Tilkunviilaaja

Monella on joululahjat jo hankittuina ja rahaa on mennyt sen verran, että säästäminen alkaa tuntua tarpeelliselta. Siksipä on hyvä päivä tutustua kuuteen vinkkiin, jotka liittyvät säästämiseen. 1. Säästä vaivojasi ja käytä ylimääräiset blokit tilkkutyösi taustakappaleessa. Ehkä tämä on outo valinta ykkösvinkiksi, sillä tehän tietenkin osaatte laskea toisin kuin minä! Minulta jää laskuvirheitteni takia melkein jokaisessa projektissa käteen yksi tai useampia blokkeja. Ompelin esimerkiksi Piiri pieni pyörii -tilkkupeiton, johon tuli yhteensä 30 isoa blokkia, ja käteen jäi kolme ylimääräistä. Luulisi sitä aikuisen osaavan laskea 30:een! Ylimääräiset sopivat tietenkin taustakappaleeseen, jonka rakensin taas useista eri kankaista. 2. Ompele bonusblokkeja. Kun mihin tahansa blokkiin ommellaan eri värinen kulma neliöstä, niin yhdellä lisäsaumalla välttää kangashaaskun ja saa itselleen bonus-kolmio-neliöblokin. Lentävä hanhi -blokki on ehkä tyypillisin bonusblokin lähde, ja selitän a

Tilkkukiltamme Syyrinki oli perjantaina ja lauantaina 10.-11.5. mukana Kaapelitehtaan Kässäfestari-tapahtumassa. Kyseessä oli tee-se-itse-painotteinen tapahtuma, missä kävijät pääsivät kokeilemaan monenlaista tekemistä yhdellä pääsylipulla. Kaupallisia toimijoita oli tietenkin mukana, mutta myös maksuttomia pajoja. Me syyrinkiläiset keskityimme jakamaan tilkkuharrastuksen ilosanomaa. Pyöröleikkurin käyttöä ja tilkkujen ompelemista pääsi myös kokeilemaan. Sivupöydällä oli Lean Marimekko-kankaista ompelema tilkkupeitto, jota ihailtiin, ja Marjan, Lean ja minun ompelemia pussukoita. Takaseinän kankaaseen oli helpohko kiinnittää esimerkiksi Syyringin banderolli: Kässäfestareilla kului koko lauantaipäivä. Monellekohan ihmiselle mahdoin kertoilla tilkkutöiden menetelmistä..? Aika usein meiltä kysyttiin, miten ihmisen kärsivällisyys voi riittää johonkin näin pikkutarkkaan ja työlääseen. Hmm, päinvastoin: tilkkutöitä tehdessä mieli oikein lepää! Tilkkutapahtumista saa ideaa myös

Tilkkukangasharrastajalle sana ”kaffe” tuo ensimmäisenä mieleen Kaffe Fassettin, mutta mielisanani viittaa kuitenkin kahviin. Olen joskus kertonutkin, että olen kotoisin Raumalta, ja siellä opin sanomaan ”keitetänk kaffet” kun tiedustelin, keitettäisiinkö kahvia (tai kahvit). Nykyään puhun kotona yleiskieltä ja kaffesta puhuminen on jäänyt vähiin. Olen silti antanut vuonna 2010 ompelemalleni tilkkulaukulle nimen Kaffetta. Näytän vielä kivan ryhmäkuvan tilkkulaukuista, joita tehtailin samana vuonna 2010. (Pidin kolme näistä itse, koska tykkäsin niistä niin paljon: ensimmäisen ja kolmannen vasemmalta sekä toisen oikealta.) Kaffe Fassettin kankaat ovat tilkku-urani aikana olleet mieluisia! Olen myös ostanut useita hänen nimeään kantavia tilkkutyökirjoja ja inspiroitunut kuvien tilkkutöistä. Kirjoissa olevien ohjeiden mukaan olen ommellut vain muutamia töitä, sillä ohjeet eivät totisesti perustu pikatekniikoihin. Muistatko-tilkkupussukassa vuodelta 2017 on muistaakseni (!) käy

