Tilkunviilaaja

Ei sillä, ettei ompeluhuoneen makkarin ikkunoissa olisi tätä ennen ollut verhoja, mutta tunnustan: kiristin aikoinaan niiden poimutusnauhat pysyvästi, joten verhoja ei koskaan voinut vetää ikkunoiden eteen. Yksityisyydestä viis, mutta aurinkoisina aamuina sisään tulvi valoa hieman liikaa. Myönnän! Lopulta Mies oli tulvivaan valoon niin työlääntynyt, että sanoi kyyditsevänsä minut vapaaehtoisesti kangaskauppaan, mikäli ostaisin verhokankaan ja ompelisin ikkunoihin verhot, jotka voi tarvittaessa vetää kiinni. Tilanne oli siis vakava! Ehdin pariin otteeseen tutustua verhokangastarjontaan, mutta vastaan ei tullut sellaisia, jotka olisin kelpuuttanut. Kunnes eilen menin Tyttären kanssa Itäkeskuksen Eurokankaaseen – verhokankaan hankkiminen päätavoitteenamme – ja hän löysi palalaarista sopivan pituisen ja ennen kaikkea juuri sopivan kuvioisen verhokangaspalan. Kuvassa verhon alakäänne, joka odottaa kiinnittämistä. Ompelin sen käsin – silloin päärmeestä tulee siisti ja taipuisa. M

Modernilla tilkkupinnalla on nyt takakappale: Peitteen kangasosat ovat siis valmiit toimitettavaksi Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun! Saanen samalla itselleni Triojäätelöä-työnimellä kulkevan tilkkupinnan, joka on valmiiksi tikattu, ja samalla tikatun kangaspalan, josta voin tehdä vaikkapa vetoketjulaukun. Aika ison. Pussukoita nähty Tilkkupantteri-vetoketjupussukka oli juhannuksena näyttäytynyt Lontoossa: Tällä kertaa pussukka erottuu Viet-Anhin kuvassa aika vaikeasti, mutta on se se! Kiitokset kuvasta matkustavaiselle ystävälleni. Kaksi nimetöntä pussukkaani näyttäytyivät lavastamattomassa kuvassa ystäviemme mökillä Pyhtäällä:   Kalakuvioinen pussukka on ”his” ja violettisävyinen ”hers”. Tällaiset luontevat näkymät ilahduttavat aina: tekemäni jutut ovat käyttöesineinä esillä. Ihana ostos  Saisiko olla kupillinen terävää? Aito Arabian vintage-kuppipari on päätynyt ihanaksi neulatyynyksi: Taustalla huom juhannusruusuja. Kuppipariin liittyy tarina

Esitin eilisessä postauksessa yhteenvedon keskeneräisistä kolmesta tilkkupeitostani, joista jokaisesta puuttuu vähintään taustakappale. Vähiten vaivaa tuntui vaativan triojäätelön oloinen tilkkupinta, ja ompelinkin siihen jo palan taustakappaletta. Apulaiseni löysi sen lattialta ja päätti ponnistella, jotta pinnasta tulisi sileämpi: Ennen ja jälkeen  Kerroin aikaisemmassa postauksessani, että ompeluhuone makkari joutui aikamoisen pyörremyrskyn kouriin, kun vaihdoin Tyttären kanssa huonekaluja ja möbliseerasin. Taisin mainita huoneen olevan kauheassa kunnossa. Lattia oli aikamoisen siistimisrupeaman jälkeenkin vielä tällainen: Sain muutaman päivän ankaran aherruksen jälkeen lattian tyhjäksi, mutta siihen kertyi pian muutamia irtotavaroita. Tästä olen ylpeä! Kävin läpi melkoisen määrän tilkkukankaitani ja taittelin ne tämän englanninkielisen videon ohjeen mukaisesti. Kangaskaappini näyttää nyt tältä: Kankaat eivät ole täydellisessä värijärjestyksessä, mutta

