Tilkunviilaaja

Lauantai, sunnuntai ja maanantai (eilinen siis) kuluivat muussa askareessa kuin ompelemisessa. Viikonlopun jäljiltä eilen kuitenkin kutkutti niin, että riistäydyin viideksi minuutiksi työtilaani, eli makkarin lattialle, aikeenani edistää taiteelliseksi nimeämääni tilkkulaukkua. Sunnuntaina olin ennättänyt ihan silittää laukun etukapaleen pystysaumat. "Leikkaanpa kappaleille koltsarikankaasta tukikerroksen," ajattelin, "ja ehkä ehdin leikata vanukerroksen myös." Otin esiin koltsarikangasta ja ajattelin vielä tyytyväisenä, että kerrankin on käyttämätöntä kangasta, ja sellainen pala, jota ei ole tarvinnut koota kuin palapeliä. Asettelin tilkkupinnan kankaalle, leikkasin, ja leikkasin vielä toisenkin kappaleen. Juuri tässä vaiheessa minun piti lähteä muualle. En siis ennättänyt leikata vanukerrosta. Mikä osoittautuikin sitten hyväksi asiaksi. Minulla kun oli kädessäni vajaa tilkkupinta, eli vain etu- ja takakappaleen pystypalat, ilman vaakapalaa. Koltsarikangaspalasta t

Vaaleista ja tummista kankaista kokoamani tilkkuneliöt ovat toki päässeet tilkkupinnaksi, mutta ne eivät ole lähelläkään valmistumista tyynynpäälliseksi. Sen sijaan inspiroiduin Oh, Fransson -blogissa näkemistäni tyynynpäällisistä ja tekaisin keväänvihreän tilkkupinnan samanlaisehkolla idealla. Tiedän: tämä ei näytä ollenkaan samalta eikä yhtä hienolta, mutta tämä syntyi aika nopeasti ja helposti. Leikkasin vaaleanvihreästä kankaasta neljä aika pitkää kaitaletta, 6cm leveitä. Leikkasin muista vihreistä tai vihreäsävyisistä kankaista muutamia, 6cm leveitä kaitaleita. Eri pituisia. Otin kaksi muu-kangas-kaitaletta ja kaksi vaaleanvihreää kaitaletta, ompelin niiden lyhyet päät yhteen oikeat puolet vastakkain. Sitten ompelin toiset kaksi vaaleanvihreää kaitaletta yhteen muu-kangas-kaitaleitten toiseen päähän. Käsissä oli kaksi tosi pitkää kaitaletta, joiden keskivaiheilla oli muuta kangasta. Asettelin kaitaleen leikkuualustalle niin, että sen keskikohta oli suunnilleen 22cm viivan kohda

Laukun sangat odottavat tikkaamista. Ompele tikkaus lähelle pyykkinarua ja toinen lähelle ulointa reunaa. Valmis sanka on toiselta reunaltaan kovan pyöreä, toiselta reunaltaan lituska. Koska sisällä oleva pyykkinarun pätkä on sankaa lyhyempi, sangan päät jäävät litteiksi, jolloin sanka on helppo kiinnittää laukun yläreunaan. Laukku on valmis!

Ompelen tilkkulaukut mieluiten kahdesta erillisestä kappaleesta, en yhdestä pitkästä. Syy: laukulle muotoillaan pohja ompelemalla poikkisauma sen alakulmaan. Sivu- ja alasauma on paljon helpompi asetella kohdakkain kuin sivusauma ja kuvitteellinen pohjan keskikohta! Tästä kuvasta näkyy, miten laukkuaihion alakulma taitetaan ennen poikkisauman ompelemista: Sangat pyykkinaru-sangan-sisällä-menetelmällä Ota leikkaamasi sankakappaleet esille ja silitä niiden nurjalle puolelle tukikangas. Vinkki pihille: sankoihin tulee niin paljon taitetta ja ompeleita, että tukikangas voi olla paloista koottu, kuten kuvan esimerkissä: Kun tukikankaat ovat kiinni, jatka silittämistä: taita sanka ensin pitkittäin kahtia, tukikangas taitteen sisään ja silitä. Avaa taite ja silitä kumpikin pitkä reuna keskitaitteen kanssa tasan. Taita taas sanka pitkittäin kahtia niin että risareunat jäävät sangan sisään keskelle ja silitä. Ota esille kaksi noin 3cm sankakappaleita lyhyempää pyykkinarun pätkää. Aseta naru s