Helsingin tilkkukilta Syyrinki on toteuttanut tilkkutyönäyttelyn teemalla ”Pilkkukuumetta ja muita oireita”. Näyttely on esillä 21.3.-20.4.2018 joka päivä klo 7-22 Laakson sairaalan kahvilatilassa. Kiltalaiset ovat taitavia ja taiteellisia tilkkutyöläisiä, minkä huomaa näyttelytöistä! Suosittelenkin tutustumaan näyttelyyn, jos suinkin pääset paikalle! Maistiaisiksi muutama kuva näyttelystä – lähinnä omista töistäni, jotka te lukijani olette jo blogissa nähneet. Nyt olisi hei mainio tilaisuus nähdä nämäkin ”elävänä”. Siam-vetoketjupussukka sopi samaan vitriiniin Eksoottinen elämys –tilkkuseinävaatteen kanssa. Pussukkani sopivat myös Ritvan tekemään narukassiin ja Marjan ompelemaan, kivaan ommeltuun tauluun. Näyttely sai inspiraation taiteilija Yayoi Kusaman taiteesta, johon kiltalaiset kävivät tutustumassa tammikuussa 2017. Minä en päässyt näyttelyyn, mutta onneksi osasin silti tehdä teemaan sopivan tilkkutyön, nimittäin tilkkupeiton ”Kaikki pallot ilmassa”. Tilkk

Otin tänä vuonna varaslähdön ystävänpäivittelemiseen ja kävin kutsuttuna vieraana Espoon tilkkukillan kiltaillassa jo maanantaina. He kutsuivat ympäristön killat mukaan, eikä siinä vielä kaikki: heillä oli erikoisvieraana Hämeen tekstiilituonnin Katri kankaineen, vanuineen, tikkauslankoineen ja tarvikkeineen. Olin tehnyt ennakkotilauksen – ihan jo kannatuksen vuoksi, kuten selitin Miehelle (justjust)! Ennakkovalintojeni lisäksi löysin ihan oman väriseni tarjousnyytin ja muutaman lisäkankaan. Tosi järkevästi ostin! Olen huomannut tarvitsevani myös vaaleita, hennosti kuvioituja kankaita. Myyntipöydän luona kävi koko ajan melkoinen kuhina! Siitäkin huolimatta, että espoolaiset olivat panneet pötyä pöytään oikein urakalla. Kahvin kanssa oli leipiä ja leivonnaisia, viitlai, kuutlai, muutlai, kuten länsisuomalaiset saattaisivat sanoa. Oi, ja sitten oli kuin olisi lapsisynttäreillä ollut! Jokainen vieras sai lahjapussin mukaan! Lahjapussissa oli kymmenkunta valmista tilkkutyön

Blogissani oleilee ohje sun toinenkin – oletteko huomanneet? Yksi suosikeistani on ohje kätevien kassinsankojen ompelemiseksi. Meillä oli tilkkukillassa silloin Martta, jolla oli kivoja kikkoja jaettavaksi asti. Hän neuvoi tekemään tällaiset sangat. Viime aikoina olen kyllä laitellut sankoihin pyykkinarua sisään. Senkin kikan opin tilkkukillassa. Uusimman Kulmittain-tilkkulaukkuni sangoissa on nimenomaan pyykkinaruvahvike. Taitava ihminen saattaisi ommella sen sangan keskelle, mutta minä ompelen sen toiseen reunaan. Toimii erinomaisesti niinkin! Narun täytyy olla tietynlaista; esimerkiksi ohut lankamainen ei tietenkään käy, eikä luonnonkuidusta tehty köysimäinenkään. Narun täytyy olla muovista punottua ja sopivan paksua. Tässä vähän toisenlainen ohje – Kannattaisikohan teidänkin liittyä ensin Tilkkuyhdistykseen ja sitten ruveta käymään kiltailloissa – tietenkin jos paikkakunnallanne on sellainen, johon mahtuu uusia jäseniä? Minä ainakin olen oppinut jutun jos toi

