Tilkunviilaaja

Olen tänä vuonna saanut valmiiksi toisenkin seinätekstiilin, jolle annoin nimen Ympyrän neliöinti. Tällainen se oli valmiina: Seinätekstiilini oli haastetyö, jonka Pirjo Ihalainen Tilkkuyhdistyksen väistyvänä puheenjohtajana kehitti hallituksen jäsenille. Hän antoi kaikille palan paksua tikkausvanua, jota piti käyttää työssä jotenkin. Työn teemana oli ”Kankaan päät,” koska valmiit työt tulisivat näytteille Kankaanpään tilkkupäiville. Kun tekemiselle on paljon aikaa – niin kuin tässä oli – puuhaan ei tule ryhdyttyä. Minä tyrkkäsin vanupalan kangaskaappiini ajatellen, että sieltä sen varmasti löydän sitten kun on hyvä aika aloittaa työ. Vanu löytyi sieltä, aivan oikein, mutta vähän liian aikaisin! Se osui käteen etsiessäni paksumpaa vanua joululahjaksi ompelemiini pannulappuihin. Muistan lyhyesti ihmetelleeni, miksi vanupala oli kaapissa, mutta reippaasti siihen silti tartuin ja leikkasin palat sydämenmuotoiseen pannulappuun. Helmikuun alkupuolella Kankaan päät muistuivat mie

Melkein kirjoitin otsikkoon ”tilkkupussukka,” mutta kerrankaan ei kyseessä ole tilkuista tehty, vaan yhdestä kankaasta ommeltu vetoketjupussukka. Uusinkin pussukka on Dumpling-mallistoa ja sen nimi on Aito. Ompelin pussukan valmiiksi tikatusta kankaasta, jonka Töölön Tilkkupajan Soile teki minulle vuosia sitten. Hän tikkasi minulle tilkkupeittoa, johon olin toimittanut paljon tilkkupintaa isomman taustakankaan ja ehdotti, että tikkaisi samalle taustakankaalle lisäksi palan tavallista kangasta. Niin sain valmiiksi tikatun peiton lisäksi tikatun kangaspalan, jota olen osannut taas hillota varastoissani tähän asti. Kiinnitin vetoketjun taas käsin ompelemalla. Kuvassa erottuvat paraatipuolen pienet pistot, ja siinä näkyy myös, miltä tikki näyttää nurjalta puolelta (eli vetoketjun puolelta). Aito-pussukan vuoripuoli (sen tikkauttamani tilkkupeiton taustakappaleesta) on muuten vintage-pussilakanaa. Äiti osti lakanan kahden hengen talouteemme, ja myös toisen samaa kuviota, mut

Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään: Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa. Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö. Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”. Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense. Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei

Pienten kangasneliöiden leikkaamisessa ja sen jälkeen sommittelemisessa vaalea+tumma-pareiksi on jotain koukuttavaa. En viitsi edes ruveta arvioimaan, miten pitkiä aikoja olen saanut kulumaan niissä puuhissa. Teen neljän pikkuneliön four-patch-blokeista kymmenen kappaleen pinoja, jotka asettelen karkkilaatikon kannelle odottamaan, että pinoja on kymmenen. Sen jälkeen siirrän blokit pakastepussiin. Välillä sommittelen blokeista isompia kokonaisuuksia, joista otan kuvan ja jaan Instagramissä tai näytän teille, blogin lukijat. Sommitelmistani saa helposti käsityksen, että kokoaisin tilkkupinnan pelkistä neljän neliön blokeista. Oikeasti peittoon tulee vuorotellen vaaleita neliöitä ja blokkeja. Valmistan neljän neliön blokit suunnilleen tällaisissa erissä. Valitsen aina kaksi vaaleaa ja kaksi tummaa neliötä yhteen blokkiin. Asetan vaalean neliön tumman päälle ja panen ne ompelupöydälle. Sitten asetan tumman neliön vaalean päälle jalasken äskeisen parin päälle vähän limittäin. T

