Tilkunviilaaja

Toivuin mainiosti epäonnistuneen koejakun aiheuttamasta pettymyksestä ja edistyin lilahtavan torkkupeiton kanssa hyvin lupaavasti. Sain eilen illalla tasatuksi 40 tilkkupalaa ja ommelluksi ne viideksi riviksi. Yksi rivihän minulla olikin jo ennestään. Aika lailla lilavoittoinen tämä näyttäisi olevan. Ei pelkästään lilahtava! Olen näköjään käyttänyt monta kangasta, jotka muistan eri yhteyksistä. Yllä näkyvän kuvan tilkkublokeista tunnistan ainakin - Miehen boksereissa käyttämäni kankaan 80-luvulta - päiväpeitekankaan myös 80-luvulta - lyhythihaisen paitajakkuyläosan 90-luvun puolesta välistä - amerikkalaiselta ystävättäreltäni saamani hauskan kalakankaan, josta ompelin itselleni hihattoman kesämekon ehkä kymmenisen vuotta sitten (mekko on edelleen käytössä).

Ompelin koejakkuni Sew Serendipity –kirjan kaavalla. Kaava oli oikein hyvä ja ohjeet selkeät. Valitsin koon M ja totesin kaikkien kaavakappaleiden sopivan toisiinsa moitteettomasti. Jakku valmistui nopeasti eikä siinä ole mitään vikaa teknisesti. Esimerkiksi olkapäistä ja hartioista se istuu oikein hyvin. Kun jakkua katselee mallinuken päällä, voisi luulla, että se sopii minulle. Olin tosi toiveikas tässä vaiheessa! VÄÄRIN! Sovitin jakkua ja totesin: - jakku on paitsi kankaaltaan onneton (no se nyt onkin koejakku, sen ei ollut tarkoituskaan olla kaunista kangasta) - myös tavattoman epäpukeva minulle - kaula-aukko saa kaulani ja pääni näyttämään surkealta - lisäksi jakun muodossa ja mittasuhteissa on jotain, mikä vain ei sovi minulle. Tästä mallista ei tule minulle jakkua – en pysty korjaamaan kaavaa sellaiseksi, että kokisin valmiin jakun houkuttelevaksi. Olen kyllä varma, että jonkun toisen mittasuhteille jakku sopisi! Lohtutyötä Ompelun ja tilkkuilun saralla epäonnistumiset rasitta

Joulupukki toi monta pakettia, joista osa kuvassa: Jokunen lahja viittasi harrastukseeni. Sain Tyttäreltä kirjan Tilkkuja – Upeimmat tilkkutyöt, rasiallisen ompelulankoja sekä hienon, hänen itse tekemänsä nappirannekorun: (Kyllä on laaduton, mutta toisaalta aidosta tilanteesta otettu kuva.) Koru on oikeassa elämässä tosi sievä, juuri sopiva käteeni ja aiheeltaan, ah, niin sovelias! Sain myös kirjontatöihin sopivaa kangasta sekä merkkauskynän, jonka jälki siirtyy paperilta kankaalle silittämällä ja häviää pesussa, sekä heijastavaa ompelulankaa. Ompelemisesta kiinnostunutta kiehtoi lisäksi televisiosarja "Muotitalo," jonka ensimmäisen tuotantokauden jaksot sain DVD:llä. Kirjallisuuden innoittamaa Postailin aikaisemmin tilanneeni ja saaneeni kirjan ”Sew Serendipity,” kirjoittanut Kay Whitt. Olen tutkinut kirjaa useaan eri otteeseen, ja sen mallit kyllä puhuttelevat minua. Suunnittelen aivan ensiksi tekeväni kirjan kaavoilla jakun kiiltävähköstä jacquard-kankaasta. Ensiksi tä

Ompelin keskeneräiseen joogamattokassiin eilen sisätaskun, johon voi sulkea esimerkiksi kellon siksi aikaa kun joogaa. Tasku ei ole yksiulotteinen, vaan siinä on pari laskosta, jotta käsi mahtuu sinne paremmin. Tasku tulee vuorin ja päällisen väliin kiinni. Kassiin tulee yksi kantosanka, jonka toteutan helpoimmalla tavalla à la Martta. Muunnan ohjetta vähän niin että leveämpään sankakappaleeseen tulee vanua täytteeksi. Sankakappaleet odottavat tässä, että ompelen ne yhteen. Sanka on noin 110cm pitkä. Sen pitäisi riittää, että kassin saa olalle silloin, kun joogamatto on sisällä laukussa. Kassin päätykappaleet ovat tähtikuvioista kangasta. Tikkasin ne vapaamuotoisesti suorin ompelein, vihreällä tikkauslangalla. Tänään yritän päästä ompelupöydän ääreen ja kokoamaan kassin valmiiksi!

