittele kokonaisuutta etukäteen, vaan ompelen haluamiani blokkeja, mittailen ensimmäiset ja arvioin, montako blokkia tarvitaan kokonaisuuteen. Osaisin laskea valmistuvien blokkien koon etukäteenkin, mutta yleensä en viitsi. Sen sijaan asettelen ompelemiani blokkeja vierekkäin lattialle ja mittaan. Näistä blokkiasetelmista päättelen, että tarvitsen mansikka- ja suklaajäätelöstä inspiroituneeseen peitteeseen 7 x 9 blokkia. Ommeltuna on noin 50 blokkia. Kaikissa on ruskea- tai pinkkisävyinen suorakaide, taustakankainen välikaitale ja pinkki- tai ruskeasävyinen kapea kaitale. Teen nyt 63 blokkia valmiiksi ja katson, millaisen sommitelman niistä saan. Jos ei vaikuta lupaavalta, teen lisää blokkeja ja kokeilen uudelleen. Ylijäämäblokit löytävät siinä tapauksessa muuta käyttöä.

Viime postauksessa ilmaisin tuskastumiseni siihen, ettei varastoistani löytynyt sopivaa pohjakangasta leikkaamilleni suklaa- ja mansikkajäätelösuorakaiteilleni. Sain avuliaat kommentit, mutta edes lakanavarastostani ei löytynyt sopivaa. Olin jo tyytymässä kahteen eri ruskeaan kankaaseen, vaikka valinta arvelutti, mutta lauantaina pääsin käymään Turun Kontti-kirppiksellä. Pelastus! Kirppiksen lakanapinossa oli ysärihenkeen kuvioitu, optimistisen katseeni perusteella vähän (no myönnän, aika vähän) vaniljajäätelön sävyinen pussilakana, joka myytiin puoleen hintaan. Tuumin, ettei 1,25 euron panostus ole liiallista, vaikka teenkin jo olevaan varastoon ja jäännöspaloihin perustuvaa työtä. Suorakaiteista taiteltu tilkkuliina Matkalla pistäydyin myös rakkaan ystäväni Tuijan luona ja ilahduin, että hänelle vuonna 2003 tekemäni pieni joululahjaliina oli päässyt melkein kunniapaikalle hänen kauniisti sisustettuun olohuoneeseensa. Liinan päällä on upea japanilaishenkinen pöytälamppu,

Otsikko leikittelee vähän-sanalla. Minulla on TOSI vähän mitään uutta, mutta on kuitenkin JOTAIN uutta. Tosi vähän on lähinnä siksi, että olen potenut nuhakuumetta muutaman päivän. Tunnollisena työntekijänä sairastuin tietysti neljän aikaan perjantai-iltapäivänä. En sitten viikonloppuna pystynyt ompelemaan yhtään, mutta sentään luin pari kirjaa. Sitä juuri jaksoi tehdä. Olen tervehtymään päin ja siitä merkkinä on jonkunlainen pieni saavutuksen oloinen tilkkuamisen alalla. Lähdin kehittämään tilkkupintaa uuden American Patchwork & Quilting –lehden mallikuvan perusteella ja olen jo leikannut muutamia paloja. Tästä tulee tilkkutyö teemalla suklaa- ja mansikkajäätelöä. Tai sitten jotain muuta. Hieno suunnitelmani on tässä: Työ on edennyt hyvin, mutta yksi asia pännii kovasti. Tähän tarvitaan taustakangas, ei siis tilkkutyön kääntöpuolen kangas vaan pohjavärinen kangas, joka kehystää värikkäät tilkut. Eihän minulla ole juuri mitään kangasta riittävän paljon! Muutamaa kangasta

Vietin tänään poikkeavan lounastauon. Kaksi työkaveriani (toinen näistä oli vieläpä miespuolinen) ja minä matkasimme Kustaankartanon ravintolaan lounaalle ja katsastimme samalla Syyringin Lapsettaa-tilkkutyönäyttelyn. Lumen 22 nimeä –nukenpeitto näytti seinällä hyvältä, joskin pieneltä. Tykkäsin tosi paljon kaikista sen lähellä olleista töistä, ja ehkä Marjan hirsimökkityöstä kaikken eniten. Enemmän kuin omastani. Olen heikkona neliömäisiin paloihin! Tiina P-M:n lumiukkotyö oli kyllä myös viehättävä. Kuvan ruokailijat eivät liity tarinaan, he vain sattuivat osumaan kuvaan. Vauvanpeittotyöni näytti värikkäältä. Otin itsekeskeisesti kuvat vain omista töistäni. Tähtäilin kameralla jo muuallekin, mutta sitten ajattelin, ettei koko näyttelyä sentään kannata esitellä julkisesti, vaan pitää kannustaa ihmisiä käymään katsomassa työt ”elävinä”. Muuten, miespuolinen työkaverini kommentoi Miljan puputyötä tismalleen näillä sanoilla: ”Ja toi pupu on ihana”. Käykää katsastamassa iha