Ompelin tilkkutyön ehdolle Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n näyttelyyn, joka tulee olemaan esillä maaliskuussa 2019 Glasgow’ssa, Skotlannissa. Näyttelyn teemana oli ”Suomalaisia näkymiä,” ja ehdottamani tilkkutyö "Makuasioista" / "Matters of Taste" on tällainen: Hmm, ehkä mieleenne tulee kysymys ”miten ihmeessä tuossa voi olla suomalaisia näkymiä?” Seuraa selitys. Olen lukenut, että suomalaisten jäätelömaku on erikoinen. Suosituimpien jäätelömakujemme joukossa on kaksi hyvin erikoista: vanilja ja salmiakki. Vaniljaa eivät muun maalaiset pidä omana jäätelömakuna, vaan se yhdistetään aina johonkin. Salmiakki yleensäkin on vain pohjoismaalaisille tuttu maku. Mietin myös, että ainakin kesäisin voi suomalaisessa näkymässä olla jäätelönsyöjiä. Siksi työssäni on jäätelötötteröitä, ja ylimmät edustavat meidän outoja mieltymyksiämme. Erikoisten jäätelömakujen lisäksi työhön tuli siten mukaan puna-valkoisia raitoja eli häivähdys perisuomalaisen Marianne-karamel

Marras-joulukuun aikana ompelin kokonaista 16 erilaista, sydämenmuotoista tilkkupannulappua. Pannulapuissa on toisella puolella ”taskut,” joihin käsi sujautetaan. Niin pannulappu ei luiskahda kädestä. Myöhempänä on vielä ompeluohje tämän tyyppiselle pannulapulle – mutta ilman kaavaa, sillä olen kopioinut sen lehdestä, jolloin en valitettavasti voi sitä jakaa. Annoin niistä kahdeksan lahjaksi ja myin seitsemän. En ensin ajatellut tehdä niitä myyntiin, mutta vein kaksi ensimmäistä valmistunutta töihin, koska halusin näyttää niitä työkavereille, ja he halusivat mielellään ostaa sellaiset myös. Tein muutamia keltasävyisiä ja mustanpuhuvan: Olin suunnitellut, että toteutan etupuolen tilkuista ja taustapuolella käytän jouluisempia kankaita. Niin joululahja on sekä jouluinen että neutraali. Tein myös vihertävän ja sinisävyisiä pannulappuja. Oikeanpuoleisessa pannulapussa on Äidin vanhasta esiliinasta leikattu kuvio. Annoin sen veljelle joululahjaksi. Toinen pannulappu

Mikä innoitti minut tilkkutöiden pariin? Mikäpä muukaan kuin valmiiden, kauniiden tilkkutöiden kuvat! Esimerkin voima! Muistan myös, kun olin Miehen kanssa etsimässä meille uutta kotia noin vuonna 1993. Kävimme lukuisissa asuntoesittelyissä, joista yhdessä näin tilkkuharrastajan (tai ehkä jopa –ammattilaisen) työtilan. Hänellä oli näyttävät pinot erivärisiä kankaita hyllyssä ja työn alla oli kivan näköinen, kettua esittävä tilkkutyö. Olin ihan että voi juku, olisipa minullakin! Voisi sanoa, että erivärisiä kangaspinoja ja –nyyttejä löytyy nykyään meiltäkin kotoa. No sitten henkilöinnoittajiani? Mainitsen tässä nimeltä vain kolme, vaikka kaikki tilkkuystäväni innoittavat minua kukin omalla tavallaan! Angela Walters, koska hän on niin myönteinen ja kannustava meille kaikille. Hän ei toimi poliisina, vaan rohkaisee tekemään ("Close enough is good enough".) Olen saanut häneltä Instagramissa kommentinkin. Angelan verkkosivuston nimi "Quilting Is My Thera