Tämä on avoin kirje neulojen valmistajille ja pakkaajille. Siis neulakirje – ei neulakirja kuten kuvassa. (Olen aiemminkin kirjoittanut neulojen mahdottomuudesta. En nyt viittaa siihen, että nuppineula pistää aina, tai ainakin aina välillä, vaan siihen, että ompeluneulat ovat mahdottomia.) Montakohan neulapakettia olen toiveikkaana ostanut vain pettyäkseni jälleen? Jos neula on mukavan ohut ja tuntuisi sujahtavan kolminkertaisenkin kankaan läpi vaivatta, siinä on kuitenkin mitättömän pieni silmä. Sellainen, johon saisi pujotetuksi vain hiuksen, jos nimittäin näkisi pujottaa. Ja jos neulassa on kivan tilava silmä, johon pystyisi pujottamaan jopa KAKSINkertaisen ompelulangan, se on paksu kuin heinäseiväs. Sellaisella neulalla pystyy ompelemaan korkeintaan sideharsoa. (En ompele koskaan mitään sideharsosta.) Neula-asioista perillä olevat tahot ovat valistaneet minua, että kunnollisia neuloja on. En vain tiedä, millä nimellä sellaisia myydään, tai millaisessa pakkauksessa ne p

Marraskuun kirjoitukset jäivät harmillisen vähäisiksi, sillä en ehtinyt ommella kuukauden aikana juuri mitään. Ei siis ollut, mistä kirjoittaa! Nyt kokeilen, kuinka monena joulukuun päivänä pystyn kirjoittamaan edes jotain. Tarjoan teille, hyvät lukijat, jonkunlaisen joulukalenterin. Jaan uusia ja myös aiempia tekemisiäni (aiempiakin, koska uusissa ei kenties riitä kirjoittamista) ja kirjainteemalla. Olen jo kertaalleen kirjoittanut tilkkuilijan aakkosista, mutta kertaus ei ole pahasta. Plagioin armotta itseäni ja aloitan kalenterin a-kirjaimesta, aa niin kuin applikointi. Applikoimisesta tulee heti mieleen Helsingin tilkkukilta Syyringin suursaavutus – ompelimme yhdessä Salainen puutarha -tilkkutyön Kim McLeanin ”Stars and Sprigs” -mallin mukaan. Tilkkupeitosta tuli kooltaan 254 cm x 254 cm ja siinä oli 41 tähtiblokkia, 40 applikoitua kukkablokkia sekä 4 valtavaa applikoitua reunuspalaa. Salaisen puutarhan valmistamiseen kului kiltalaisilta yhteensä 398 työtuntia. Valmiin p

Viime keskiviikkona tajusin, että killan blokkiarpajaisiin tuleva taloblokki oli vielä kesken! Ja arpajaiset olisivat heti seuraavana iltana. Taloblokki oli itse asiassa niin paljon kesken, että siitä ei ollut edes ajatusta. Tartuin hakuteokseen ”1000 great quilt blocks” ja totesin, ettei siitä ollut mitään apua. En tykännyt siellä olevista taloblokeista ja ne olivat vielä liian suuretkin. Tyhjä arpa oli se kirja! Seuraavaksi googletin ja etsin toiveikkaasti ihan kaavoja tai mittoja. En löytänyt tarpeeksi nopeasti (=heti) mitään, mutta näin sentään kivan taloblokin kuvan. Ompelin sellaisen omasta päästäni. Mietin koko ajan, että tähän olisi varmasti joku paljon yksinkertaisempi toteutustapa – joku nerokas – mutta ei auttanut. Pakko oli vain tehdä edes jotenkin. Valmis blokki ei ole maailman elegantein, ei maailman eleganteimmin toteutettu eikä muutenkaan esimerkiksi kelpaava, mutta se oli ajoissa valmis! Kaunis Tula Pinkin kangas pelastaa paljon. Kauniin valkoiseen kan