Unohdin eilen mainita saaneeni tilkkukukkakupongista kokoamani tyynynpäällisen valmiiksi. Ja vaikka aluksi ajattelin käyttää sen sisällä upouutta tyynyä, kokeilin ensin, mahtuisiko siihen yötyynystä tuunaamani sisustustyyny. Mahtui. Joten huraa, sängyllä ei enää seikkaile säälittävä vaaleanpunainen tyynyhkö mytty, vaan hieno kukkakuvioinen tyyny! Olen vielä kahden vaiheilla, ominko tyynyn itselleni. Hengeltään se sopii "Ajatus karkaa kesään" –päiväpeittoon, mutta kupongin tummansininen tausta riitelee mielestäni hiukan liikaa peitteen mustien reunojen kanssa. Suunnitelma: yritän valmistaa sängylle lisää tilkkumaisia tyynynpäällisiä. Sen jälkeen näkee paremmin, riiteleekö tämä peitteen värien kanssa liikaa vai ei. Karkkivärit hehkuvat Auringonpaiste sai karkkivärisen tilkkulaukun suorastaan loistamaan: Eilisen ompelusuorituksen mitta oli tasan tilkkulaukun yläreunan pituinen, sillä ompelin ainoastaan tuon tikin. Liikenevä vapaa-aika eilisiltana kului pitkään kävelymatkaan (

Ärtsyn karkkivärinen tilkkulaukku on melkein valmis. Yllätys, yllätys – vain yläreunan litistävä tikkaus puuttuu. Kuvassa laukku odottaa yläreunan huolittelukaitaleen kiinnittämistä ja napin ompelemista. Laukku saikin vihreät sangat. Vasta kun sangat olivat kiinni laukussa, näin jo leikkaamani ja silittämäni pinkit sangat ompelupöydällä. Tein ne pyykkinarua vailla valmiiksi samoihin aikoihin kun rupesin kiireellä kokoamaan musta-valko-beigeä tilkkulaukkua Mila, ja sitten ne unohtuivat. Hohhoijaa.

Tytär esitti perjantaina aika haasteen, kun pyysi seuraavaksi päiväksi esiliinaa opettajalle lahjaksi, mutta tartuin haasteeseen. Selvitin ensin, minkä mallisen esiliinan hän toivoi minun tekevän. Onneksi kotoa löytyi mallikappale, josta saatoin ottaa suoraan kaavan. Yksi ajatustehtävä vähemmän. Sitten keskusteltiin kankaasta. Kankaan täytyi tietysti löytyä varastoista. Ensimmäiseksi katse osui vaaleanpunaiseen muffinssikankaaseen, jonka Tytär kelpuutti, mutta jota hän ei pitänyt täydellisenä. Löysin onneksi myös sinisävyisen kankaan, josta piti aikanaan tulla tyyny(jä). Olin leikannut esiliinaosan, niskalenkin, solmiamisnauhat ja leikkelin juuri vinokaitaletta essun reunoihin, kun Tytär tuli paikalle ja pyysi tekemään esiliinasta kaksipuoleisen, mikäli suinkin mahdollista. Onneksi varastoista löytyi jokseenkin sopiva kangas, joka saavutti myös Tyttären hyväksynnän. Ahersin ja ahkeroin, mutta esiliina jäi vielä kesken, kun oli aika mennä perjantaisaunaan. Tähän tilaan se jäi. Sitten s