Verenpisara ei ole päivän sanana sen takia, että luen paljon dekkareita! Mies sanoo usein, että ”ai sä luet taas jotain verikekkerikirjaa”. Verenpisara on kaunis puutarhakasvi ja sen suomenkielinen nimi on keksitty mainiosti. Sen englanninkielinen nimi ”fuchsia” taas ei liity kukan ulkonäköön mitenkään, paitsi nykyään, kun fuksiasta on tullut nimitys tietylle värille. Fuksianpunaista esiintyi esimerkiksi äskettäin valmistuneessa Marmeladi-pussukassa. Sen toinen puoli on punainen, toinen vihreä. Kuumaa pinkkiä – siis ei aivan fuksianpunaista, mutta sinne päin – on Lootuskukka-pannulapussa. Yhdistin siinä pinkkiä haaleaan vihreään. Pannulappuni pinkkiä väriä voisin väittää pioninpunaiseksi - en niinkään fuksianpunaiseksi. Katsokaa vaikka: Tähdehkö-kotelo iPad-laitteelle  vuodelta 2012 on ommeltu vaikka minkä punaisista kankaista - siellä on fuksianpunaistakin! Suurella vaivalla tekemäni kotelo jäi heti käyttämättömäksi, sillä siitä tuli liian pieni! Onneksi sain muut

Tilkkutyöharrastus on rakas ajanvietteeni, mutta siinäkään kaikki tekeminen ei jaksa koko ajan viehättää. Vuonna 2014 julkaisin aiheesta oikein oman kirjoituksenkin ja paljastin, mistä tilkkuiluun liittyvästä en niin paljon tykännyt. Silloisen luettelon jutut tuntuvat edelleen tutuilta. En lainkaan pidä kangasmenekin laskemisesta enkä tietyn lopputuloksen tavoittelemisesta enkä muistakaan kohdista. Lisäisin joukkoon vielä yhden, koska eilen aihetta hieman sivusin. Ai että minusta on tylsää ommella tilkkutyöhön ripustuskuja! Tilkkuyhdistys Finn Quiltillä on hyvä ohjekin, mutta silti! Viime vuoden joulukalenterinani olivat aakkoset, ja kohdassa W kerroin paitsi watercolour-tilkkutöistä, myös toivelistastani (wish list). Listani kuudennessa kohdassa toivoin, että minulla olisi ”apulainen, joka ompelisi töihini tarvittaessa ja minuutin varoitusajalla ripustuskujan”. Sellainen olisikin mainio! Aasinsilta! Jotta saan kirjoitukseeni kuvan mukaan. Tervanjuonti-sanasta tuli mieleen

Päivän sanoja miettiessäni käytin hyväksi myös Internetin syövereitä. Löysin esimerkiksi virallisiakin päivän sana –tahoja, ja erästäkin selaillessani törmäsin englanninkieliseen sanaan ”clandestine”. Sana tuo minulle vääjäämättä mielleyhtymän sanaan ”chandelier” (kristallikruunu), joten se on mielenkiintoisesti ristiriidassa todellisen merkityksensä ”salainen, salakähmäinen” kanssa. Päivän sana –mainintaan liitettiin selityksen lisäksi esimerkkivirke “The CIA maintains clandestine operations in many countries.” – suomeksi: "CIA:lla on salaisia operaatioita useassa maassa". Voisiko salainen operaatio meidänkin kielessämme olla salakähmäinen operaatio? Joulun alla itse kullakin on salaisia operaatioita, kun lahjat täytyy pitää salassa, mutta minulla oli sellainen – tai oikeastaan jopa tuollainen salakähmäinen operaatio myös vuoden 2012 syksyllä, kun ompelin Miehelle syntymäpäivälahjaa. Tässä kirjoituksessani kerron, millaisilla menetelmillä toteutin tuon tilkkutyö