Tilkkuyhdistykseen liittyessäni olin kiinnostunut vain yhdestä jäsenedusta: halusin käydä kiltailloissa. Samanmielinen seura on vain niin innostavaa ja kohottavaa! Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailloissa on tehty kaikenlaista. Mainitsin pitäneeni äskettäin pussukanvalmistuskoulutusta  (ja mainittakoon vielä, että kiltaillassa ompelevana osapuolena oli tilkkuystäväni Lea). Sitä edellisellä kerralla tilkkuystäväni Elle näytti, mitä kaikkea voi keksiä toteuttaa vesiliukoisen tukimateriaalin avulla. Meillä on tasaisin väliajoin myös kankaidenvaihtotori. Välillä olemme kilpailleet siitä, kuka pystyy tuomaan näytille kamalimman kankaan. Viime kiltaillassa pääsimme kahteen eri tunnelmaan. Ensiksikin meillä oli vieras, Colleen Harvey Yhdysvaltojen Coloradosta. Hän kertoi omasta killastaan, joka kokoontuu kerran kuussa ja toteuttaa joka kerta tilkkutyöhaasteen. Hän kertoi myös omasta tilkkuilukokemuksestaan, jota oli kertynyt 30 vuoden ajalta. Ja hän näytti muutaman tekemänsä tilkkuty

Lupauduin kauden alussa pitämään pussukkademon tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Demoiluilta oli reilu viikko sitten ja valmistin sitä varten kaksi pussukka-aihiota. Ompelin tilkkupinnat, tikkasin ne ja kiinnitin vetoketjunkin. Siitä vaiheesta on helppo nähdä, miten pussukka ommellaan. (Toivottavasti.) Tein kaksi hieman erilaista toteutusta. Pienempään tilkkupintaan valikoin Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin menetelmän. Kun vetoketjun kiinnittää tällä tavalla, pussukan saa avatuksi ihan auki. Näin toteutettuja vetoketjupussukoita kutsun itse Avoin-mallistolaisiksi. (Noudatan tutoriaalia vain vetoketjun kiinnittämisen osalta. Mitoitan pussukat vain summittaisesti.) Demoilun jälkeen ompelin pussukat valmiiksi. Tässä ensimmäinen, joka sai nimekseen Viheriö: Viheriö-pussukan tilkut valikoituivat normiperiaatteella, eli yhtä väriä ja sellaisia tilkkuja, jotka ovat käden ulottuvilla. Toiselle puolelle vetäisin pari pätkää koristeommelta. Ompelukoneessani on

Antoisan ompelupäivän toinen valmistunut on myös lähdössä kiertämään maata näyttelymatkalaukussa. Helsingin tilkkukilta Syyrinki viimeistelee ”Suomi 100 vuotta” –matkalaukkunäyttelyä, ja sinne tulee siis mukaan tilkkutyöni ”Lopussa kiitos seisoo”. Työni on kooltaan 42 cm x 46,5 cm. ”Lisänä rikka rokassa” -tilkkutyön jälkeen ajattelin tehdä vielä toisen sananlaskutyön, ja tämä taisi olla seuraava mieleeni juolahtanut sananlasku (tai saniainen, joiksi tilkkuystäväni Eija kuuluu niitä kutsuvan). Keksin saman tien, että toteuttaisin tilkkukirjaimia paperityönä (paper-piecing). Halusin myös kokeilla, osaisinko tehdä kirjaimet itse. Ihmeekseni osasin. Koska kirjaimista tuli hyvin värikkäitä, päätin tehdä taustasta hillityn. Sinne ei pitänyt tulla muuta kuin mustaa, harmaata ja vaaleaa, mutta ennen kuin huomasinkaan, mukana oli pari moniväristä tilkkuriviä. Tikkauskuvioksi tuli tuttuja spiraaleja – ne ovat mielenkiintoisempia kuin suorat ommelrivit, mutta toisin kuin vapaa konetik