Kiire kiire kiire! Ei ehdi rauhassa istahtaa ompelukoneen ääreen rentoutumaan ja saamaan aikaan, vaan on tehtävä aivan muita asioita! Toisille ihmisille! Kivaa ja välttämätöntä ja ennen kaikkea vapaaehtoista tekemistä, mutta tilkkuilu- ja ompeluharrastuksen kustannuksella. No, olen kaikenlaisten tehtävieni välissä sentään onnistunut valmistamaan yhden jutun. Toinen joululiina valmis Kuten jo viikko sitten blogiviestissäni selitin, tein jouluisesta kuponkikankaasta toisenkin joululiinan, jonka nimeksi valitsin ”Usko Toivo”. (Siis vähän niin kuin etunimi ja sukunimi.) Se meni saman tien postitukseen, joten siitä ei ole valmista potrettia. Silitin kuitenkin liinan aivan ensiksi ja laitoin sen sängylle jäähtymään. Jouduin hetken päästä siirtämään liinan muiden juttujen tieltä sängyltä ja nostin sen väliaikaisesti makuuhuoneen nojatuoliin kasojen päällimmäiseksi. Vips! Eläimemme löysi upouuden, vasta silitetyn ja kissankarvattoman liinan ja totesi sen hyväksi makuualustaksi. Kevyt kesäuni

Aina välillä minulle esitetään toiveita, ja niitä toteuttelen itselleni sopivimpaan aikaan, jos toteutan. Parin kuukauden takainen joogamattokassipyyntö on onnistuneen prototyypin kautta siirtynyt toteutukseen. Leikkasin ensin sinisiä, vihreitä ja sinivihreitä kangaskaitaleita prototyypin osien mukaan. Sain lopulta kangaspalat ja –kaitaleet ommelluiksi yhteen suunnilleen kassikappaleen kokoon. Olin erikseen ommellut vetoketjupalan, jonka kiinnitin kassikappaleen toiseen reunaan. Tässä vaiheessa pysähdyin miettimään, pitäisikö minun sittenkin tikata pintaan vanu. Kysyin asiaa toiveen esittäjältä ja päätös on, että vanutikkaus tehdään. Sen voi mainiosti tehdä tässä vaiheessa! Vetoketjukappaleesta tuli hyvin siisti. Kyllä on helppoa tikata vetoketju kiinni suoriin kaitaleisiin! Käytin vielä Lisa Lamin Bag Making Bible –kirjasta oppimaani kikkaa hyväkseni. Ompelin vetoketjun vedinpäästä kangaslipareet toisiinsa kiinni muutamalla käsinpistolla ennen kuin aloin kiinnittää kaitaleita. Ti

Järjestin taas eilen pienimuotoisen näyttelyn työpaikallani ja innostuin viime tingassa tekemään joulukankaista eko-lahjapusseja näytiksi. Lahjapusseja syntyi illan aikana yhteensä neljä. Näin ompelen kankaisen lahjapussin Leikkaan ilmaisjakelumainoksen (23cm x 30cm) avulla palat kahdesta kankaasta, kankaat kaksinkerroin ja kaavan pitkä sivu kankaan taitteella. Ompelen kankaat erikseen pusseiksi: taitan kahtia (elleivät ole jääneet kaksinkerroin), ompelen lyhyen ja pitkän sivun (koska toinen pitkä sivu on taitteella). Vuorikappaleeseen jätän alareunaan kääntöaukon. Merkkaan vuorikappaleen yläreunaan pussin todellisen keskikohdan. Ompelen 2,5-senttisestä vinokaitaleesta kapean nappilenksun. Otan vuoripussin ja käännän sen oikea puoli päällepäin. Työnnän sen päällikankaisen lahjapussin sisään (siis kankaiden oikeat puolet ovat vastakkain). Sovitan saumat kohdakkain. Tyrkkään nappilenksun näiden väliin, vuorikappaleen keskikohtamerkin kohdalle. Ompelen pussien yläreunat kiinni toisiinsa.