Tein alkuvuonna 2010 lukuisia applikoituja tilkkukukkakuponkeja, jotka päätyivät mikä minnekin. Yhdestä kupongista tein toukokuussa 2010 kassin. Kassi on nykyisin kampaajaystäväni Tarun omistuksessa. Olin eilen hänellä käsittelyssä ja hän mainitsi edelleen pitävänsä kassistaan kovasti. Heti otin siitä kuvan:   Taru tykkäsi, että kassin vetoisuus on erityisen hyvä. Esimerkiksi varakengät mahtuvat sinne hyvin, ja vielä jää tilaa kaikenlaiselle muulle tarpeelliselle. Olipa kiva kuulla! Nyt kun olisin johonkin merkannut, minkä kokoinen laukku on… Noihin aikoihin en vielä antanut luomuksilleni omaleimaisia nimiä, keksin tavan vasta vähän tuon jälkeen. Enkä kirjoittanut laukkujen ja pussukoiden strategisia mittoja muistiin. Olisi pitänyt! Suutarin lapsilla ei taida olla jalkoja  …vai miten se sananlasku mahtoikaan mennä? Pitää paikkansa, katsokaa vaikka: Nolottaa myöntää, mutta käytän ITSE tällaiseen kuntoon kuluttamaani Tilkunviilaaja-laukkua enkä saa aikaiseksi, että uusisin sa

Irrotin oranssin hanhen vieressä leijailleet ruohomätäsyritelmät tekeillä olevasta tilkkuseinävaatteesta. (Mieleni tekisi nyt käyttää sanaa menneisyydestäni, mutta se ei ihan sovi tähän yhteyteen. Länsi-Suomessa kutimen purkaminen on riistämistä! Kirjakielessä ikävämerkityksinen sana voi siis esiintyä hyvin erilaisessa yhteydessä. Ompelutyön purkamiseen riistäminen ei sentään lännessäkään sovi.) Koska tykkäsin tehdä paper-piecing-kolmiokärkiä, ompelin ruohomättäiden tilalle oranssisävyisen kärkipinon: Voin melkein kuvitella, että hanhi olisi kävelemässä kohti havupuuta. Ööö, tai sama se, mitä nuo kolmiot ovat! Tilkkutyön esittävyyteen ne eivät tuo lisää, mutta näyttävät aika kivoilta! Juhlia  Viikonloppu oli pelkkää juhlintaa. Minulla oli lauantaina syntymäpäivä ja pidin oikein kekkeritkin, ja sunnuntaina juhlittiin tietysti kaikkia äitejä. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi neuloja, joihin ei lankaa tarvitse pujottaa (olikohan sen suomenkielinen nimitys ”sokeain neula,”

Ahersin tilkkujeni ääressä paljon pidempään kuin voisi ehkä luulla tuon kokoisen vajauksen täyttämiseen kestävän, ja nyt koossa on kaksi erittäin tilkkumaista pintaa, vetoketjulaukun etu- ja takakappale (ainakin niin luulen). Tälle puolelle tein kaksi 10cm korkeaa palaa hirsimökkitekniikalla. Toisesta tuli kaunis, toisesta karmea, mutta tilkkupinnassa toisen karmeus ei erotu. Ompelin lisäksi pohjaa varten turkoosihtavan kappaleen, joka toivoakseni vähän sitoo tätä puolta laukun toiseen puoleen. Laukun toiselle puolelle valitsin ensin kehyskankaan pienimpien blokkien saattamiseksi riittävän korkeiksi (punainen, mutkittelevaraidallinen kangas). Etsin sopivaa väriä aika kauan, ensin tursuavasta jäännöspalalaatikosta ja sitten kangaskaapista. Mutkittelevaraidallista kangasta oli vain vähäinen pala ja täydensin sitä Amy Butler –kangastilkulla. Tälle puolelle laukkua tuli aika lailla punaista väriä. Mukana on myös turkoosia, erityisesti pohjan lähellä, mikä siis ehkä yhdistää laukkuk

Viime postauksessa ilmaisin tuskastumiseni siihen, ettei varastoistani löytynyt sopivaa pohjakangasta leikkaamilleni suklaa- ja mansikkajäätelösuorakaiteilleni. Sain avuliaat kommentit, mutta edes lakanavarastostani ei löytynyt sopivaa. Olin jo tyytymässä kahteen eri ruskeaan kankaaseen, vaikka valinta arvelutti, mutta lauantaina pääsin käymään Turun Kontti-kirppiksellä. Pelastus! Kirppiksen lakanapinossa oli ysärihenkeen kuvioitu, optimistisen katseeni perusteella vähän (no myönnän, aika vähän) vaniljajäätelön sävyinen pussilakana, joka myytiin puoleen hintaan. Tuumin, ettei 1,25 euron panostus ole liiallista, vaikka teenkin jo olevaan varastoon ja jäännöspaloihin perustuvaa työtä. Suorakaiteista taiteltu tilkkuliina Matkalla pistäydyin myös rakkaan ystäväni Tuijan luona ja ilahduin, että hänelle vuonna 2003 tekemäni pieni joululahjaliina oli päässyt melkein kunniapaikalle hänen kauniisti sisustettuun olohuoneeseensa. Liinan päällä on upea japanilaishenkinen pöytälamppu,

Vietin tänään poikkeavan lounastauon. Kaksi työkaveriani (toinen näistä oli vieläpä miespuolinen) ja minä matkasimme Kustaankartanon ravintolaan lounaalle ja katsastimme samalla Syyringin Lapsettaa-tilkkutyönäyttelyn. Lumen 22 nimeä –nukenpeitto näytti seinällä hyvältä, joskin pieneltä. Tykkäsin tosi paljon kaikista sen lähellä olleista töistä, ja ehkä Marjan hirsimökkityöstä kaikken eniten. Enemmän kuin omastani. Olen heikkona neliömäisiin paloihin! Tiina P-M:n lumiukkotyö oli kyllä myös viehättävä. Kuvan ruokailijat eivät liity tarinaan, he vain sattuivat osumaan kuvaan. Vauvanpeittotyöni näytti värikkäältä. Otin itsekeskeisesti kuvat vain omista töistäni. Tähtäilin kameralla jo muuallekin, mutta sitten ajattelin, ettei koko näyttelyä sentään kannata esitellä julkisesti, vaan pitää kannustaa ihmisiä käymään katsomassa työt ”elävinä”. Muuten, miespuolinen työkaverini kommentoi Miljan puputyötä tismalleen näillä sanoilla: ”Ja toi pupu on ihana”. Käykää katsastamassa iha

Vapaan konetikkauksen pisteleminen torkkupeiton kokoiseen tilkkupeitteeseen on aika hidasta ja raskastakin se on. Pystyin tikkaamaan aika lyhyen ajan kerrallaan, joten sydänköynnöksen valmistuminen vaati monta rupeamaa ompelukoneen ääressä. Nyt kuitenkin on sydänköynnös tikattuna. Eihän tästä kuvasta saa mitään selvää köynnöksestä. Joten lähikuva: Nurjalla puolella köynnös on tämän näköinen: Haa, sain otetuksi muutaman kuvan valoisaan aikaan! Pari vinkkiä Vapaassa konetikkauksessa minua on auttanut jostain netistä lukemani konetikkausharrastajan huomautus, että riittää, kunhan paininjalan ympärillä on kerrallaan noin lautasen kokoinen alue suoristettua/pingotettua työtä. Alussa varsinkin tuntui, että kangas meni aina pussille joko oikealta tai nurjalta puolelta. Tämä lautasellisen ajatteleminen on helpottanut tikkaamista! Toinen helpottava ajatus on, etten katso tikkauksia läheltä ja tarkasti, vaan kauempaa. Jos rupean yhtä kuviota katsomaan, masennun varmasti, k

Tein vähän yhteenvetoa jo tässä postauksessani, mutta vuoden 2011 viimeisen tilkkuilupäivän kunniaksi nostan esiin muutaman kohokohdan. Vuoden onnistuminen Ilahduin, kun osasin tehdä taitellun tähden Moda Bake Shopista löytyvän ohjeen avulla. Erityisesti puna-valkoinen Siskontähti-pannulappu on hieno! Se on tuoreessa muistissani, niin se saa edustaa vuoden parasta onnistumistani. Virallinen valmis-potrettikin on upea: Vuoden venyminen Koska minulle värikkyys on ominta aluetta, julistan kaksi musta-valkoista joululahjaksi tekemääni vetoketjupussukkaa vuoden venymiseksi. Niissä on myös erikoisia tikkauksia - sekään ei ole ominta aluettani. En julkaissut näiden nimeä tai kunnon kuvia ennen joulua, mutta nyt pussukat ovat uusilla omistajillaan, ja voin paljastaa - Eepra-vetoketjupussukka: Jiipra-vetoketjupussukka: Vuoden yllätys Yllätyin syksyllä päätellessäni joistain blogiini tulleista kommenteista, että ainakin jotkut lukijat ovat luulleet minun suuntautuneen käsity